Siitä paljon puhutaan kun Ylen kolumnisteissa tuppaa olemaan vähän värittynyttä. Valittamisen sijaan ehdotan vapaata pohdiskelua siitä, ketä joukkoon pitäisi laittaa tilanetta auttamaan. Mietteitä mahtuu maailmaan, vaan mistä on suurella medialla puutetta?
Ei nyt ihan ketä vaan…
Vaikka toki sana on tuttuun tapaan vapaa, ehdotan että vähän reunaehtojakin peliin. Kolumnistina ei voi tuossa paikassa nähdäkseni olla päättäjä, eli ei kansanedustaja, aluevaltuutettu, valtuustoryhmän puheenjohtaja tai vastaava. Epäpoliittisuus on epärealistinen vaade, mutta ei kuitenkaan sellainen joka päättää suoraan monien asioista.
Entä mistä aiheita? Ylen kolumnisteissa on jo monenlaista jututtajaa. Toki aihepiireissä valitettavasti on vähän se että joka toinen päivä aiheena on vihreä feminismi, joka toinen päivä vihreä vasemmistolaisuus. Myös vahva etuoikeutetun asema ja sen ylpeily on mielestäni aika yleistä, toki se korostuu erityisesti tiettyjen kirjoittajien, kuten esimerkiksi kolumnisti Nuorgamin kohdalla. Välissä on aina piristäviä tapauksia, kuten Kari Enqvistin rikkaaseen kielenkäyttöön punottu inhorealismi.
Mielestäni joukkoon tarvittaisiin laajempia kokemusaiheita. Akateemikko, akateemikko, akateemikko ja akateemikko. Ei akatemiassa ole mitään vikaa, mutta maailma tarvii muutakin. Tänä päivänä sotataidon tuntijalle olisi käyttöä, mutta toisaalta myös eri alojen asiantuntijoille. Muistelen että tietoturva-alan monibisnesmies Jarno Limnéll joskus kirjoitti pari sanaa, mutta pääpiirteittäin tietojärjestelmät ovat aiheista poissa. Entäpä teollisuus? Työ? Sisäinen turvallisuus? Rakentaminen? Missä ovat isännöitsijät, kirvesmiehet, saati hoitajat?
Mielestäni…
Jotta nyt joku ehdotus tulee osaltani niin pelaan reilusti kotiinpäin. Minä haluaisin nähdä Juhani Putkisen kolumnistina. Juuri tällainen syvä, opittu, koettu, kerrattu ja kirjattu oppi Venäjän ja sodan historiasta olisi tarpeen. Tarvittaisiin kontekstia, ymmärrystä siitä että tämän päivän tapahtumat ovat pitkän ajan tapahtumien summa.
Mutta kenet SINÄ pistäisit Ylen kolumnistiksi jos saisit päättää?
kova kysymys.
Äkkiseltäänketään ei erityisesti tule mieleen, mutta täytyy tuumia.
Putkinen voisi toki olla nykytilanteessa ihan sopiva, vaan ei taida kelvata…
Limnelliä ja Putkista yhdistää rannka puolueellusuus, kokoomus niinkuin blogistiakin.
Miten monipuolista huippukolumnistia Enqvistiä voidaa edes sovittaa näiden herrojen kanssa edes samaan lauseeseen ”sotamiesmäisyksineen”.
Minusta hyvä, sopiva ja pätevä kolumnisti Ylelle olisi Heikki Karjalainen, hän on moniosaaja, jolla on teoreettis/käytännän elämänkokemusta lähes alalta kuin alalta ja hän uskaltaa kyseenalaistaa ja uida vastavirtaan solloinkin, kun yleinen mielipide huutaa pysähtyneisyyden nimeen ja sanon nyt tämän ilman sarvia ja hampaita.
Empatiakykyä kun vielä löytyisi niin tulos olisi 10 +
Tämänkin blogin kantava voima hän on sitkeydellään ja ei pistä kynttiläänsä vakan alle, vaikka paskaa tuleekin välillä tuulettimeen.
Kiitos Arvi kauheesti, mutta olen aina puolueellinen johonkin suuntaan tai sitten ihan kaikkialle.
Heikki,- poliittiselta katsannoltamme olemme eri puolella aitaa, mutta kuitenkin huumoria unohtamatta vakavastakaan asiasta, sillä mikäs se maailman kaunein kukkanen onkaan, joten asiat riitelevät, eivät miehet.
Meillä katsotaan mies eikä nuttu…..
Ei ketään vakituista vaan asia kerrallaan ja sitten toinen henkilö uudella näkökulmalla.
Ehdotan: Euroopan sotahistorian dosentti Markku Salomaa.
Heikki, pääosa blogaajista siellä nytkin ovat äärimmäisen puolueellisia. Kaikki ovat puolueellisia. Enqvist on puolueellinen. Ei siinä ole mitään vikaa. Pitää vaan huolehtia että on laaja-alaisesti ihmisiä.
Salomaa kuulostaa hyvältä idealta.
Salomaa on esiintynyt harvakseltaan radion Ykkösaamussa (minunkin suosituksella) – hyvin on esiintynyt.
Siihen hommaan vaikka vaihteeksi ulkopolitiikan tutkija Sinikukka Saari ja mikseipä Mika Aaltola.
Kari Enqvist ja Tapio Puolimatka. Molemmat tai sitten ei kumpikaan.
Kannatetaan!
Enqvistin sijaan Heikki Oja minulle, kiitos. Luen moraalifilosofiaa sekä Paul Celanit erikseen sitten ominaan. Kiinteistönhoitaja samoin voisi kirjoitella juttuja omalta alaltaan.
Ivan Puopolosta joku konservatiivisempi. Liberaalit on nähty. Siksi en seuraa Suomen uutisia.
Voisi olla nainen, joka voisi olla kirjolla, jolla voisi olla kaksikin akateemista tutkintoa esim. kirjallisuustieteet, taiteen tutkimuks; hänen omia erityismielenkiinnonkohteita voisivat olla vaikka maailmankaikkeus, optiikka, runous, puutarha, barokkimusiikki yms.
Lienee enemmän kulttuurikolumnisti kuin yleissellainen.
Yleissellainenhan sen pitäisi olla tai mikä parempi – suurempi taajaan vaihtuva joukko yleissellaisia kuten ylempänä Niilo ehdotti. Iso-Mörkötalon omakuva tai avauksen ehdottama Juhani Putkinen eivät kapea-alaisuuttaan täyttäisi vaatimuksia vaikkakaan avaus ei näitä vaatimuksia määrittele. Rivien välistä voi päätellä peräänkuulutettavan pelkkää Ukrainen sodan rintamakirjeenvaihtajaa. Oikeastaan Yleisradio julkisoikeudellisena mediana voisi luopua kokonaan kolumneista ja rajoittua uutisten välittämiseen 1950-luvun STT.n tapaan. Johtopäätösten teko jäisi ilman johdattelua kuuntelijoille. Kolumnit ja kommentit voisi jättää yksityisomisteiselle medialle jolloin ne olisivat avoimesti omistajan tahdon mukaisia, mutta kumoisivat toinen toisensa. Tällainen pakotetusta tasapuolisuudesta vapaa kommentointi ja kolumnit voisivat tuottaa loistavia tuloksia kuten esim. Erkkojen ohjaaman HS:n tapauksessa aikanaan Max Jacobsson ja Kari Suomalainen..
Ei kylläkään ollut omakuva, mutta olisi toki kiva tietää mitä nämä vaatimukset, niin olisi helpompi lähteä miettimään.
”Oikeastaan Yleisradio julkisoikeudellisena mediana voisi luopua kokonaan kolumneista ja rajoittua uutisten välittämiseen 1950-luvun STT.n tapaan. Johtopäätösten teko jäisi ilman johdattelua kuuntelijoille”
— PB:lta valitsisin tähän Albanuksen, jonka juttuja on asiallisinta ja helpointa lukea.
Mielestäni kapea-alaisuus ei ole ongelma – niin kauan kun kapeita aloja on monia. Nythän kattaus on hyvin rajattu vain tietyn aiheen toimijoihin.
Pääosa meistä on ns. ”kapea-alaisia”, olemme hyviä omassa hommassamme tai parissa. Olisi kiva että joka päivä joku voisi kokea samaistumista.
Kun löytyisi sellainen kirjoittaja Ylen leipiin kuin varsin pitkään blogia pitänyt informaatio – ja teknologiaoikeuden prosessori Jukka Kemppinen. Hän kirjoittaa keveällä kynällä ja hänen yleistietoutensa on Suuri. Liukas hän kyllä on, hänestä on vaikea saada otetta.