Ihmettelen sellaisia politiikan tutkijoiden puheita kun he sanovat, että Gallupien kolmen suuren puolueen tiukka kisa ratkeaa vasta viimeisten vaalikeskustelujen ja puolueiden puheenohtajien esiintymisten perusteella, että kuka heistä päästelee sammakoita tai kuka kiljuu kovimpaan tai kenen kehonkieli kielii luotettavuudesta, sekä kuka heistä ajaa kaksilla rattailla tai sammutetuin lyhdyin vaaleihin.
Nämä evät minun mielestäni vaalien voittajaa ratkaise, näitä sitoutumattomia tuuliviirejä on kuitenkin hyvin pieni marginaali koko äänestäjäkunnasta, jotka mutu,-ja perstuntumalla äänensä antavat.
Se tulee nämä vaalit voittamaan, joka saa nukkumateista edes muutamalle prosentille viisarin värähtämään ja en taida paljoa erehtyä kun sanon, että ne prosentit tulevat pääosin olemaan protesti prosentteja nykymenolle ja en taida siinäkään harhaan sanoa kun sanon, että perussuomalaisten laariin sataa.
Marin pelasi itsensä ulos voittotaitelusta, kun demonisoi perussuomalaiset rasisteiksi ja rasitteeksi heidän maailmoja syleilevälle hyvyydelleen ja ovat esteenä suomineidon myymisessä Euroopan köyhille sivistysvaltioille.
Kokoomuskin menetti pelin liialliseen varmisteluun ja kun yrittää kaikkia mielyttää ja joka puolelle kumartaa, niin lopulta tuleekin pyllistäneeksi itselleen.
Joten, voittaja on se, joka on sivuilleen vilkuilematta toteuttanut ohjelmaansa, eikä ole sortunut luulemaan ruohon olevan vihreämpää aidan toisella puolella ja ei ole lähtenyt juoksemaan pikavoittojen perässä ja jonka puheet ja teot ovat 1/1.teen
Nyt se sitten nähdään muutaman kuukauden kuluttua, että haluavatko suomalaiset muutosta, vai juodaanko vihersosialistien tarjoilemaa myrkkyä, se tappaa hitaasti, mutta se tappaa varmasti.