Ne harvat asialliset analyysit USA:n poliittisesta tilanteesta muistavat kertoa, että kansa on jo pitkään pettynyt politiikkaan. Vietettyäni siellä aikaa taannoin ja vertailtuani Suomen tilanteeseen, ymmärrän näitä ihmisiä jo liiankin hyvin. Kansa ei halua päättäjiltään tuloksia vaan imagotemppuilua.
Joka puolueella oma kompastuskivensä
Ei, tarkoitus ei ole puida Sanna Marinin tyyliä sen isommin, joskin hänen edustama ns. instagram-politiikka on toinen demarien pöhköilyistä. Siinä kansa rakastaa imagoa, eikä tuloksella niin väliä. Toinen on taloudenpidon vastuun puute, joka kuului taas ikävästi tuoreessa Politiikkaradiossa. Demariäänestäjä ei halua ehjää valtiota, vaan rahan heittelyä sinne ja tänne.
Oikeastaan koko oikeisto – kyllä, myös kotipuolueeni – aiheutti massiivista myötähäpeää ehdotuksillaan jengirikollisuuden torjumiseen. Kokoomuksen Kari Tolvanen ei ollut porukan pahin, mutta hänkin sortui populismiin KD:n ja Persujen vanavedessä, tarjoten amerikkalaistyylistä poliisivaltiota jengiväkivaltaan ratkaisuna. Tiedepuolueella ei pitäisi olla varaa tieteen vastaiseen toimintaan. Toisaalta, ei kansa halua rauhaa tai turvaa, vaan kostoa ja moraalisaarnoja. Niitä he tulevat myös keväällä äänestämään. Hetki sitten olimme Ruotsin tiellä, tätä menoa olemme pian heitä edellä jengiväkivallassa.
Vihreät ymmärtävät maahanmuuttopolitiikan ongelmista suunnilleen yhtä paljon kuin minä hävittäjälentokoneista, mutta eivät heidän äänestäjät halua toimivaa maahanmuuttopolitiikkaa. Heille vastakkainasettelut tuovat kannatusta ja väkeä mielenosoituksiin. Siinä missä oikeisto toistaa ja lisää jatkuvasti toimimattomaksi koettua keinoa rikollisuuteen, tarjoaa punavihreistö jatkuvasti toimimattomaksi koettua keinoa maahanmuuton korjaamiseen. Ja mikäpä jottei, sillä kukaan ei äänestä vihreitä saadakseen maahanmuuttopolitiikkaan järkeä, eikä persua saadakseen kaduille turvallisuutta – tai jos äänestää, sitten äänestäjä todellakin ansaitsee tuloksen.
Esimerkkejähän toki piisaa halki puoluekentän jos vain vähän rapsuttelee. RKP sanoo puolustavansa suomenruotsalaisten asemaa, vaikka jokainen heidän ajama päätös vain heikentää sitä. Ruotsin kielen osaaminen on maassamme katastrofaalisen huono ja huononee samalla kun vastakkainasettelu lisääntyy. Toisaalta, ei RKP:n äänestäjä halua suomenruotsalaisten asemaa tasavertaisemmaksi, vaan he janoavat vähintään jääkaappikylmää sotaa.
Toimittaja vain nauroi
Aiemmin mainitussa Ylen jengirikollisuuden jutussa parikin yleisön kommentoijaa kysyi jotta miksi media ei haasta päättäjiä. Kysyn samaa ja ihmettelen miksi Kaija Kansalainen ymmärtää aiheen mutta Timppa Toimittaja ei. Tarvitsisimme Politiikkaradion rinnalle Faktantarkistusradion, jossa puolueiden edustajia grillattaisiin pöhköistä ehdotuksista. Jos he eivät muistuta keisarin uusista vaatteista, kuka sitten? Yleisradion kaltaisten toimijoiden on kysyttävä onko heidän tehtävä miellyttää kansan kostonhimoa vai tiedonjakoa? Joskus nämä ovat toistensa vastakohtia.
Aivan kenen tahansa äänestäjän, joka päättäjien kanssa jutustaa, tulisi aina tärkeissä asioissa vaatia perusteluja, tiedettä, numeroita, faktaa. Poliitikkojen mielipiteet ovat mitä parasta grillattavaa. Älä tietenkään ole ilkeä, mutta ole tarkka. Suurin riski näin toimiessa on huomata kuinka melkein joka puolueessa, myös siinä inhoamassasi, on muutama hemmetin toimiva ehdotus pöydällä.
… blogista jää vastaamatta se, mikä on tuloksellista politiikkaa ja, miltä periaatteelta katsoen, jonkun puolueen vai hallituksen kompromissipolittikan vai opposition vai, minkä ?
Sen sijaan nousi sormi isoon Amerikkaan, ja tietenkin aasinsiltana isolla Mariniin ja isolla mitättömään Tolvaseen, jolla ei ole mitään tekemistä minkään kanssa.
Eikö Suomessa ole jo nähty kaikkien sotkujen ja kriisien jälkeen, että tuloksellista politiikkaa on ollut työ, jota istuva hallitus yhdessä on tehnyt milloin ns. median mukaan varmasti jo kaatuen, koronat 3 krt, huoltovarmuus, sotet, Natot, nyt EU ennallistamispolitiika, joka yllätys yllätys olikin täällä vain metsäpolitiikkaa.
Ja, se, että sekä Niinistö että Marin ovat vieneet Suomen maailman napaan monin tavoin lähes ykköspuheenaiheeksi.
”…minä en oo mittään, sinä et oo mittään mikään ei oo mittään, amerikka ei oo mittään…. pitänee paikkansa sanoi Hiski Salomaa vs. blogi”
Hmm, siis se, että pääministeri heittää huoltovarmuuskeskuksen johtajan bussin alle on mielestäsi loistavaa johtamista ja suuri saavutus?
Se, että sotessa hallinto paisuu, jonot pitenevät, palvelut heikkenevät ja kustannukset karkaavat on sekin suuri saavutus, tai onhan se, mutta ei mielestäni positiiviseen suuntaan.
Hallituksen mukaan se on koronassa toiminut asiantuntijoiden mukaan ja ihan ne samat asiantuntijat olisivat käytössä vaikka päämisterin nimi olisi mikä tahansa.
Ennaltamispolitiikan suhteen vaikutat olevan sinä uskossa, että kukaan muu ei tiedä metsän olevan ainostaan osa kokonaisuudesta, mutta en oikein osaa yllättyä siitä, siitähän niitä iltapäivälehtien otsikoita kirjoitetaan.
Juupa yksikään puolue ei ole valmis tingimään oman puolueen eduista. Vähemmistöön jää puolue joka haluaisi auttaa heikoimpia.
Minusta Yhdysvaltojen kahden puolueen touhu ei ole demokraattinen. Saa käsityksen että se puolue mikä on enemmistönä näillä päättämässä kostaa sille toiselle puolueelle ja peruu sen toisen puolueen päätöksiä. Tämä menee puolin ja toisin.
Eletään ihmeellistä ”sinä kuulut sosialisteihin ja sinä kuulut kapitalisteihin” näin pelkistettynä. Mitään siltä väliltä ei saa olla. Yhteistyö on näin mahdotonta.
Sekä Yhdysvalloissa on paljon salaliittoteorioita jotka sotkee pakkaa ennestään.
Jos Trump pääsee näiden omien salaliittoteoria porukoidensa kanssa takaisin valtaan niin Yhdysvaltoja odottaa todella iso demokratian rippeiden alasajo. Silloin Yhdysvallat menee enemmän autokratian suuntaan?
Antiikkista, ei demokratiaa.
Pidän tuloskeskeisyydessä ongelmallisena sen mahdollista lyhytnäköisyyttä, ja tiedekeskeisyydessä lienee sama heikkous, koska tiede ei ole ennustamista, vaan perustuu tutkimukseen.
Rikollisuuteen ja nuorten ongelmiin liittyen pidän ongelmallisena ennen muuta sitä, miten politiikassa ei puhuta perheistä, nuorten kasvatuksesta ja psykologiasta, joiden suhteen kenties perheet ovat pihalla ja heille avuksi voisi olla koulutus/ tiedottamistyö.
Mielestäni demareiden ehdottama kynnys huostaanottoon joutumisen madaltamisesta esimerkiksi on siinä mielessä loistava, että se ottaa huomioon sen, mitä lastensuojelu ja nuorisotyö nuorisotaloissa kenties paljoLTI on: NIIDEN OLOSUHTEIDEN TARJOAMISTA LAPSELLE, JOITA KOTONA EI SAADA AIKAAN.
Eihän lapsi pärjää kuten aikuinen, eikä lapseen tule suhtautua kuten aikuiseen, koska lapsi vasta opettelee elämän aivan perusasioita, joiden päälle toimiva elämä rakentuu. Unohtuuko poliitikoilta ja vanhemmilta tämä?
Että mitä nuorisotaloissa tapahtuu? No siellähän opetellaan arjen hallintaa, nukkumaanmeno-aikoja, läksyjen tekoa ja ajan hallintaa jne.
Sama psykologisesti, kun nuori oireilee, lienee osa tästä aivan tavanomaista teini-ikään liittyvää kipuilua, jossa tulisi huomioida tieteellisesti tutkittu tieto ihmisen aivojen erittäin hitaasta kypsymisestä, josta esimerkkinä nuoren ihmisen etu-aivolohkossa tapahtuva arviointikyvyn kehittyminen, joka on puutteellista yli 18-vuotiaaksi asti käsitykseni mukaan. Eli yliopistoissa opiskelevilla nuorilla on myöskin puutteellinen arviointikyky, josta minulle kertoo päihteiden käyttöön liittyvät ja muut ylilyönnit.
Mielestäni vanhemmille tulisi järjestää tehokasta valistusta/ tieto-iskuja, joissa heille taotaan psykologiaa, tiedettä sekä kasvatuksen perusteita, joiden avulla he kykenevät rakentamaan nuorelle sellaiset kotiolosuhteet, että nuori ei ylikuorimitu, vaan kykenee keskittymään niihin vastuisiin, joiden kautta elämän peruspalikat yleensäkään rakentuvat.
Ylimääräiset häiriötekijät pois lasten elämästä, jotta he saavat opiskelurauhaa ja mahdollisuuden keskittyä oman tulevaisuutensa rakentamiseen. Turvallisuus, ja vanhemmilta myöskin kykyä manageroida oman jälkikasvunsa teiniyteen sekä muuhun kasvukipuiluun liittyviä ongelmia.
Se on lapsen etu.
Ja jos ei vanhemmilta onnistu, niin lapsen tulee päästä paikkaan, jossa hänellä on mahollisuus olosuhteisiin, joissa oppii elämän hallintaa, läksyjen tekoa ja jossa on rauhallista ja turvallista olla, jossa on ruoka-ajat ja lapselle hyvä arki.
Tiede ei voi asettaa arvoja, vaan on väline, ei päämäärä itsessään. Perheiden tulisi asettaa arvot, rakentaa kuri, josta välittyy lapselle sekä turva, huolenpito/ välittäminen kuin myös edellytykset edes jonkinmoiseen elämässä pärjäämiseen.
Ei tieteen uusimpien tutkimusten perässä juokseminen tulisi mitätöidä perhe-arvoja ja stabiliteettia, jolle lasten kasvatus kai pohjaa. Yhden ihmisen elämä kuitenkin on melko lyhyt, ja pysyvyys on yksilön kannalta myös hyvä ja tärkeä elementti. Lapsi ei tarvitse sirkusmyllyä, vaan luotettavan ja stabiilin kodin sekä ympäristön.
Rikoksista tehtyihin rangaistuksiin ja rangaistusten koventamiseen liittyen pidän itse asiassa potentiaalisesti myönteisenä mahdollisuutena sellaisten vaikutukset perheisiin ja vanhempiin, joiden välinpitämättömyyttä/ itsekeskeisyyttä ja perhe-arvojen puutetta kovien rangaistusten uhka saattaisi korjata, kun eivät voisi enää sysätä vanhemmuuteen liittyvää vastuuta yhteiskunnan, koulujen ja sosiaalityöntekijöiden vastuulle.
Mielestäni olisi myös hyvä asia ja suotavaa, että yhteiskunnan eri instituutioiden roolit olisivat selkästi erillään, eikä vastuuta yritettäisi hajauttaa kaikille kaikesta, vaan myöskin nähtäisiin kuinka eri toimijat voisivat ”pelata yhteen” omien erityistoimintojensa kautta. Toisin sanoen oikeuslaitos saisi olla oikeuslaitos, sosiaalityö saisi keskittyä kaikista heikoimmissa asemissa oleviin, koulut saisivat kunnian keskittyä opetukseen, jota roolia kunnioitettaisiin kun vanhemmatkin opettelisivat oman roolinsa tai vaihtoehtoisesti jättäisivät lisääntymättä, jos oma itsensä toteuttaminen ja individualismi ajaa kaiken muun ylitse.
En pidä toivottavana kehityksenä sellaista, että aivan potentiaalisesti ongelmattomienkin perheiden lasten ja teinien kasvukivuista tehdään suuria mielenterveys-ongelmia, joihin keskittyminen sitten poistaa vanhemmilta viimeisenkin vastuun omasta roolistaan oman jälkikasvunsa suhteen. Ei ole koulun eikä sosiaalilaitosten eikä oikeuslaitoksen rooli hoitaa lapsia vanhempien puolesta, jotta vanhemmat saavat vapauden vastuusta.
Olen eri mieltä Heikin kanssa – tulokset ovat pitkäjänteisiä, ei show-politiikkaa.
Esim. rikosseuraamusten uudistaminen tuo varmoja tuloksia, mutta hitaita tuloksia. Samoin vaikkapa Liisan esiin nostamat mielenterveysongelmien aiheet. Emme koskaan saa tarpeeksi psykoterapeutteja kaikille jos kasvutahti on tätä luokkaa, meidän on puututtava lähteille. Se on hidasta työtä, mutta tuloksellista.
Mutta äänestäjä ei halua tuloksia, hän haluaa show’ta. Tarjoaako sitä Stubb, Sipilä vai Marin, ei ole juuri väliä. He rakastavat omaa ääntään paljon enemmän kuin Suomen tulevaisuutta. Se ei ole puoluekysymys, se on järjestelmäkysymys.
En ota kantaa Stubbiin tai Sipilään.
Jos joku naurettava bile tai kansainvälinen lehdistö juttuineen ja kuvineen sekoittaa oppositionäärin pään huomaamatta sitä, mitä ”viisikkohallitus” Marinin johdolla on oikeasti saanut aikaan näinä kriisiaikoina, niin tällaista keskustelua ei kannata enempää jatkaa, se on pelkkää asennevinoutumaa.
Heikki, kysyn vielä yhden kerran, oletko edelleen aivan varma että kukaan muu ei pääministerinä tai mikään muu hallitus, ei olisi samoissa olosuhteissa osannut vastata kriiseihin?
Tosiasia kuitenkin on se, että pääosan siitä varsinaisesta taustatyöstä tekee virkamiehet ja asiantijat ja kun meillä ne eivät vaihdu aina vaalien jälkeen niin samat olisivat toimineet taustalla kuin nytkin.
Joten entä jos katsotaan kun sinne kriisien taakse, sitä ei toki kukaan sokea hallitusfani, kuten eivät hallituksen ministeritkään halua tehdä, koska jälki on todella karua ja se tulee eteen tulevaisuudessa. Muista silloin mitä kaikkea olet suuresti ylistänyt ja kuinka tyhmiä ja milloin mitäkin ovat kaikki eri mieltä kanssasi ovat olleet.
Mika, nyt puhutaan tosiasioista, mitä on tehty, ei siitä ”utupupulista” mitä joku toinen olisi, olisi, jos olisi ollut tai ollsi pitänyt.
Heikki, siitähän mitä on tehty minä juuri pyysikin puhumaan.
Miksi niitä pitää toistaa. Lista on määrättömän pitkä.
Totta ja lasku on vähintään saman mittainen.
Aina on toinenkin pääministeriksi koska emme ole täällä ikuisesti mutta totta puhuen eipä näillä tyhjän puhujilla ollut edes haluja hallitukseen
Ja ei heilläkään olisi ollut lääkkeitä tuohon koronaan joka varasti mun elämääni n kaksi vuotta
Samalla tuoden valtion velkaa ja paljon terv tepivaari