Kuka kirjoittaa mistäkin syystä. Joku haluaa tuoda esille omaa erinomaisuuttaan, pullistelee poskiaan ja paukuttaa henkseleitään (vertauskuvallisesti) ja kehuu estoitta itseään. Eikä ole koskaan väärässä, ei ainakaan myönnä sitä.
Toinen kirjoittaja haluaa tehdä maailmasta paremman paikan, ainakin vähän paremman ja paneutuu yheiskunnallisiin epäkohtiin.
Kolmas kirjoittaa vaikkapa sen takia, että on eläkkeellä tai työttömänä, aikaa on vaikka myydäkseen ja sosiaalisia kontakteja on vähän.
Syitä on paljon ja olisiko suurin syy kuitenkin se, että ihminen on sosiaalinen olento, joka tarvitsee heimon tunteakseen itsensä tarpeelliseksi ja olonsa turvalliseksi.
Mutta mistäpä sen, heimon, nykyään löytää. Silloin pitää tyytyä korvikkeeseen. Ja sellaiseksi käy vaikkapa blogiyhteisö nimeltä Pirkan Blogit.
Aatamilla oli asiat hyvin: kun hän kertoi hyvän jutun, hän tiesi ettei kukaan ollut kertonut sitä aikaisemmin. – Mark Twain.
Naiset pitävät hiljaisista miehistä. He luulevat, että nämä kuuntelevat. – Humprey Bogart.
Kynällä on kaadettu enemmän valtaistuimia kuin miekoilla ja tykeillä. – Mark Twain.
Ainoa todellinen viisaus on tieto siitä, että et tiedä yhtään mitään.
Itseoppinut on ainoa oppinut, muut ovat opetettuja.
Itsensä epäileminen on älyn ensimmäinen merkki.
Kuka tahansa voi tietää, tarkoitus on ymmärtää.
Kävin vaimon kanssa kirkolla muutama päivä sitten. Kävin kirjastosta lainaan monta mielenkiintoista kirjaa. Yksi niistä on ”Isä, Paavo Haavikko”, julkaistu 2015. teoksen on kirjoittanut Heikki Haavikko.
Hyvä lukukokemus. Kirjailija Mauno Saaresta minulla oli ollut erilainen näkemys.
Anna Kontulan kirjaa ”Pikkuporvareita” en ollut muistanut palauttaa ajoissa. Siitä oli ehtinyt lähteä muistutus, kaksi euroa sakkoa, kiitos. Kirjastonhoitaja pisti kirjalle jatkoaikaa. Olen kylläkin lukenut sen jo aikapäiviä sitten.
Hyvin tämä Kontula kirjoittaa. On siinä porvari-sana poikineen, mutta Kontula on tehnyt kotiläksynsä hyvin. Siitä kertoo sekin, että viitteitä on 168.
Kyllä sillä (kirjalla) uskoa vahvistaa, siis jos on valmiiksi uskossa.
Mutta nyt pitää lähteä laittamaan sauna valmiiksi.
Aamulehti oli aikoinaan oikeistolainen – kokoomuksen lehti punaisella Tampereella. Sitten Aamulehdenkin valtasivat punaiset ja vihreät, jotka ovat oikeasti punaisia.
Rupesin oikeistolaisena (kok) kirjoittamaan Aamulehden blogeihin, että kirjoituksissa ja kommenteissa näkyisi paremmin myös oikea laita – onhan Suomessa vaalien mukaan selvä porvarienemmistö.
No, sitten Aamulehden blogit lopetettiin ja sen kirjoitukset menivät bittiavaruuteen. Pirkan Blogit perustettiin nähdäkseni jatkamaan Aamulehden blogeja. Olen toivonut, että tästä tulisi laajemmin luettu ja suosittu – mutta taitaa olla turha toivo. Ehkä eräänä syynä on, että täällä on ainakin yksi varsinainen suomettunut riidankylväjä – ja punaisia on taatusti ihan tarpeeksi. Toisten mielipiteiden ja puoluekantojen suvaitsemista on selvästi liian vähän.
Samaan hengenvetoon on myönnettävä, että Pirkan Blogien punaisista löytyy myös asiallisia keskustelijoita – kuten Niilo ja Eemeli.
Aamulehden blogeissa Seppo Roth moderoi useimmat kirjoitukseni, joten en rottia kaipaa!
Aamulehden linjallahan tätä jatketaan joo.
Minulla on pari ideaa kasvattaa kirjoittajamäärää enemmänkin. Yksi on tälläkin hetkellä takalevyllä kypsymässä. Menoa on hidastanut se, että kuluja on tullut ennakoitua enemmän ja tukea odotettua vähemmän.
Mutta kiirekös tässä? Ehtii sitä.
Kyuu, ilmoitappa se tilinumero, johon voimme sen 20, tai 30 euron avustuksen, tai jäsenmaksun maksaa. Siitähän oli kauan sitten puhetta, mutta ainakin minä olen onnellisesti unohtanut, enkä ihan tarkoituksella. Voisit sen uudestaankin selvittää ja perustella, uskon sen moneltakin menneen ohi korvien.
Hyvä idea.
Taas sellainen, joka on tehnyt kaikenlaisia töitä konepajasta, ohjemointiin, myynyr tietotuotteita, suunnitellut tunnettujen kulutustuotteiden reseptejä ja edistänyt menekkiä maailmanlaajuisen konsernin opein ja koulutuksin, vastannut Suomen suurimpien lehtien julkaisutoiminasta niin aikakauslehdissä kuin sanomalehdissä, suunnitellut Suomen 1. hätätekstiviestijärhestelmät, ollut itsenäinen Fazrer soitinyrittäjä puhumattakaan luottamustoimista omakotiyhdityksessä… ai niin urheillut vähän joka lajeissa, soittanut koskettimia bändeissä, kijoittanut filosofisia otteita. Eihän tällaista saa kertoa, ettei vaan olisi ylpeä kaikki tietävä ja lankeaisi katumuksena ylpeytensä edessä.
… ai niin tässä oli vasta murto-osa muista hommista puhumattakaan harrastuksista ja käden ammattitöistä kuten ansiopuutarhuri, metsuri, kalastaja, merimies…….
Veikkaanpa, ettei HK ole ollut diplomaatin hommiloissa.
Myin sillä välillä diplomaattisesti 3 pystypianoa Fazer-liikkeestäni ja kannoin ne kaverin kanssa kaupanpäälle 5. kerrokseen olkaremmeillä.
Vähän vaikea kuvitella, miten pianon kanto olkaremmeillä kahteen pekkaan onnisuu. Mikä mahtoi olla pianon paino?
Kuvittelemalla se ei onnistu, vain ammattimaisesti. Leveät hihnat oikei lukittuina hartioille. Piano on vieritetty rullakolla omalla teknikallaan autosta portaiden alapäähän. Kantajien hihnat pianon alle pyörien sisäpuolelle ja oikelle nostokorkeudelle kantajilla. Piano ylös ja rullakko potkaistaan helvv..
Ylempänä kantaja nostelee vain jalkojaan ja pitää kyynärpäällään etäisyyden seinään irti. Alakantaja työntää ylöspäin ja vahtii ettei piano naarmuunnu toiselta puolen. Tasanteilla hiukan hellätään. Lukemattomat pianot, joita itse olen kantanut, ovat n. 175 kg – 300 kg. Se on tekniikkalaji, mutta ihan rääpäleiltä se ei käy.
Nykyään joissakin taloissa on olemassa riittävän kokoisia hissejä.
Kirjoittamalla se onnistuu helposti, mutta käytännössä kukaan, joka on yrittänyt pianoa kuljettaa, ei usko!
Tulee HK:n sinisestä HK:n punaista!
Vaikuttaa nämä muutkin HK:n jutut enemmän, kuin saduilta.
Käyn väliin vilkaisemassa Uuden Suomen blogeja. Joskus sieltä löytää lukemisen arvoista, joskus ei. Minulle riittää yksi foorumi.
Siirryin kirjoittamaan nettiin vähän yli kymmenen vuotta sitten. Ensin skriivailin Vihreässä Langassa. Siellä oli minusta hyvä henki ja ainakin minä sain siellä sanoa sanottavani ilman pienintäkään sensuuria.
Aikansa kuitenkin kutakin. Elina Hirvonen lienee pääsyy että lähdin Vihreästä Langasta silloin kun lähdin. Hän oli silloin Afrikassa ja kirjoitteli sieltä. Pidin hänen tyylistään ja asenteestaan. Sitten rävähti. Hirvonen kirjoitti ilakoivaan sävyyn kuulleensa, että Suomessa(kin) kuuluu olevan pienoinen sota miesasialiikkeen ja feministien välillä (sitä Anne Moilasen aikaa).
En pitänyt silloinkaan järin paljon feministeistä, mutta Elinaa olin pitänyt ns. hyvänä feministinä. Kun hänkin paljastui ********ksi, mietin että vissiin sama juttu näiden femakoiden kanssa kuin vanhassa Lännessä intiaanien kanssa.
Siirryin siitä sitten vähin äänin Aamulehden blogiosastolle ja kun se loppui, siitä tänne PB:hen.
Kyuu Eturautille suuret kiitokset tästä mahdollisuudesta.
Onhan sitä tullut monia hommia tehtyä vaan on tämä porukka yksi niistä mieleenpainuvista.
Silloin kun alotin netin käytön, WWW oli ihan uusi juttu ”no tuollakin voi olla jotain”, mutta pääosa sisällöstä oli ihan eri verkon medioissa. Nykyään lähes 100% Internetistä on www:tä, selaimella toimivaa, mutta aikanaan se oli vain pieni osa.
En nyt tiedä onko tämä kehitys tehnyt autuaaksi mutta liekö sillä väliä. Näillä korteilla pelataan nyt.
Kuten avaaja eli sosiaalisia kontakteja monella on liian vähän joten tämä on yksi moto vaihtaa ajatuksia ja kuten aina joukosta löytyy meitä moneksi. Aloitin AL:ssä ja se nyt on sitten jatkunut.
En ole minkään puolueen jäsen enkä itse lukeudu kumpaakaan laitaan vaan olen varsin keskiluokkainen omasta mielestäni, Kannatan tasa-arvoisuutta tietäen etteivät kaikki onnistu ja osa on syntyessään kultalusikka suussa. En pidä äärilaidoista ja puolustan mieluusti heikoimpia. Työelämässäni -60 – -70-luvulla vietiin työn laidassa mukana ne heikoimmatkin ja siitä on jäänyt päälle heidänlaistensa puolustaminen.
Mielestäni henkilökohtaisuudet eivät sovi palstoille.
Pentti Tuominen:”Kyuu, ilmoitappa se tilinumero, johon voimme sen 20, tai 30 euron avustuksen, tai jäsenmaksun maksaa. Siitähän oli kauan sitten puhetta, mutta ainakin minä olen onnellisesti unohtanut, enkä ihan tarkoituksella. Voisit sen uudestaankin selvittää ja perustella, uskon sen moneltakin menneen ohi korvien.”
Ihan asiallinen homma.
Täällähän on mukavia juttuja. Harmillista kun päädyin lukemaan PB:lle vasta nyt kesällä kun kaikkea värittää sodan poliittisuus (ja oma elämäntilanne), jota vasten kannanototkin tuntuvat kovin jyrkiltä. Kuitenkin ehkä juuri tällaista kaipaisi enemmän itse näinä aikoina. Pitää lukea vanhoja juttuja, jos Lasse et jo inhoa nimimerkkiäni (sain lahjaksi). 😖
En tietenkään inhoa. Minun puolestani anna palaa vain!