Olen aloitellut talven hakkuita, avannut ranka ja halkopuu savotan metsälössäni. Ikäänkuin useampaa kärpästä siinä tavoittelen yhdellä iskulla noin kuvainnollisesti sanottuna. Nuukana ihmisenä iloitsen suuresti saavuttaessani huomattavia rahallisia säästöjä kun takkaani ja saunaa omatekemillä koivupilkkeillä hyisinä ja viimaisina talvipäivinä lämmittelen. Löylyjen henkikin on paljon pehmeämpi, hipiää hyväilevä kuin olisi ostopuilla, sähkökiukaasta puhumattakaan.
Monipuolisesti ja erittäin tehokkaasti kehoni lihaksia, keuhkoja, jänteitä ja mitä niitä nyt on vahvistan raikkaassa ulkoilmassa, ero hikiseen voimailusaliin verrattuna on melkoinen. Talvisen metsän hiljainen rauha, silloin kun moottorisaha ei käy, on kuin parasta elliksiiriä ihmisen humeetille, siinä mahdollinen stressi tai turhautuminen saa kyytiä. Niin ja tuleehan siinä metsääkin raivattua parempaan kasvuasentoon arvopuiden kasvaa.
Mihinkään suuriin ennätyksiin en pyri enkä pystyisikään. En edes lähellekään Kalle Päätalon mottimääriä jotka hän saavutti ilman moottorivoimaa pokasahalla ja kirveellä. Mutta kalpenevat Kallenkin saavutukset verrattuna ruotsalaisen Elis Lillåbergin urotekoihin 1800 luvun lopulla Västerbottenissa. Yhdessä kesässä raivasi raaasta korpimaasta kymmenen tynnyrinalaa (5 hehtaaria) peltoa. Kerran taas kun venettä ei ollut saatavissa ui hän kalaisan ja vuolaan Vindeln joen yli kuudenkymmenen kilon jauhosäkki selässään, edes hamppusäkin pohjasauma ei siinä ollut kostunut.
Mutta varsinaisen urotyönsä Elis teki hakkaamalla 230 hehtaaria tiheää aarnimetsää aukeaksi Klåvuoren huipulla. Syksystä kevääseen urakka kesti, savotassa mies meni niin huonoon kuntoon kumminkin että konttaamalla viimeisillä voimillaan palasi kotiinsa.
Jos ken mahdollisesti epäilee Lillåbergin urotekoja voi tarkistaa faktat Torgny Lindgrenin kirjasta ”Oikea maisema”.
Hienoa kerrontaa Myllymatilta, metsässä suomalainen ”normali” mies tuntee olevansa lähimpänä Jumalaansa, olipa se minkälainen hyvänsä
Isäni raivasi tulevalle perheellee pientilan ja nyt minulla paino nousee ellen pian pääse polttopuusavottaan. Kalle Päätalo oli uittosavotoilta alkanut ja pääsi pitkälle.
Samanlaiset ne ovat hankkeet täälläkin, odotan vaan kuntoutumista rankan talven jäljiltä. Tulevan viikon perjantaina on.yksi niistä viimeisistä TT- kuvauksista, se sitten kertoo jotakin.
Meillä poltetaan kahdeksassa pesässä, tosin eri rakennuksissa. Eli kyllä siinä kuluu puitakin
Kyllä sitä meilläkin on tänä talvena puusavottaa tiedossa. Kyllähän se mukavampi on omaa puuta käyttää kuin ostaa muualta.
Paino nousee minullakin, mutta niinhän se lääkäri vuosi aikaa sitten sanoi, että vähintään 15 kg noustava. Nyt siitä on noin 10kg saavutettu.
Puut klapeja varten kannattaa tosiaankin kaataa ”talvella” – ennen kuin keväällä taas nesteet alkavat kiertämään puissa.
En ymmärrä ihmisiä, jotka tekevät polttopuita kesällä talvea varten. Klapien pitää saada kuivua koko kesän, jotta ovat sitten syksyllä hyvää, kuivaa polttopuuta.
Taitaa mennä kohta toisin päin sähkön hinnan epävakauden suhteen. Lisää pöllejä ja klapeja saunoihin, uuneihin ja silput ja turpeet kattiloihin.
Kaupunkien kerrostalojen vesikeskuslämmitys henkiin ja halkokattilat kuumiksi. Ihanat savukiurut pakkasilmaan niin kuin täällä Pyynikin kulmien vanhoissa taloissa.
On tuo Matin kuvaus niin lähellä sydäntä, että kirvelee, kun ei oo enää moottorisahaa eikä Fergusonia. Fiskars on tuolla häkkikellarissa liian terävänä.