Uhkausten ja tapahtumien pohjalta teen arvauksen: Jos Putin onnistuu vähänkin Ukrainassa ja pysyy vallassa, viiden vuoden säteellä valloitusjoukot päätyvät Ahvenanmaalle ja Gotlantiin. Se osuu liian hyvin yhteen Putinin maailmankuvan kanssa.
Matalalla roikkuva hedelmä
Kaikille paitsi Putinin propagandaan uskoville on selvää, että kyse Ukrainassa ei ole Naton toimiin vastaamisesta tai pelosta siihen, että Nato hyökkää Venäjälle. Natoa on helppo vihata ja se on helppo vihollinen myydä osalle kotiyleisöä. Nato on kaukana ongelmattomasta tai virheettömästä, mutta niin vahvoja sieniä ei olekaan joilla Nato-puheista voisi tulkita sotilaallista hyökkäysuhkaa Venäjälle. Täten voi spekuloida, perustuen Putinin puheisiin, että kyse on ihan vain puhtaasta, sairaasta, ajattoman typerästä valloittamisesta.
Itämeri on liian lähellä Venäjän intressejä että he jättäisivät matalalla roikkuvia hedelmiä poimimatta. Ei Naton uhkaa, Ruotsissa olematon maanpuolustustahto, Ahvenanmaa kokee Suomen henkisenä vihollisena. Tilaa operaatiolle löytyy. Tämän tasoinen Itämeren hallinta kuristaisi Baltian maat täysin, eli tekisi iskun Natoa vastaan iskemättä Natoa vastaan.
Venäjä pelottelee, että Suomen ja Ruotsin liittymisellä Natoon olisi seurauksia. Minua pelottaa ajatus siitä, että sillä ei olisi seurauksia. Kansan tuki löytyy, mutta ounastelen että maamme kansanedustajat ja hallitus hyötyisivät vieläkin vahvemmasta signaalista. Kansanäänestys olisi ongelmallinen, mutta mielestäni kansalaisaloite sellaisen järjestämisestä voi toimia toisellakin tapaa. Jos se keräisi hurjan määrän nimiä, se voisi antaa henkistä taustatukea jäsenyyden hakemiselle. Siksi allekirjoitin tuon ja asiaa voi harkita itse kukin.
Jos Putin jatkaa, jos hän ei täysin epäonnistu Ukrainassa, sanokaa minun sanoneeni: tämä ei ole viimeinen valloitussota häneltä.
Nälkä kasvaa syödessä ja hulluus hoitamattoman kohdalla menee raivohulluudeksi!
Valitettavasti joudun olemaansamaa mieltä Kyuun kanssa.
Ei hullu tähän lopeta, ellei saa tarpeeki turpiinsa.
Ainakin toisessa saaressa on YYKOLLA sanansa sanottavana ja mitä enemmän raivoa lisää sitä huonompi asia on terv tepivaari
YK:lla on vähemmän aseita kun oravalla, joten enpä siihen paljoa painoarvoa pistäisi.
Noinhan se taitaa olla mutta sehän on militarisoinnin Ahvenanmaalle laittanut aikanaan kansanyhteisö Yykoon edeltäjä terv tepivaari
Kansainliitto sopi aikoinaan demilitarisoinnista – jatkeena 1800-luvun päätökselle, joka oli tehty Krimin sodan jälkeen. Kansainliitto oli ensimmäisen maailmansodan voittajavaltioiden perustama yhteistyöjärjestö. Sitä järjestöä ei enää ole, vaikka suomalaisissa asiakirjoissa Ahvenanmaan osalta Kansainliittoon on toisinaan viitattu kuin se olisi yhä toiminnassa. Kansainliiton päätöslauselmia eivät monetkaan maapallon maat enää noudata. Niistä päätöksistä monet on nykyään yksinkertaisesti vain todettu mitättömiksi, ja tehty uudet sopimukset tilalle, jos on nähty tarpeen. Monet sopimusten osapuolistakin ovat kadonneet jo maailmasta. YK hoitaa Kansainliiton arkistoa, mutta on eri järjestö eri jäsenineen.
Olen pohtinut aikaisemmin Putinin mielentilaa täällä PB.ssä.
Kuinka kauan ja kuinka moni ihminen joutuu kärsimään tämän yhden miehen vuoksi.
****************************************************************************
https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/8a795425-877e-4267-8aae-f29ffeb98f33
Psykiatrian professori kommentoi Putinia: ”Voi miettiä, mitä vaatii, että sanoo tällaisia asioita”
Venäjän presidentti Vladimir Putinin persoonallisuus herättää kysymyksiä.
Onko Vladimir Putin menettänyt järkensä, on kysymys joka on toistunut viime aikaisten tapahtumien johdosta.
Psykiatrian professori Jyrki Korkeila Turun yliopistosta nostaa esille laskelmoidun, niin sanotun hullun miehen strategian, josta Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltolakin on puhunut Putinin yhteydessä.
*
Putinin tekemät päätökset edellyttävät Korkeilan mukaan kykyä olla piittaamatta vastalauseista ja maineelle koituvasta haitasta. Tämä vaatii kylmähermoisuutta, ja tässäkin yhteydessä esiin nousee KGB-tausta.
Putinin sodanjulistuspuhe
.
Kommentin ovat hakasulkeissa.
Tämän valepukin puhetta en jaksanut tutkia ja kommentoida loppuun asti – katsoin ettei maksa vaivaa
***********************************************************************
https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000008640606.html
Vladimir Putinin sodanjulistuspuhe sanasta sanaan
”ARVOISAT Venäjän kansalaiset! Rakkaat ystävät!
Aloitan siitä, mistä puhuin puheessani kuluvan vuoden helmikuun 21. päivänä. Kyse on siitä, mikä herättää erityistä huolta ja levottomuutta, niistä perustavanlaatuisista uhista, joita lännen vastuuttomat poliitikot karkeasti ja häikäilemättä vuodesta vuoteen ja askel askeleelta luovat meidän maatamme vastaan. Tarkoitan Nato-liiton laajenemista itään, sen sotilaallisen infrastruktuurin tuloa lähemmäs Venäjän rajoja.
[ Viro, Latvia, Liettua ovat olleet NATO:n jäseniä parikymmentä vuotta tuottamatta Venäjälle mitään ongelmia.]
*
Vastaukseksi ehdotuksiimme olemme jatkuvasti törmänneet joko kyyniseen petokseen ja valehteluun tai painostus- ja kiristysyrityksiin, ja samaan aikaan Pohjois-Atlantin liitto on kaikista vastalauseistamme ja huolestuneisuudestamme vääjäämättä laajentunut. Sotakoneisto liikkuu ja, toistan, lähestyy aivan meidän rajoillemme.
[ Tällaista tekstiä suoltaa sarjavalehtelija Putin. Nämä sanat kuvaavat Putinin toimia Ukrainan suhteen : ” kyyniseen petokseen ja valehteluun tai painostus- ja kiristysyrityksiin,..” ]
*
Tämä johti siihen, että entiset sopimukset eivät tosiasiassa enää toimi. Suostuttelu ja pyynnöt eivät auta. Kaikki, mikä ei tyydytä hegemoniaa, vallanpitäjiä, julistetaan arkaaiseksi, vanhentuneeksi, tarpeettomaksi. Ja päinvastoin: kaikkea, mikä tuntuu heistä edulliselta, ylistetään viimeisenä totuutena, tungetaan läpi hinnalla millä hyvänsä, julkeasti, kaikin keinoin. Erimieliset painetaan polvilleen. [ huh,huh ..]
.
[ M.m. tämän sopimuksen on Venäjä Putinin johdolla rikkonut:
Budapestin ydinsulkusopimuksen allekirjoittivat 1994 presidentit Boris Jeltsin (vas.), Bill Clinton, Leonid Kutshma ja pääministeri John Major.
Ukrainan ulkoministeriö on kaivanut esiin liki 20 vuotta vanhan sopimuksen, jossa Venäjä, Yhdysvallat ja Britannia antavat turvallisuustakuut Ukrainalle.
Britannian pääministeri John Major, Yhdysvaltain presidentti Bill Clinton ja Venäjän presidentti Boris Jeltsin allekirjoittivat Budapestissa joulukuussa 1994 yhdessä Ukrainan presidentin Leonid Kutshman kanssa ydinsulkusopimuksen, jossa Ukraina luopui sille jääneistä Neuvostoliiton ydinaseista.
Ydinaseettomuuden ehdoksi Ukraina vaati turvallisuustakuut.
Sopimuksen mukaan Venäjä, USA ja Britannia takaavat Ukrainan itsenäisyyden ja sen rajojen muuttumattomuuden.]
.
*
Se, mistä puhun nyt, ei koske vain Venäjää eikä herätä huolta vain meillä. Tämä koskee koko kansainvälisten suhteiden järjestelmää ja joskus myös itse Yhdysvaltojen liittolaisia.
.
[ Putin, parantaako naapurimaahan hyökkääminen kansainvälisten suhteiden järjestelmää?]
*
[ Seuraavaksi Putin , muistuttaa NATO: toimista Serbiaa vastaa. Putin ei halua muistella, että Serbia toteutti Bosnia-Hertsegovinassa ja Kosovossa kansanmurhaa. ]
*
Samanlainen kohtalo valmistettiin myös Syyrialle. Länsiliittouman taistelutoimet tuon maan alueella ilman Syyrian hallituksen suostumusta ja YK:n turvallisuusneuvoston pakotteita – se ei ole mitään muuta kuin aggressio, interventio.
.
[ Putin ei halua muistella sotatoimia, joilla Venäjä tuli diktaattori Bashar Hafez al-Assad’a.]
*
Tähän joukkoon kuuluvat myös maallemme annetut lupaukset olla laajentamatta Natoa tuumaakaan itään.
.
[ Päinvastoin länsimaissa on varsin yhteinen näkemys, että NATO:n liittyminen on kunkin maan oma päätös. Putin, ovatko NATO:n liittyneet maat uhkailleet Venäjää? -eivät ole]
*
Siksi maa ei ollut valmis ottamaan täysissä voimissa vastaan natsi-Saksan hyökkäystä, kun se ilman sodanjulistusta hyökkäsi maahamme 22. kesäkuuta 1941.
.
[ Maa, siloinen Neuvostoliitto, oli kuitenkin kyllin vahva hyökkäämään Suomen kimppuun vuonna 1939.]
*
*
*
No kukin voi lukea Putinin puhetta eteenpäin – diktaattorit puhuvat omalle kansalle omalla tavallaan.
Ukrainan jälkeen jatkoa tulee ja näyttää siltä ettei vieläkään päättäjämmet ymmärrä.
Liettua voisi olla ns välipala ja sen jäkeen olemme saarrettu meritien osalta joka on valtasuonemme.
Päättäjät koko maailmassa eivät ymmärtäneet miten Ukrainalla on vaikutus laajempaan kuvaan.
Kansalaisaloite yksi askel ja se kaipaisi todella laajan kannatuksen.
Natoliittymisen hitaus on sen heikkous.
Olen 100-varma, että päättäjämme ovat kartalla nyt kaikki muutkin ylättäneessä tilanteessa.
Nato-hakemus ei ole se juttu nyt, koska meillä on syvä kumppanuus Naton kanssa.
Mutta suurin kysymys sen sijaan on se, että jonkun pitää pian pysäyttää tämä kaheli.
Ei sitä kahelia pysäytä kuin luoti.
Syvä kumppanuus on kaunista rauhan aikana. Siinä kohtaa kun tilanne on päällä, se kumppanuuspaperi ei ole edes painomusteensa arvoinen.
Tänä vuonna päätetään onko Suomi itsenäinen ja suvereeni valtio vielä tämän vuosikymmenen lopulla.
Demaritkin näyttävät kääntyvän NATO jäsenyyden kannalle, ainakin puolueen lehdessä toimittaja kirjoittaa miten ”NATO jäsenyys näyttäisi madaltavan uhkaa joutua sotaan mutta käytännössä nostaisi sitä” ja että kenraaleita kannattaisi kuunnella koska he ovat oman alansa asiantuntijoita.
Kansanäänestystä en kannata, siitä voisi tulla soppa johon Venäjä lisäisi omat sattumansa. Mielipidekyselyt ja kansanedustajien päätös asiaa kunnolla harkittuamme riittäköön.
Liittymisen hitaus sulkee mahdollisuuden.
Jos Nato haluaa Suomen ja Ruotsin mukaan, löydämme kyllä tavan tehdä hitaasta prosessista turvallisemman. Tämä opittiin jo 1990-luvulla.
Nyllä on mahdollidya, että jrnnkilän väki veisi ohjuksiaan Ukrainaan painostamaan venäläisiä. Kuuban kriisihän aiheutui siitä, että yankeet veivät ohjuksiaan Natomaa Turkkiin.
Vastavetona Hrutshev omisi vienyt ohjuksensa Kuubaan. Tilanne laukesi muistaakseni niin, että yankeet poistivat ohjuksensa Turkista. Koska ukrainalaisilla oli patoutunutta ryssävihaa, niin Moskovan väen oli shytä olla huolissaan Ukrainan Natopyrkimyksistä.
Miten Nato-jäsenyys onnistuisi suhteessa Ahvenanmaahan? Voisiko silloin purkaa Ahvenanmaan demilitarisoinnin, jotta Suomeen ei jäisi silloin Naton ulkopuolista läikkää? Jos Intian keisari poisluetaan, kaikki muut Ahvenanmaan demilitarisointiin liittyvän Geneven sopimuksen sopijamaat taitavat jo olla Nato-jäseniä paitsi Suomi ja Ruotsi, ja niille demilitarisoinnin purku lienee ok, jos Suomi on sen takana. Ruotsillekin asia lienee ok, jos se on ok Suomelle. Viime kädessä lienee kyse siitä, mitä Suomi haluaa.
Intian keisaria tuskin Ahvenanmaan tilanne puolestaan enää kiinnostaa; maassa ei ole ollut keisaria enää moneen sukupolveen, eikä uusi johto ole sidoksissa Intian keisarin joskus tekemiin sopimuksiin ajalta ennen Intian itsenäistymistä 1947, vaan Intia aloitti silloin puhtaalta pöydältä. Diplomaattista tietä Intian keisaria ei enää sopimuksesta pois saa, koska keisaria ei enää ole. Tosin ei sopimuksessa mukana olevaa Italian kuningastakaan ole enää vuoden 1946 jälkeen ollut, jolloin Italian kuningaskunta loppui, ja maasta tuli tasavalta.
Noinhan se on emme itse voi sitä Ahvenanmaalta poistamamaan mutta entä Yykoo jonka edeltäjä kansanyhteisö sen sinne asetti
Muutoinhan tuo saari on avoin kelle vaan mennä ja tulla terv tepivaari
YK ei ole sopimuksen osapuoli, eli se ei voi purkaa sopimusta. Yksi tapa purkaa demilitarisointi olisi se, jos Suomi kysyisi kaikilta sopimuksen osapuolilta, onko ok lopettaa nyt demilitarisointi. Todennäköisesti pääosa maista ei vastaisi mitään, koska niitä ei koko asia ole enää vuosikymmeniin kiinnostanut.
Kansainliitto hoiti tuohon aikaan useampiakin saarikiistoja. Suomen osalta Kansainliiton jäsenyyden ehdoksi asetettiin se, että ei saa olla aluekiistoja. Joten Ahvenanmaan kysymys piti juuri Venäjästä itsenäistyneen maan ratkaista jollain tavalla Ruotsin yritettyä lähteä haaskalle ottamaan osinkoja, jotta Suomi pystyi itse liittymään Kansainliittoon. Jos asiasta ei olisi mitenkään sovittu, Ruotsi olisi estänyt Suomelta Kansainliiton jäsenyyden. Nyt tilanne on ihan erilainen. Suomi ja Ruotsi eivät enää riitele, vaan voisivat nykyään hoitaa vaikka yhdessäkin Ahvenanmaan puolustuksen. Politiikan ylätasolla Suomi-Ruotsi yhteistyötä tehdään nykyään paljon. Ja maailma on muutenkin muuttunut aika paljon.