Ryhdyin tässä päivänä muutamana ihailemaan tapaa, millä harrastuspiireissä kohtasi tekemällä opittu taito, aiempien tekijöiden neuvomat toimintamallit sekä akateemisesti opetetut neuvot. Parhaimmillaan näitä yhdistämällä päätyy mestariksi. Tajusin, että aihepiiri kiinnostaa ja toivon nyt kanssablogaajilta tarinoita ns. vanhanaikaisen osaamisen sekä modernin koulutuksen kohtaamisista töissä, harrastuksissa ja missä vaan.
Pari ajatusta alkuun
Keskimäärin toivon, että minua hoitava lääkäri on alan koulutuksensa käynyt. On myös hyvä juttu että bussikuskilla on ajokortti. Monessa muussa hommassa kokemus voi jopa jyrätä koulutuksen. Rakentamisen puolella on moni omiin silmiinsä luottanut toiminut paljon fiksummin kuin heikosti tutkittua teoriaa noudattava luokkansa priimus. IT:stä voisin sanoa myös pari sanaa, mutta toisaalta voisin myös olla sanomatta.
Vaan entäpä nämä klassiset tapaukset? Firmassa 50 vuotta työtä tehnyt kaveri jolla on hädin tuskin koulusta saatu luku- ja kirjoitustaito, mutta työ sujuu kahta nopeammin ja taidokkaammin kuin kaikki koulut käyneeltä? Tai saman vastakohta: vanha toimija on käyttänyt tuntitolkulla aikaa sellaisen työn tekemiseen, mihin uuden ajan neuvoilla ei tarvitsisi käyttää kuin pari minuuttia. Olemme varmasti monet kohdanneet tällaisia ja olen kiinnostunut kuulemaan niistä.
Joskus vuosikymmeniä käytetty työtapa on löydetty, tutkittu ja haukuttu pohjamutiin. Tässä ei niinkään kohtaa koulutus vastaan kokemus, vaan vanha koulutus vastaan uusi koulutus. Kun vanha haastetaan, on saatettu löytää uusi ja parempi, tai todettu lopulta että se vanha tapa oli sittenkin parempi. Painovoimapohjainen ilmanvaihto ei tiettävästi ollutkaan niin huono idea? Milloin on käynyt niin, että vanhassa olikin vara parempi?
P.S. Kysyin ajatuksia myös Linkedin-palvelussa, mutta olisi pitänyt muistaa ettei kukaan siellä lue viestiä, ellei siinä ole ainakin puolta tusinaa mitäänsanomatonta trendisanaa mukana. Pahoittelen, tämä ei ole fantasista digitalisaatiota, monikanavaista lähestymistä eikä tässä kosketella tiedolla johtamisen megatrendejä. Sori siitä.
Katselin tässä jokunen vuosi sitten, kun tunnettu hirsimies rakenteli savusaunaani vanhoista hirsistä.
Homma sujui jouhevasti ja jälki oli hyvää.
Siinä seuratessani totesin itsekseni, ettei millään koulutuksella olisi sitä hommaa oppinut sillä tavalla tekemään.
Ei kirvesmiehen / rakennusmiehen koulutuksessa sellaista edes kerrota.
Käden töistä ne mieleenpainuvimmat löytyvät.
Jämsänkoskella laiturin paalutus syvälle tiukkaan savipohjaan tapahtui sähkötolpin. Tolppiin oli uurrettu koko matkalta ohuelle kupariputkelle ura.
Tolpan pää oli veistetty teräväksi. Tolppa asennettiin pystyyn ja tuettiin.Traktorin kauha painoi vapaalla tolppaa alas. Vesipumppu tuuppasi vettä putkeen yötä päivää ja ruiskutti tolpalle tilaa maan alla.Tolppa oli paikallaan syvyydessä parin päivän aikana junttaamatta. Jos matkaan olisi tuĺlut iso kivi, se olisi ollut siinä.
Homman hoiti yksi mies ja traktori ja vesipumppu.
Tuli luja laivalaituri.
Periaatteessa ihminen on keksinyt teknisesti vähän. Se matkii lentämistä linnuilta, tutkaa lepakoilta, haistelemista tekonenin koirilta, ääniaaltoja ja värähtelyä vedessä valailta, magneettipiirien hyväksikäyttöön suunnistuksessa linnuita ei se ole löytänyt tekniikkaa, kameleontin värievaihtoon se ei ole löytänyt vielä ratkaisua esim autoihin. Näihin luonnon muille antamiin lahjoihin ihminen käyttää energiaansa käytännössä ja tieteessä. Mikä on ihmisen fyysinen ylivertaisuus tai surkastunut luonnon ”lahja” ?
Henkisen puolen työmailla on vähemmän tilaa arkijärjelle ja kokemuksille. On paljon virkamiehen työpaikkoja joissa on oltava maisteria, minkä tieteen maisteri, sillä ei aina ole väliä kunhan on.
Saattaisi löytyä myös huikeita lastenhoitajia, kokemuksen ja oikeiden asenteiden myötä lastenhoitotehtäviin.
Kokemus haluttiin poistaa työelämästä jo -90 luvulla ja syynä taisi olla uusien johtajien jotka halusivat päteä sillä he eivät kestänään kokemuksen neuvoja?
Moni firma on ajettu karille kokemuksen puuttuessa.
Yksi syy lienee pienen piirin sulle mulle johtavien paikkojen täyttämisessä?
Pakko nyt sanoa että kommenttisi menee yli ymmärrykseni jos puhutaan yritysmaailmasta. Virkamiesten maailmassa kai voi mennä näinkin.
Jo 80-luvun alussa palkatiin uusia johtajia firmoihin likimain suoraan kouluista.
Yrityksen toiminnasta ja tuotteista mitään ymmärtämätön ekonomi/juristisakki yhdessä bisneksestä mitään ymmärtämättömien pankkipomojen kanssa johti monta hyvää ja kannattavaa firmaa konkurssiin.
Konkurssiin on monta tietä.
Kaksi tunnettua ovat:
1. Maailma on muuttunut mutta firma ei ole omaksunut sitä, ei ole ymmärtänyt uusia tuulia ja tarpeita.
2. Firma on jatkuvasti kehittänyt muutosta muutoksen perään, unohtaen että sillä perustyöllä ne rahat kuitenkin tehdään.
Se piti vielä sanomani että kiitos tarinoista ja kuulumisista. Tämä oli mukavaa luettavaa. Lisääkin saa pistää jos mielestä löytyy.
Iso BZ sanoi aika osuvasti esim kannustinpalkkioista joita tietty taso myöntää ja niillä ajetaan kuten nyt nähtiin suuriin vaikeuksiin.
Firman kehittäminen ajan hengessä on ok mutta uhkapeli ei.
Koko EU on ajanut itsensä lähelle konkurssipistettä panemalla esim energiansa saannin yhden kortin varaan.
– Tuli mieleen aika jolloin vielä mainostettiin ”Osta kotimaista”
sillä lisättiin kotimaahan työtä ja hyvinvointia koko suomen kansalle,
mutta sitten alkoi juoksu halvimman perään ja siinää nyt ollaan!
Kysymys on ollut pääasiassa poliittinen, energiapoliittinen asia kaikkien tuontienergioiden suhteen. Joten sormella pitää osoittaa niitä poliittisia voimia, jotka tämän ovat mahdollistaneet.
Politiikka määrittelee toiminnan edellytykset, joita sitten yritykset hyödyntävät.