Aikoihin ole tänne kirjoitellut, vika ei ole tässä blogissa vaan on omaa laiskuutta myös vähän innostunut tuonne twitterin puolelle julistamaan mikä on oikein ja kohtuullista. Äsken menin sinne vähän arvostelemaan YLEn touhua, lähinnä kyseenalaistamaan YLE veroa puhumattakaan että näinä kovina aikoina veroa korotettaisiin sen sijaan että toimintoja tiivistettäisiin. Yleä ja kohtuullista Yle veroa en vastusta. Kauhean viharyöpyn ja tahallaan väärinymmärtäjien ja vasemmistolaisten kynistä sain päälleni. Olin pahus ymmärtämättömyyttäni mennyt tabun omaista asiaa sohaisemaan.
Asiasta tykkänään toiseen. Muistui mieleeni lapsuuteni pihapiiri, oli siinä tontin rajalla Tammelan vehnämylly. Isännät siihen aikaan kävivät myllyssä hevosella, muutamat säkit olivat aina peitetty pienellä epämääräisen näköisellä vällyllä. Sarkaiset pussihousut jalassa ajoivat ylväästi seisten suitsista kiinni pitäen, usein savusi isännällä holkkitupakka suupielessä, siis nimenomaan suupielessä. Sitä sanottiinkin että on komeaa kun mies menee ja savu jää.
Hevoset olivat pitkästyksissään aikansa kuluksi järsineet kiinnityspuominsa monin paikoin liki poikki, mylläri Virtanen joutui niitä välillä uusimaan. Äiti oli innokas puutarhan pitäjä, hevosten jätökset olivat tervetulleita lannoitteita.
Ylestä todellakin voisi leikata paljon – mutta ei tippaakaan sen suomalaisesta sisällöstä. Mielestäni Ylen kuuluu ylläpitää kotimaista kulttuuria ja sivistystä laaja-alaisesti, mutta kansainvälisesti rajata toiminta journalismiin.
Ylen budjetista lähtisi irti ainakin puolet pelkästään sillä, että lakattaisiin ostamasta amerikkalaisia palveluja, leffoja, urheilu- ja musiikkilisenssejä.
Kuinka sattuikin että olen Kyuun kanssa samaa mieltä, lisäksi perkaisin läpi organisaation tehokkuuden ehkä palkkojen tasonkin
Lisää uutta ohjelma Ylelle uusintojen sijasta. Marginaalinen vero on siinä mielessä hyvä, kun ei ole maksullista kaupallista roskamainontaa ohjelmien katkot täynnä.
PS. Mitä olet saanut lempinimen Myllymatti ?
No se on tuo myllyn läheisyys, kotitilamme tontin nimi oli Myllynkulma, yksi Pohjoissavolainen setäni puhutteli minua Matti Myllykulmaksi koska siellä on tapana puhutella ihmisiä tilan nimen mukaan, esimerkiksi isäni isä Kalle Säisä oli Kalle Kaislasmäki tai Kaislasmäkinen.
Matilta hienoa aikansa muistelua. Meillä oli muistaakseni puimakone lajittelija ja mylly saman valta-akselin perässä. Joskus siinä oli saman moottorin käyttämänä pärehöylä.Kerran vuodessa se julmetun suuri sähkömoottori hinattiin hevosella, tai traktorilla saharakennukseen. Silloin sahattiin talon omat rakennustarvikkeet ja milloin mitäkin tarvittiin.
Nekin ajat ovat olleet ja menneet,niinkuin pajakin kivijalkaa myöten.
Maalla oli ns. maamoottoreira kuten ”Tikka” tai höyrykoneita, joista kulki vetohihna valta-akseliin tai suoraan puimuriin jne..
Ja edelleen se harmaa Ferguson remmin päässä.
Alfa sen näytti miten käy huonojen ohjelmien kanssa. Ylevero on vääränlainen sillä se ei pakota tekemään kunnon ohjelmia. Voi vain ihmetellä miksi maksamme vanhoista uusinnoista verona. Vero ei ole myöskään tasapuolinen.
– Kävin poikasena isän kanssa vehnämyllyssä; Matkaa oli yhteen suuntaan 15 km. Istuin jyväsäkin päällä ja isä ohjasti hevosta. Rattaan olivat ajan mukaan kovapyöräiset joten pyörien kirskuna hiekkatiellä säesti hevosen kavioiden kopsetta. Itse mylly oli ensikertalaiselle uusi kokemus ja piti uteliaana seurata jokainen myllärin liike ja vesivoimalla pyörivä mylly rattaineen. Jauhatuksen päättyessä myllyn torvet piti kopistella huolella ja silti tuntui että osa jyväpussistamme oli kadonnut myllyn uumeniin? Paluumatka alkoin läheisen kaupan kautta josta pala senajan hevosenmakkaraa haukeltavaksi samalla kun hevonen halukkaasti lisäsi vauhtia päästäkseen taas kotilaitumelle. Se myllyreisu oli päivän tinki.
Hieno tarina Niilolta