Suomen kuolleisuus lähentelee jo 1944 sotavuoden kuolleisuuslukuja?
Kaikella on selityksensä ja se johtuu väestön ikääntymisestä.
Toiseksi nyt on annettu koronalle tilaa ja sekin korjaa satoaan.
Onko hiljaisesti päätetty ettei enää taistella vanhusten ja monisairaiden puolesta?
On aika elää ja on aika kuolla.
Kansalle on rasitteena suuri iäkkäiden määrä ja on pula hoitajista ja pula rahasta.
Tuleva hallitus laatii leikkauslistat.
– Tämä meni nyt synkistelyksi ja
Aamulehden pilapiirroksen mukaan
syntynyt vauvakin haluaa palata takaisin kohtuu.
Sopivan mansellismielinen blogialusta
Isot ikäluokat alkaa oleen iältään kohta päätepysäkillä monasti jo poistuneetkin leipävahvuudesta
Normaali asia kokonaan terv tepivaari
Minulta on suuri osa kavereista kuollut alle viisikymppisinä .
Nykyään oma suhtautumiseni kuolemaan on : live and let die tai toisinpäin.
Vuonna 2022 menetin viisi läheistä.
– Yhdelle tuli sydänkohtaus, ja puoliso kielsi soittamasta apua ajoissa
– Toisella toisenlainen sydänvika. joka oli ollut ”aikapommi” jo kauan
– Yhdellä aivokasvain
– Yhdellä syöpä
– Ja yksi keuhkoahtauma
Neljä heistä oli alle viisikymppisiä, vain yksi päässyt juuri ja juuri eläkeikään. Hemmetin surullista, etenkin silloin kun jäi nuori lapsi vaille vanhempaa. Siinä tekee mitä voi auttaakseen, mutta mikään ei auta.
Hei,lisätään maahanmuuttoa, sillä tämäkin ongelma ratkeaa.
https://www.suomenuutiset.fi/husun-videotervehdys-viehattavan-ja-aurinkoisen-mogadishun-hiekkarannoilta-tyyperryttaa-mauri-peltokangas-suomalaisille-on-valehdeltu-suut-ja-silmat-tayteen/
Itse olen pohtinut, että vaikuttaisiko senioreiden hyvinvointiin liittyvään välinpitämättömyyteen meidän yhteiskunnassa pikkuporvarillinen/ porvarillinen orientoituminen elämään yksilökeskeisenä, teknisen pärjäämisen maksimointina, johon vielä ydinperheen instituution vakintuneisuus tekee kenties sitä, ettei senioreita edes oteta sillä tavalla osaksi perhettä ja huolenpitoa kuin mitä ehkä joissakin toisenlaisissa kulttuureissa… Jokainen pärjätköön omillaan ja korvatkoon sossun/ kelan tädit sekä vanhainkotien henkilökunta rakkauden sekä välittämisen, jonka me saidat ja sisukkaat suomme ainoastaan omalle ydinperheelle/ parisuhteiden vaihtuville osapuolille…
Oma, tärkeä läheinen oli (onnekseen) omaishoidossa oman lapsensa sekä tämän puolison ansiosta, mikä mahdollisti hänelle lapsensa läheisyydessä olevassa palvelutalossa asumisen, jossa sitten eläkkeellä oleva lapsensa hänestä huolehti viimeisen päälle seniorin omaa elämäntyyliä sekä toiveita ja persoonaa kunnioittaen. Raskasta se oli, mutta kaunista kun toista ei heitetty lojumaan vanhainkotiin, mitä arvostin isosti.
Siinä sain minäkin kosketusta siihen, mitä kunnalta hankittu kodinhoidon palvelu sitten käytännössä oli — niin tiukkaan budjetoitua sekä kellotettua, että noilla kotihoitajilla, joiden oli tarkoitus täydentää läheiseni hoitoa silloin, kun sukulaiset eivät olleet läsnä, oli käytännössä niin kova paine ja kiire, ettei heillä ollut kuin kymmenen (10) minuuttia aikaa lämmittää joku puuro/ meidän valmiisksi laittama ruoka-annos mikrossa, sekä huolehtia että lääkkeet tulivat otetuiksi. Verhoja ei ollut aikaa avata, ei puhtaita vaatteita huolehtia tai pöydälle kaatuneita sotkuja pyyhkiä jne.
Silloin tuli aika paha olo sitä miettiessä, mikä mahtaakaan olla niiden lukuisten yksinäisten vanhusten tilanne, jotka asuvat itsenäisesti ja saavat tuollaista kodinhoidon palvelua kymmenen minuuttia hirveällä kiirreellä juosten 🙁
Siis kaikki ne ihmiset, joilla ei ole omaishoitajaa tai hyvin aktiivisesti huolta kantavia lähisukulaisia päivittäin auttelemassa, pitämässä seuraa, lukemassa kirjaa, kuuntelemassa ja keskustelemassa jne.
Joskus tulee käytyä Lahden ristinkirkon sankarivainajien hautausmaalla. Niin on pysäyttävää katseltavaa kun moni antanut uhrinsa Suomen hyväksi alle 20-vuotiaana.
Tämä on mielenkiintoinen kartta koko Suomesta kuolinsyiden perusteella:
https://yle.fi/a/74-20008857
Tulevaisuus jättää yhä enemmän potilaat kotiin se on halvin yhteiskunnalle.