Nyt mennään niin lujaa, että ei kunnolla perässä pääse. Menee miljoona sinne menee, miljoona tänne. Mutta kun tahtoo mennä miljardeja, menee niitäkin jatkuvasti. Menee valtion pohjattomaan velkakassaan, taitaa sekin olla jo 140- 150 miljardia.
Lueskelin juttua tuosta valtavan suuresta siltatyömaasta Helsingin seudulle. Siitä tulee Suomen pisin silta valmistuttuaan, siinä on kaikki suurta, on pituutta on korkeutta ja kaikkea muuta. Mietin mitä ollenkaan maksaa, varmaan siinäkin puhutaan miljardeista. Luettuani eteenpäin oli siinä esittelyssä arvio kustannuksistakin, pyöreästi 130 miljoonaa. Ajattelin vaan ja ihmettelin sillan kaikkia ominaisuuksia, piti oikein palata takaisipäin, että oliko se todella vaan miljoonia. Niin sitä on tullut vauhtisokeutta, kun koko ajan puhutaan vaan miljardeista, ei oikein ymmärrä enää pikkurahoista.
Velkaa ei saa ottaa paitsi jos se tulee omaan hyvinvointiin…
Valtio ei osallistu suoraan näihin kustannuksiin, vaan se toteutetaan Tampreen allianssimallilla:
https://www.yit.fi/ytimessa/allianssimalli-luo-innovaatioita
Melu Krunikassa on ollut hirveää sanovat kaverit.
Se kaikuu myös Katajanokalle ja ympäri eteläistä Helsinkiä.
Uudisrakentamisen pirullinen haitta on vuosia kestävä pöly, melu ja raskas liikenne.
Tampeeen seuraava on Hatanpään ”paskavatkaamon” iso rakennushanke. Hyvä, että muutettiin sieltä alta pois.
Muutettiin myös pois Vuolteesta, kun alkoi Ratinan kauppakeskuksen rytinä.
Pirullinen ilmiö lähialueen asukkaille.
”Velkaa ei saa ottaa paitsi jos se tulee omaan hyvinvointiin…”
Jospa homma menekin näin:
Velkaa saa ottaa, paitsi jos se tulee suomalaisen hyvinvointiin.
*
Suuria projekteja ei kustanna valtio eikä Tampereen allianssi.
Kaikkien projektien maksaja on tavallinen suomalainen – viimekädessä
Helsinki kasvaa ja on selvää että se tarvitsee siltoja ja muuta.
Ongelma vaan on että Helsinki kasvaa hyvin vähän semmoisilla ihmisillä, joiden palkka riittää elämiseen.
Kyuu, tuo mainitsemasi Helsingin kasvusta on todellinen ongelma, eikä se kyllä ole parempaan suuntaan menossa.
Katselin eilen suoraa lähestystä Jyväskylän kirjamessuilta, jossa kaunokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaita haastateltiin, ja itselleni hyvin kiinnostavana teoksena näyttäytyvän ”Hävitys – tapauskertomus”-kirjan kirjoittaja Iida Rauma kuvaili ajatuksia herättävästi sitä kulttuurihistoriallista hävitystä ja traumaa, mitä Turun kaupungin rakennushistoriassa on tapahtunut.
Toki raha ja vetovoimaisuustekijät ovat yksi näkökulma, mutta se minua meillä Suomessa yleisesti ihmetyttää, että eikö ihmisiä kosketa tarinat ja muistot sekä kodikkuustekijät, joita kulttuurihistoriallisen kaupunkikuvan säilyttämiseen sisältyy?
Helsingistäkin ja Tampereelta on modernismi-vouhotuksessa purettu aivan hyväkuntoisia, alle 50-vuotiaitakin rakennuksia ihan vaan uuden tieltä, sitten rakennettu vaikkapa Helsinkiin rantamaisemiin ihan kauheita parakkeja, joita asukkaatkin inhoavat. Tai rantatunnelin suu kauniin Armonkallion kaupunginosan vieressä, jossa harmonista puutalomaisemaa vasten on valosuunnittelullisestikin ihan järkyttävän hirveä ristiriita saatu innovoiduksi. Sitten jotakin sirkustötteröitä ja ”iloista” naivistista värinkäyttöä, jolla ilmeisesti yritetään kompensoida sitä, että kaikki erittäin kauniit vanhat puut sekä kiviset sillat sieltä purettiin teräksisten turvakaiteitten harmauden ja kliinisyyden tieltä.
Myöskin kansi-areenan suunnitelmia jossakin vaiheessa tutkailin, ja toki siellä on ihan kivalta kuulostavia elementtejä, kuten joku talvipuutarhasysteemi suunnitteilla — mutta herättää se itsessäni myöskin kovin ristiriitaisia ajatuksia, kun näiden suureellisten projektien vuoksi sitten tässä ajassa elävät kaupungin asukkaat saavat osakseen arjen loputtomien rakennustyömaa-projektien keskellä, joiden lopputulemaa eivät välttämättä edes pääse näkemään.
Oma isoisäni kirosi joka kerta uudet hirveät kerrostalot kauppamatkamme varrella, kun autollani körryyttelimme asioille yhdessä. Tästä finlandia-ehdokas Iida Raumakin puhui, että vanhemmat sukupolvet monella tavalla (itse sanoisin että tietyt vanhempien sukupolvien arvot) ovat pettäneet tulevat sukupolvet.
https://yle.fi/a/74-20006208
(kohdasta 28 min. –>)
Turku, etukeneossa lehtikesiarisuku Ketoset, nyt Heikki Ketonen ovat taas asialla vanhan heidän ex-pääkonttorinsa korttelissa olevan 200 -v historiallisen rakennukonaisuuden purkamisessa.
Tamperekin on siinä mielessä historiallien, että sen hävitysvimma oli tuhoisimmallaan 60-70-luvuilla. Nyt Vättö kunnostelee vanhoja historiallisia ralennuksia kuten Haarlan palatsi, Sandbergin talo ja nyt Tempon talo. Helsinki ei pura enää yhytään historoallista rakennusta keskustassa.
Sama suuruudenhulluus vaivaa Tampereen johtoa ja poliitikkoja.
Maata on ympärillä tolkuttomasti, mutta pitää rakennella tekosaaria asumista varten yms. typeryyttä.
Niinpä, tätä itsekin olen miettinyt, että miksei uutta voida rakentaa keskustojen ulkopuolisille alueille?
Sokea usko kerrostalojen ”ekologisuuteen” on yksi tekijä.
Toinen on kuvitelma, että yhteiskunnallinen intra tulisi sillä yavoin halvemmaksi, vaikka kokonaisuuden kannalta ei.
Kolmas on se, että saadaan kalliita asuntoja myytäväksi ja ku itellaan sillä kaupungin tason nousevan.
Myös typerä metropoliusko vaikuttaa asiaan.
Kaverini aviomiehellä oli ekologiseksi rakennusyhtiöksi hehkutetun Skanskan täyttömaalle rakennuttamassa kerrostalossa asunto-osake, jonka hän möi rakennuksen alettua vajota. Muuttivat sitten syrjemmälle.
Niin, ja sitten myöskin että kuinka ilmanlaadullisesti hyviä ihmiselle ovat uudet muovipussimaisiksi rakennetut kodit, jotka ovat kesällä läkähdyttäviä saunoja, joita täytyy ilmastoinnilla jäähdyttää ja ilmankostuttimin parantaa ilmanlaatua — ja talvella sitten tuntuu että suurensuuret ikkunat uudisrakennuksessa jossa itse tällä hetkellä asun, huokuvat kylmää sisään, että kun lattiasta kattoon on ikkunoita kahdella seinällä ja sähkön hinnat nousussa, niin enpä tiedä.
Ennen asuin vanhassa kivitalossa, joka oli kesäisin luonnostaan viileä, eikä talvella ollut kylmä; lisäksi puiden pudotettua lehdet oli vanhassa perinteisessä korttelimaisemassa hyvin kodikasta loskaisina harmainakin päivinä…
… edelleenkään täällä ei ole sitä tekstin korjausnäppylää kommentteihin, mikä on samalla WP-alustalla US:ssa ?
Tarkista ennen kun julkistat sen kommenttisi ei tule paino virheitä terv tepivaari
Se nyt on kyllä aina näin että sillan kansi on aina liukkaampi kun muu tienosa
Koska vesi alla on aika usein sula ja kosteus nousee sillan kannelle jossa sitten jäätyy
Ja sitä ei kyllä kaikki kunnioita vaikka pitäisi terv tepivaari
Kyllä Tampereellekin löytyisi tilaa hyvää tietä ihan meille asti vajaat sata kilometriä.
Helsinki on ihan siedettävä kaupuki, mutta pääkaupunkina turhan syrjässä. Olen minä niillekin sanonut, että tänne vaan. Pääsee meillekin vettä pitkin, hmn ei kovin suurella veneellä.
Nythän kaupunkiasujia ollaan häätämässä maalle, sähkökatkojen ajaksi.
Eikös Niilokin täällä Pirkan blogeilla joskus heittänyt, että Tampereesta pitäisi tehdä Suomen pääkaupunki 🙂
En tiedä, mikä on hyvää tai huonoa, kun esim ratikka on aina täynnä. Kävimme eilen Hervannan kirjastossa. Pyynikintorilta pääsee 6 min. välein asemalle tms. niin invat kuin lastenrattaat.
Nytkin ”kaikki” ovat täyttäneet keskustan pitkin ja poikin lähialueilta.
Kohta Santalahden reitti aukeaa, kiskot valmiina.
Saari on melkein täytetty. Enqvsitin kivikasa on kadonnut.
Mutta täältä keskustan kupeen vanhasta kaupungista en enää periferiaan muuta. Täällä on kaikenlaista elämää lähellä.
Heikki, sinäkin kun usein julistaudut ääneen luonnon säilyttämisen hyväksi, etkä millään kaataisi kenenkään metsistä puita, et kai hyväksy yhden järven tuhoamisen puolesta. Se on kuitenkin luontoarvoltaan suurempi, kuin moni säilötty suo.
Näsijärveä pilattu kauan sitten, 150 v alkaen Enqvistin sellutehtaan jättein ym. Santalahden teollisuus ja sitten täytetty, edelleen RantaTampellassa. Nyt se Enqvistin 0- kuitualue puhdistaen plus täytetään Näsinsaarella.
Kyllä puita pitää kaataa, mutta toisin menetelmin ja järvien jätekuormaa vähennettävä tukkimalla soiden ojitukset humusvesiltä.
Mutta liian kovaa Tampere menee kaavoituksellisesti kamalaksi sekasikiöksi.
No onhan tuo Tammerkoski osa näsijärveä mutta aika pieni osa kuitenkin
Se joka likas enemmän oli tuo Mänttä josta likas sen alapuolisen osan
Se nyt onkin ollut likaamatta eikä tuo Engvisti näsijärveä paljonkaan liannut se osa jossa sitä ilmenee on melko pieni osa nässyä
Ranta tampellassa tuo täyttö tapahtui 1960 luvulla
Muuten tuo Nässy on puhdistunut tuolla kapeenkylässä sen jo huomaa siitä alempana se on jonkin verran likaisempaa
Pitää muistaa että nässyn vedenvaihto kestää päivää vaille vuoden terv tepivaari
Kuten Kyuu ja tuli itse kokeiltua 10 vuotta hesan menoa. Nuorena kestää melun ja kiireen, mutta se palkka ei tosiaan riittänyt siellä elämiseen edes vaatimattomasti. En enää eläisi jos olisin jäänyt siihen oravanpyörään.
Niilon kommentista jatkaen – ei Helsingissä kovin moni elä. Ovat hengissä ehkäpä, hengittävät ja käyvät töissä, mutta elossa? Elämässä kiinni? Tokkopa.
Aika paljon näin.