Vihreät eipäsjuupas päättivät että pyhätyökorvauksiin ei pidä kajota. Kai vaalien lähestyessä ajattelivat että näin on suosion kannalta paras.
Tässä minä nyt lähinnä ihmettelen asian tiimoilta käydyn vuolaan keskustelun mustavalkoisuutta. Toiset eivät lainkaan halua ymmärtää että korvausten purkamisella saavutettaisiin työllisyyttä ja olemisen turvaa ravintoloitsijoille.
Itse toivoisin että kaikki ihmiset voisivat pyhäpäivät kerätä voimia, harrastaa, omistautua perheelleen.
En siis tässä ota kantaa vaan suorastaan paheksun että plussia ja miinuksia ei haluta laittaa vaakakuppeihin ja siltä pohjalta keskustella ja harkita asiaa.
ps
Vihreille plussat mietojen viinien maitokauppaan asenteestaan
Muuten ravintolat toimivat siten, että henkilökunnalla on hyvin joustavat työajat, on töitä tai ei ole ajankohdan ja sesongin mukaan. Yrittäjä maksaa palkkaa siltä työajalta kaikkine lisineen, mitä on pakko joustavuudesta maksaa.
Samaa periaatetta palkoissa noudatetaan muillakin sesonkialoilla.
Tehdas, ja laitostyö erikseen.
No mutta kun usein kuulee ravintoloiden pitäjien valittavan että haluaisivat pitää putiikkinsa auki myös sunnuntaisin mutta kun ei palkkakustannusten vuoksi kannata
Sitten on käsittänyt ravintolatoiminnan sesonkiluontoisuuden ihan väärin. Kulut ovat pääasiassa kiinteitä kuten tilavuokrat ja hintakilpailu alan sisällä ml. perhetyövoiman ym. pimeä käyttö.
Olen kyllä sitä mieltä, että kaikki työpäivät tulisi olla tänä ”Jumalattomuuden” aikana samalla viivalla ja ehkäpä ainoastaan yötyö tulisi olla reilusti päivällä ja illalla tehtävää työtä paremmin palkattua.
”Pyhätyökorvaukset” ovat lähtökohtaisesti jo nimeltään hieman hassuja tässä ajassa ja hetkessä.
Ainoat asiat jotka muistuttavat viikottaisesta ”pyhäpäivästä” ovat näennäismonopoli Alkon aukioloajat ja jumalaa pikkusieluisena, ihmisten nöyryydestä nauttivana pitävät , jotka vielä raahautuvat kirkkoihin katumaan hetkellisesti kokemaansa elämäniloa.
Jaa siitäkö se sitten johtuukin, kun kirkko on melkein tyhjä. Äsken päiväkahvia juodessa sattui silmiini telkkarin päiväjumalanpalvelus. Yhtään en tiedä mistä tuli ja mistä uskosta oli kysymys, jäin hetkeksi seuraamaan kun oli tosi kauniita naisia pappeina ym toimihenkilöinä Siis ei ollut paljon väkeä, minä mielestäni näin yhden miehen ja ehkä neljä, tai viisi alttarihenkilöä, aika huono hyötysuhde.
Ei tässä nyt ole pelkästään siitä kysymys käykö kirkossa. Kysymys on perheen yhteisestä ajasta. Jos isä tai äiti on sunnuntaina töissä niin yhteinen aika puolison ja lasten kanssa vähenee. Ei mennä mökille. Tuplapalkka on korvaus vapaapäivän menettämisestä.
”Ei ihminen ole sapattia varten vaan sapatti on ihmistä varten” totesi eräs henkilö muinoin viisaasti. Nykypäivän rahanjumalointi ja ääri-individualismi ei sitä tahdo hyväksyä.
Tosiasia kuitenkin on, että kyse ei ole rahanjumaloinnista, vaan siitä, että jotkin asiat on pakko hoitaa sapattinakin.
Se, että joku sen joutuu tekemään, korvataan sitten rahalla.
Juuri niin, en ajatellutkaan, että palkkio sunnuntain työstä on rahan jumalointia vaan se että tuottavuus ajaa muiden arvojen ylitse eikä sunnuntailisiä haluta maksaa.
Tavallinen palkkatyöläinen on vain yksi ryhmä joka pyhäisin työtä tekee. Pitääkö sääliä näitä joiden on pyhäisin työtä henkensä pitimiksi tehtävä eikä tuplapalkasta tietoakaan. Äkkiä tulee mieleen pienyrittäjät, maanviljelijät, omaishoitajat, ammattiurheilijat, artistit, lie muitakin ryhmiä
En nyt rinnastaisi noita vaikka siihen että perheen äiti on marketin kassalla koko sunnuntain. Viljelijä tekee hommia kotonaan ja perhe pyörii siinä ympärillä, niin on aina ollut. Omaishoitaja ei ole mikään työ vaikka onkin työlästä. Pienyrittäjä, kuten yrittäjät yleensäkin, joutuu pohtimaan minkä verran uhraa työlle ja minkä verran haluaa viettää aikaa läheisten kanssa. Surullisia esimerkkejä on, missä työ on vienyt kaiken ajan ja lapset sitten jotka ”tulevat hyvästä (= rikkaasta) kodista” joutuvat hunningolle. Urheilija treenaa ohjelmansa mukaan mutta paljolti varmaan kotoaan käsin eikä artistinkaan ole pakko sunnuntaina keikkailla.
Tästä jutustasi jää nyt sellainen maku että vain tavalliseen palkansaajan sunnuntaityö on jotenkin arvokkaampaa kuin muiden, hiukan olen eri mieltä kanssasi
Nuo kaikki mainitsemasi ryhmät ovat eräänlaisia yrittäjiä jotka voivat itse säädellä jonkin verran sitä milloin haluavat työskennellä ja halutessaan ajatella sunnuntaityön arvokkaampana. Paitsi omaishoitaja joka ei tee varsinaisesti työtä vaan pitää huolta läheisestään. Siihenhän saa onneksi taukoja, esimerkiksi viikon kuukaudessa.
Ylipäänsä en näe hyvänä sellaista ajattelua että koska joidenkin on pakko tehdä töitä myös sunnuntaisin kuten vaikka sairaanhoitajien niin siitä pitäisi tehdä arkipäivä kaikille. Tuottavuus ei ole minusta ylempi arvo kuin ihmissuhteet.
Tuntuu Norpalta heruvan ymmärrystä vain osalle pyhätyön tekijöistä.
Ja onhan tapauksia, kuten naapurin sairaanhoitajarouva, että haluaa rahan takia tehdä viikonlopputöitä, jos tuplapalkka poistettaisiin ei varmaan haluaisi
Pitäisikö siis mielestäsi hoitajilta poistaa sunnuntain tuplapalkka vai maanviljelijän saada sunnuntailta tuplapalkka?
Jos on pakko ratkaista vain näiden kahden ryhmän väliltä niin tuplapalkka pois hoitajilta samalla järkeistäen heidän työolosuhteitaan sekä korottamalla palkkatasoaan.
Kaikkihan lähtee siitä, mikä pitäisi olla luonnostaan selvää. Työ on ihmistä varten eikä ihminen työtä varten.
Ilminen tarvitsee luonnollisen rytmin mukaisen vapaa-ajan pysyäkseen terveenä ja perhekin.
Vuorotyö on rasittavinta ihmiselle itselleen ja perheillekin. Ja siitä pitää pitää saada kunnon korvaus oli sitten konitihtori tai viranhaltija.
Eli pitää olla määriteltynä perusolosuhteiden taso. Ja sen jälkeen lisäkorvaysedellytykset.
Meikäläinen ei saanut koskaan kuin kuukausittaista kokonaispalkaa 24/7 työajasta luontaisetuineen.