Aina se on ollut noin mutta kun tuo ikä taitaa tuoda monelle sellasen dementtian jossa väitetään sellasia ettei meidän nuoruudessa noin tehty
On vaan aivan selvä totuus monasti niin että nuot nyt n 70 kymppiset biletti siinä missä nykyäänkin tehdään
Emme olleet viinasten käytössä nykynuoria huonompia vaan monella ne meni kurkusta alas mitä tienasivat
Nyt kun viime aikoina on nuoria arvosteltu alkon käytössä niin menkääs nyt itseenne 70 v ja miettikää mitenkä tulikaan nuorena rememellettyä alkon kanssa
Ei se aina päivän valoa kyllä kestä jos asiaa katsotte totuuden puolelta mutta moni katselee asioita jonkin laisien silmälasien kanssa ja asiat
On jonkin verran vinksahtanut kellä mihinkin suuntaan tosin oikea suunta on no olkoot sanomatta sen enempiä seommoro tepivaari kirjoitti Teuvo Mast
Ei tarvitse olla kuin parikymppinen niin muisti tekee jo tepposia aiemmista. Se on ihan normaalia eikä osoita mitään merkkiä että vintillä olisi sahajauhot pettämässä.
Jokaisen sukupolven nuoret ovat olleet hunningolla. Onneksi.
Tuota samaa minä tarkoitin eikä ne asiat paljonkaan muutu alkoholin nimet saattaa muuttua no paljonkos sillä on merkitystä
No eipä juurikaan ole terv tepivaari
No, mitä tuosta. Juotiin penkkareiden päätteekesi nyssen perällä bacardipullo kahteen pekkaan, mentiin kittaamaan kaljakorillinen kaljaa ja syötiin Ohranjyvässä meksiolaiset pannut.
Oli viikon kipeänä enkä juonut viiteen vuorteen kuin vettä ja maitoa.
Kyllä vähemmästäkin muisti menee!
Hyvinhän tuon muistan !
Kyllä se sodanjälkeinen sukupolvi oli niin sisäänpäin kääntynyttä varsinkin miesten osalta.
Ja sanoisin, että on se viina useammille ollut kuitenkin ”lääke”, joka on antanut rohkeuden mennä tekemään lähempää tuttavuutta vastakkaisen sukupuolen kanssa.
Toki siinä jotkut astuivat korkinpäälle ja viina tuli herraksi taloon.
No en ole koskaan huomannut tuollasta sisäänpäin kääntynyttä aikaa ja kyllä minäkin sitä alkoa silloin nuorempana käytin sitten tuli migreeni ja alko sai jäädä pois kokonaan terv tepivaari
Noinhan se on mennyt joiltakin mutta tuskinpa Heikiltä muistaa tuon vieläkin no sellasta se terv tepivaari
Juuri noinhan ne meni ja senpä vuoksi olis vaan parrei kun ne tunnustaa näinkin terv tepivaari
Kuten Heikki nuorena tuli kokeiltua ja sitten viisastua.
Kokenut tietää, että viinan kanssa veljeily on vaarallista.
Tiedän monia joille tuonelan kellot on soinut nelikymppisenä ja ei ne ole nytkään kaukana monella terv tepivaari
Vieläkin nousee kylmää hikeä otsalleni kun muistelen ensimmäistä humalaani vaikka tapauksesta on liki kuusikymmentä vuotta. Meitä oli kolme kaverrusta jotka saimme kevättalvella hankittu kolmen vartin pullon eteläafrikkalaista Kap brandy viinaa, Lumubaksi sitä silloin kutsuttiin. Koko kevään suunnittelime missä pullon sisältöön ryhdymme. Meni niin että lähdimme telttaretkelle Tammelan Saloisten erämaajärvelle. Mainittakoon että järvessä on ystävämme Pohjolan Kallekin kalastellut.
Polkupyörillä siis kymmenen kilometriä metsätietä, enolta lainatulla veneellä järven takarannalle sousimme ja pystytimme leirin.
Varovasti limonaadin kanssa sitten ryhdyimme kuppia tekemään, juttu alkoi pian luistaa tavallista liukkaammin, kehuskelimme brandyn aikaansaattamaa leikillistä mieltä. Keitimme siinä välillä myös nokipannukahvit. Aloimme olla jo aika huppelissa kun lanttinkilimsat loppuivat, joku keksi että kaatakaamme loppu brandy kahvipannuun. Pannun nokasta joimme porojen kera sitten brandyn loppuun.
Eläissäni en ole sellaista krapulaa sittemminkään kokenut eikä kaveritkaan. Tuli pitkä tauko naukkailuun ja jo pelkkä Kap brandyn nimen mainitsemin sai aikaan onton tunteen kehossa.
Noin tais käydä monelle nuorelle silloin n 60 vuotta sitten mulla oli itsellä ns puolinaama tummaa rommia se oli mistä olin kipeenä melkoien pitkään terv tepivaari
Osaan kuvitella Myllymatin kohmelon.
No pitänee itsekin ensimmäiset kokemukseni kertoa. Ensimmäinen oli täysin tietämättömyyttäni. Olen kotoisin Itä-Hämeestä, joka on sahtiseutua.
Kuusikymmentäluvulla, kun vielä oli tapana naapureissa vierailla, olimme kylässä eräässä naapurissa. lieneekö ollut kyseessä syntymäpäiväjuhlat. No, kun aikuinen väki lähti kahville toiseen huoneeseen minä jäin yksin tupaan. Siinä sitten oli lasi poikineen sahtia täynnä. Minä niitä sitten siitä huitelin yksi kerrallaan, kun oli niin suun mukaista. Arvaahan sen. Minut kotiin kannettiin..
Sitten jo tietoisena asian hienouksista olin lukioaikoinani luokkakavereideni kanssa viettämässä iltaa Heinolan maalaiskunnassa sijaitsevassa Marushka-diskossa. Pohjiksi piti vetää nurkan takana kavereiden kanssa pieni pullo Vermouth -rossoa ja sitten diskossa olutta.
No huonostihan siinäkin kävi. Loppuillasta maha kääntyi ympäri ja pahaa teki. Valoja tuli vannottua.
No en sahtia ole paljonkaan nauttinut mutta se pohja on hyvä jättää sinne tai käy kuten yhdelle kun joi sahdin hiivat arvatkaa kuka haisi hyvälle sen jälkeen varsiharjalla pesimme peräsimen ja housut meni likoon terv tepivaari
Kunnon sahti on kylmässä kellarissa vetäytynyttä kirkasta vahvaa ”olutta”. Väkevyys on n. 7-9 %. Maku hiukan makeahkoa. Menee päähän kuin pora.
Tunnetuimmat laadut ovat Lammin, Sysmän, Orimattilan ja Hämeenkyrön sahdit.
Padasjoella järjestettiin aikanaan sahdin Suomen mestaruuskisat.
Nuorena miehenä minulla oli nimikkotehtävä Hämeenkyrön Sasissa kärrätä aamuisin häävierasukkoja kottikärryillä ojan pohjilta kotiin.
Ukot joivat keskenkäynyttä sahtia ja vahvikkeeksi nurkan takana kossua ja jallua.
Se oli Sysmän kuuluisaa sahtia. Tuttua tavaraa Lahti-Heinolan ajoilta.
Ensimmäisen oikean kännin koin 18-ikäisenä. Paikka oli Silpisorvan savotta. Oli marraskuun alkua, viikonloppu ja olimme Kaukosen Ansun kanssa jääneet hoitamaan hevosia. Kaukosen Ansulla oli kiljua. Hän sanoi:”En, poika, tyrkytä, mutta jos maistuu.”
Maistuihan se. Ansu oli reilusti minua vanhempi, sodan käynyt mies. Otin varovasti juomaa ja kuuntelin Ansun juttuja.
Mukava häntä oli kuunnella. Hän kertoili ajasta, kun hän oli ollut nuori, ja kertoi jonkun verran myös sotakokemuksistaan. Nuori hän oli ollut silloinkin, vähän vanhempi kuin minä nytten.
”Kerran iskimme venäläiseen kolonnaan.Tuhosimme sen ja saimme myös vankeja. Eräs vihollinen teki meille eniten tiukkaa. Ampui meitä kohti konepistoolilla kuorma-auton lavalta kuin viimeistä päivää, vaikka vaihtoehdot olivat hänellä vähissä. Se oli naisotilas. Käsky oli ottaa se vangiksi elävänä, jos mahdollista. Siltä loppui panokset ja saimme vangiksi hänetkin. Se sähisi kuin kissa kun otimme sen kiinni. Oli se kova akka.”
Kilju äityi päähäni siinä kuunnellessani Ansua ja rupesi tekemään pahaa. Pakko mennä ulos oksentamaan. Tämän jälkeen menin kämppään ja panin sänkyyn maata. Minua keinutti. Ansu neuvoi ”Pane silmälleen maata”
Aamulla oli niin karmea olo, että vannoin valan.
Vala kesti aikansa,mutta ei sitä silloin nuorena tuntenut suurempaa viehtymystä viinaksiin. Hauskaa pystyi pitämään selvinkin päin.
Aika monen nuoren miehen kokemuksia Lassen kertomana mutta kaikkia pitää nuorena kokeilla ei niitä tarvitse silti ottaa tavaksi terv tepivaari
Kovimpa miehet nyt täällä avautuvat ensikännistään, kai te pian kerrotte myös koska saitte ensimmäisen kerran pipslooraa.
No eipä ole blogin asiaa lainkaan poistan ne jos niitä alkaa oleen en hyväksy niitä tänne terv tepivaari
Kun ei tuota politiikkaakaan aina jaksa.
Minä olin eka kerran pimpslooran kanssa tekemisissä, kun pullahdin sieltä ulos ja rääkäisin pelosta.
Heikki sanoin poistavani kaikki seksiin viittavan ne kun ei kuulu nyt tänne mitenkään terv tepivaari
Ai, että syntyminen ja synnytyskin ?
No ei nekään ole avaukseni mukaisia pysytään asiassa terv tepivaari
Olimme Raunon kanssa kansakoulussa samalla luokalla.Meitä oli vain kaksi poikaa. Muut, heitä oli kymmenen, olivat tyttöjä. Muistan kun ekaluokalla istuimme Raunon kanssa samassa pulpetissa, pitelimme toisiamme kädestä ja sanoimme, että me emme eroa koskaan.
Pari vuotta myöhemmin, luokallemme tuli kaksi poikaa lisää.
Emme olleet enää Raunon kanssa erottamattamat. Politiikka meidät erotti. Se oli sitä aikaa. Minä olin porvari, Rauno kommunisti. Ei meistä mitään vihamiehiäkään koskaan tullut. Kunnioitimme toisiamme.
Rauno oli herkkä poika, turhan herkkä tähän kovaan maailmaan.
Vähän yli parikymppisenä kohtasin Raunon, kun olimme molemmat vähän maistissa. Rauno sanoi:”Me emme ole, Lasse, koskaan ryypänneet yhdessä. Pitäisikö meidän?” Myönsin että se olisi hyvä ajatus.
Ryyppäämättä se kuitenkin jäi. Elämä eroitti. Kummallakin oli perhe, lapsia ja semmoista.
Rauno erosi vaimostaan, muutti Ruotsiin ja solmi uuden liiton.
Kohtasin Raunon viimeisen kerran illatsuissa Kolarin Työväen talolla. Rauno sanoi, että hänellä on käsivarressaan Antabus-kapseli eikä hän pysty ottamaan viinaa. Kuulin että Rauno oli puhunut sellaistakin, että kun kapselin vaikutus loppuu, hän juo niin että kuolee. Se oli ollut sellaista veistelyä.
Rauno kuoli viinaan 34-vuotiaana.
Hänen hautakivensä on aivan pääväylän vieressä Kittilän hautuumaalla.
Monta kertaa, kun olen käynyt vaimon kanssa hautausmaalla, olen pysähtynyt Raunon muistokiven kohdalle ja ajatellut: ”Turhan nuorena, sinä kamu, täältä lähdit. Mutta vissiin se on niin, että jokaisella meistä on omat polkumme.”
Kaikilla on oma aikansa maapallon päällä sille emme voi varmaan muut yhtään mitään terv tepivaari
Mulla vaimo kuoli 56 vuotiaana v 2013 toukokuulla tulee 9 vuotta leskenä oloa terv tepivaari