Yhteiskunnasssamme ovat uusliberaalit ottaneet täyden vallan, ja se näkyy joka paikassa ja kaikkialla.
Kaikille uusliberalismi ei ole tuttu käsitteenä.
Liberalismi tarkoittaa markkinavoimien läpitunkemaa yhteiskuntaa, jossa markkinat, raha ja tavara sekä työvoima liikkuu vapaasti. Yhteiskuntaa ohjaa markkinavoimat, ja tekee tarvittavat korjausliikkeet.
Uusliberalismi tarkoittaa, että tätä liberalismia on jo yritetty, oikeastaan 1800 luvun lopulla ja 1920-30 luvulla. Tuhoisin seurauksin.
Nykyään nämä uusliberalistit ovat ottaneet kaiken vallan yhteiskunnan joka alueella.
Vielä se ei kuitenkaan ole saavuttanut täydellistä markkinoiden vapautta.
USAssa liberalismi on koko yhteiskunnan läpitunkemaa. Siksi siellä ei oikein itse yhteiskunta toimi, terveydenhuollosta lähtien, ja eriarvoisuus on kovaa.
Markkinavoimat toimivat USAssa, itsekseen ja tekee tuhojaan. Ja heikkenee kaiken aikaa.Siksi USA on käynyt hyvin aggressiiviseksi. Tosin onhan USA ollut sitä toisen maailmansodan jälkeen erityisen paljon. Sotinut eri puolilla maailmaa, ja väkivalloin vienyt omaa demokratiaansa eri maihin. Usein onnistumatta. Mutta monet kehittyneet maat on USA pommittanut kivikaudelle, ja saattanut valtavat pakolaisvirrat, erityisesti Eurooppaan.
USA ei itsekään ymmärrä kuin vain voiman politiikkaa.
Peräti kunnioittaa sitä, ja vain sitä.
Suomi on ottanut paljon mallia USAsta, vaikka yhteiskuntamme on toiminut mallikkaasti.
Markkinavoimien pääsy yhteiskuntamme joka alueelle on rapauttanut nopeasti toimivan yhteiskuntamme. Sen voimme nähdä oikeastaan ihan jokaisella alueella julkisella sektorilla.
1980 luvulla yksityksille voittomarginaaliksi riitti noin 9% , kun nyt ei tahdo riittää edes 300%.
Jatkuvaa kasvua haetaan kaiken aikaa, joka alkaa olla mahdotonta.
Ympäristö ei ole enää sitä kestänyt vuosikymmeniin. Sellaista liikettä joka ottaisi ja ymmärtäisi kapitalistisen markkinayhteiskunnan ja ympäristön tuhoutumisen huomioon, ei ole.
Tai onhan sellaisia. Mutta ovat niin pieniä toimijoita, marginaaleissa, ettei heillä ole merkitystä.
Kapitalismi on juuri nyt sen korkeimmassa, imperialistisessa vaiheessa.
Tämä näkyy hyvin selvästi USAn toimissa Venäjän suhteen.
USA heikentyessään hakee voimalla lisää elintilaa (NATO esim.) joka suhteessa, Venäjä vuorostaan ulkopolitiikassaan rauhanomaista ratkaisua, ja liittoutumista erityisesti taloudellisessa mielessä, jota edustaa BRICS maat, jossa Venäjä on jäsenenä.
Paljon mitään emme voi lukea valtamediassamme BRICS maista, ja mitä se on tai mitä tekee.
Poliittinen eliittimme on sitouttanut maamme USAn politiikkaan, ja vaikenee muista tiedoista ja mahdollisuuksista maailmalla.
Maamme sisäpolitiikka on ollut jo vuosia kuin kopio USAn talouspolitiikasta, samoin turvallisuuspolitiikassa.
USA sanelee ne, eli on puuttunut maamme sisä- ja ulkopolitiikkaan, jo aikaa sitten. USAlle olemme selkeästi sen etupiiriä.
EU, johon kuulumme, sanelee sekin, toisen puolen. Itsenäisyyttä meillä Suomella ei ole ollut enää aikoihin.
Olemme sidotut isäntämaasopimuksella USAn johtamaan NATOon, olemme ostaneet uudet hävittäjät F35, USAsta, jotka ovat NATO yhteensopivat, kalliit ylläpitää.
Se tarkoittaa sisäpolitiikassamme lisää säästöjä ja leikkauksia meidän sosiaali- ja terveyspalveluissa.
Tässä olemme, housut kintuissa ja nilkat paskassa. Porvarit varmaan nauraa partaansa, kun on saanut melkoisen osan vasemmistoakin louskuttamaan Venäjän uhkaa.
Saadaan lisää helppoja nakkeja leikata ja säästää yhteiskuntamme infrasta, jotta saadaan lisää sotaleluja.
Kaikki siis liittyy kaikkeen, josta monetkin on minua arvostelleet, ettei aiheeni kuulu joukkovoiman ym.sivuille. Kyllä kuuluu. Mutta on hieman ajateltavan nenäänsä pidemmälle.
UGH! Olen puhunut. Markku Huhtala, Tampere Rantaperkiö
Ps. en ole minkäänmoinen ja maan trolli, vaan Suomalainen yrittäjä ja duunari!
”Venäjä vuorostaan ulkopolitiikassaan rauhanomaista ratkaisua”
Siis parin sadan tuhannen sotilaan keskittäminen Ukrainan rajoille ja sotatoimilla uhkaaminen on ”rauhanomaista” ratkaisua?
Et viitsisi jauhaa tuollaista paskaa Huhtala.
Teet itsesi vain naurettavaksi.
juhak:
mietihän vähän pidemmälle.
USAn johtama NATolla on yli 800 sotilastukikohtaa maailmalla. Venäjä on ympäröity lähes täysin USAn sotilastukikohdilla.
Venäjällä ei ole omien rajojensa ulkopuolella sotilastukikohtia.
Venäjän sotilaita ei ole toisen maan rajojen sisällä tällä hetkellä kuin Syyriassa.
Todettakoon, että USAlla on siellä sotilaita myös.
Minä varmaan jauhan paskaa, mutta nämä ovat kuitenkin juhak, faktoja.
Missä on sinun faktat?
Suomen valtamedian, eli mediapoolin tiedotus on täysin, korostan täysin USAsta tullutta ”tietoa”. liittyen tällä hetkellä Ukrainan tilanteeseen.
Tiedän tasan tarkkaan, ettei Venäjä uhkaa tai ole hyökkäämässä Ukrainaan.
Mutta ota nyt järki käteen juhak. huomaa nyt, kuka uhkaa ja ketä.
Kulttuurivihkot julkaisi äsköttein hyvän jutun. Julkaisen sen tässä:
Blokkien paluu -teoksessaan (2016) Marko Juutinen ja Jyrki Käkönen kuvaavat, kuinka uudelleen blokkiutuneessa maailmassa ovat vastakkain Yhdysvallat eurooppalaisine ja entiseen brittiläiseen imperiumiin kuuluvine vasallivaltioineen sekä muotoutumassa oleva BRICS-blokki, jonka kärkimaita ovat Kiina ja Intia. Heidän teesinsä oli, että Yhdysvallat on menettämässä asemaansa yksiselitteisenä johtajavaltiona maailmassa.
Ongelmana on se, että isot muutokset maailmantalouden ja -politiikan voimasuhteissa ovat harvoin tapahtuneet rauhanomaisesti. The Economist-lehden päätoimittaja Zanny Minton Beddies pohtii kyseisiä muutoksia lähtökohtanaan peloponnesolaissota, jonka syynä oli Ateenan mahdin synnyttämä pelko Spartassa. Beddies analysoi Yhdysvaltojen ja Kiinan välistä dynamiikkaa ja kysyy, voisiko samanlainen dynamiikka päteä Yhdysvaltojen ja Kiinan välillä. Hän viittaa kansainvälisen politiikan tutkijan Graham Allisonin (Harvadin yliopisto) tutkimukseen, jossa analysoidaan kuuttatoista historiallista tapausta, joissa nouseva mahti on haastannut aiemman vakiintuneen valtiaan. Kahdessatoissa tapauksessa lopputuloksena on ollut sota.
Maailmanpolitiikan keskeisinä toimijoina ovat edelleen nykyiset ja entiset suurvallat, jotka kaikki elävät osittain menetetyn suuruuden aikaa. Yhdysvaltalainen historioitsija Anne Applebaum nosti teoksessaan Demokratian iltahämärä Brexitin keskeiseksi tekijäksi Englannin siirtomaa-ajan suuruuden ja sen nostalgian, ”maailmaan, jossa Englanti laati säännöt”. Kyseisen nostalgian mukaan ”Englanti on erityinen – ja ehkä ylivoimainen”. Samalla tavalla Ranska on oman siirtomaavaltakautensa vanki käydessään loputtomia sotia Afrikan entisissä siirtomaissaan. Lännessä nykyisen kriisin taustalla ollaan nähty Venäjän nostalgia oman imperiuminsa suhteen ja pyrkimys sen palauttamiseen.
Yhdysvallat ei elä nostalgiassa, vaan se on konkreettisesti menettämässä hegemonia-asemansa. USA on kokenut ainutlaatuisen valtakauden yksinapaisen maailman absoluuttisena hallitsijana. Se kesti vuodesta 1989 finanssikriisiin 2007/08. Nyt se on murtumassa.
Kylmän sodan jälkeen Yhdysvaltojen ulkoministeri James Baker korosti, että roomalainen maailmanvalta on ollut ainoa Yhdysvaltojen hegemonia-asemaan verrattava vaihe ihmiskunnan historiassa. Yhdysvaltojen mahti on Rooman kaltainen, mutta se nojaa eettisesti kestävälle perustalle, hän hehkutti: ”Olemme moraalisesti roomalaisia parempia. Mutta roomalaiset voivat olla muuten esikuvanamme. Amerikka huolehtii tietyistä imperiumin velvollisuuksia, siksi se voi myös vaatia tiettyjä oikeuksia.” Nyt elämme tämän ”amerikkalaisen ylivallan loppua” (Francis Fukuyama). Samalla maassa vallitsee ”pelko suurimmasta perustuslaillisesta kriisistä sitten sisällissodan” (Zanny Minton Beddies).
Oman suurvalta-aseman murentumiseen ja kasvavaan sisäpoliittiseen kriisiin on vaarana etsiä ratkaisua näyttävästä sodasta, joka käydään kaukana Euroopassa. Sen yhteydessä Yhdysvalloilla olisi keskeinen rooli pakotteiden ja asetoimitusten muodossa. Kysymyksessä ovat suuret taloudelliset intressit ja ennen kaikkea maailmanlaajuinen hegemonia-asema.
Ukrainan kriisi ja Yhdysvaltojen talous
Yhdysvaltojen johdon tavoitteena ei ole niinkään eristää Venäjää ja Kiinaa, vaan pitää liittolaiset tiukasti Amerikan oman talouden piirissä. Liittolaisten tulisi luopua venäläisen kaasun ja kiinalaisten tuotteiden tuonnista ja niiden tuomista mahdollisista eduista. Sen sijaan heidän tulisi ostaa paljon kalliimpaa yhdysvaltalaista nesteytettyä maakaasua ja muita vientituotteita. Perimmäinen kysymys on, kenen kanssa Eurooppa käy kauppaa tulevaisuudessa: Yhdysvaltojen vai Venäjän ja Kiinan?
Jos rauhanomainen kauppa ja investoinnit ovat mahdollisia, niin mihin Natoa tarvitaan? Mihin Amerikan liittolaiset tarvitsevat Yhdysvaltojen sotateollisen kompleksin tuotteita? Ja jos ei ole olemassa luonnostaan vihamielistä suhdetta, miksi ulkomaisten maiden on uhrattava omat kaupalliset ja taloudelliset etunsa tukeutumalla yksinomaan Yhdysvaltojen viejiin ja sijoittajiin?
Ei ihme, että Ranskan pääministeri Macron kutsui Natoa ”aivokuolleeksi”, jonka toiminta aiheuttaa lisääntyviä menoja ja tuottaa Yhdysvaltoja suosivaa kauppapolitiikkaa. Samalla se estää Eurooppaa hyödyntämästä Euraasian kanssa käytävää kaupaa.
Amerikan lisääntyvä painostus liittolaisiaan kohtaan uhkaa ajaa ne pois Yhdysvaltojen kiertoradalta. Yli 75 vuoden ajan niillä ei ole ollut juurikaan käytännön vaihtoehtoja Yhdysvaltojen hegemonialle. Mutta tämä on nyt muuttumassa. Yhdysvalloilla ei ole enää sellaista rahapoliittista valtaa ja näennäisesti kroonista kauppa- ja maksutaseylijäämää, jonka ansiosta se pystyi laatimaan maailmankaupan ja investointien säännöt vuosina 1944–45. Uhkana Yhdysvaltojen ylivallalle on se, että Kiina, Venäjä ja Euraasian ydinalue on tarjoamassa jopa parempia kauppa- ja investointimahdollisuuksia kuin Yhdysvallat ja sen yhä epätoivoisemmaksi käyvä vaatimus Nato- ja muiden liittolaistensa uhrauksista. Öljyn- ja elintarvikeviennin ohella asevienti tukee Yhdysvaltojen yli 800:n ulkomailla sijaitsevan tukikohdan sotilasmenojen rahoittamista valtiovarainministeriön vakiolainoilla. Mutta ilman pysyvää vihollista, joka uhkaa jatkuvasti porteilla, Naton olemassaolo on vaarassa romahtaa. Mikä on silloin Nato-maiden tarve ostaa sukellusveneitä, lentotukialuksia, lentokoneita, panssarivaunuja, ohjuksia ja muita aseita ilmastokriisin aikana?
Tällä hetkellä näyttää Yhdysvaltojen keino dominanssinsa säilyttämiseen olevan se, että se kykenisi yllyttämään Venäjän sotilaalliseen vastaiskuun ja väittämään sitten, että tämän vastaiskun kostaminen on tärkeämpää kuin mikään puhtaasti kansallinen taloudellinen etu. Poliittisten asioiden alivaltiosihteeri Victoria Nuland totesi ulkoministeriön lehdistötilaisuudessa 27. tammikuuta: ”Jos Venäjä hyökkää Ukrainaan tavalla tai toisella, Nord Stream 2 ei etene.” Nyt näyttää, että Yhdysvallat yrittää kiristää tilannetta Ukrainan osalta katkeamispisteeseen. EU:sta ja Euroopasta ei väliksi, kuten Nuland ilmaisi ytimekkäästi vuonna 2014 sen, kuka sanelee Naton jäsenten politiikkaa: ”Fuck the EU”.
Pakotepolitiikka voimistaa Yhdysvaltojen vaikutusta Euroopan talouteen. Euroopan on määrä määrätä pakotteita energian ja maatalouden hintojen nousun kustannuksella asettamalla etusijalle tuonti Yhdysvalloista ja luopumalla Venäjän, Valko-Venäjän ja muista dollarin alueen ulkopuolisista yhteyksistä. Kuten Sergei Lavrov asian ilmaisi: ”Kun Yhdysvallat ajattelee, että jokin asia sopii sen etuihin, se voi pettää ne, joiden kanssa se oli ystävällinen, joiden kanssa se teki yhteistyötä ja jotka palvelivat sen kantoja ympäri maailmaa.” Lähes vuosisadan ajan ei Länsi-Eurooppalla ole ollut muuta vaihtoehtoa kuin suostua Yhdysvaltojen taloutta suosiviin kauppa- ja investointisääntöihin hintana Yhdysvaltojen taloudellisesta ja kaupallisesta tuesta ja jopa sotilaallisesta turvallisuudesta. Nyt uhkaa kuitenkin syntyä vaihtoehto, joka tarjoaa etuja Kiinan Belt and Road -aloitteesta ja Venäjän halusta saada ulkomaisia investointeja auttamaan teollisen organisaationsa nykyaikaistamisessa.
Gorbatšov odotti vuonna 1991, että Neuvostoliiton/Venäjän talous tulisi osaksi lännen taloutta. Venäjällä ja Länsi-Euroopassa odotettiin molemminpuolisesti, että saksalaiset, ranskalaiset ja muut sijoittajat järjestäisivät Neuvostoliiton jälkeisen talouden uudelleen tehokkaampaan suuntaan. Tämä ei ollut Yhdysvaltojen suunnitelma. Senaattori John McCain kutsui Venäjää ”bensa-asemaksi, jossa on atomipommeja”. Se oli amerikkalaisten unelma siitä, millaiseksi he halusivat Venäjän muuttuvan – niin, että Venäjän öljy- ja kaasuyhtiöt siirtyisivät yhdysvaltalaisten osakkeenomistajien hallintaan, alkaen suunnitellusta Jukos-yhtiön ostosta, josta sovittiin Mihail Hodorkovskin kanssa. Viimeinen asia, jonka Yhdysvaltain strategit halusivat nähdä, oli kukoistava, elvytetty Venäjä. Yhdysvaltalaiset neuvonantajat pyrkivät yksityistämään Venäjän luonnonvarat ja muut ei-teolliset omaisuuserät luovuttamalla ne kleptokraateille, jotka voisivat ”lunastaa” yksityistämänsä omaisuuden arvon vain myymällä sen yhdysvaltalaisille ja muille ulkomaisille sijoittajille kovaa valuuttaa vastaan. Tuloksena oli uusliberalistinen taloudellinen ja demografinen romahdus kaikkialla Neuvostoliiton jälkeisissä valtioissa.
Yhdysvaltojen talouden ongelma: sotateollinen kompleksi
Yhdysvaltojen talouden yhtenä keskeisenä ongelmana on ylimitoitettu sotilasteollinen kompleksi. Pentagonin kapitalismi perustuu kustannuslisäsopimuksiin: Mitä korkeammat ovat sotilaallisen laitteiston kustannukset, sitä enemmän sen valmistajat saavat voittoa. Niinpä Yhdysvaltojen aseet ovat ylimitoitettuja – siksi 500 dollarin wc-istuimet 50 dollarin mallin sijasta. Ylellisyystavaroiden, myös sotilastarvikkeiden, tärkein vetovoimatekijä on loppujen lopuksi niiden korkea hinta. Näin on myös Suomen osalta F-35-hävittäjien hankinnassa.
Globalisaation puitteissa Yhdysvallat on deindustrialisoitunut tuotantokustannusten leikkauspolitiikkana. Sen teollisuusyritykset ovat etsineet halpatyövoimaa ulkomailta, erityisesti Kiinasta. Samalla tuotannon siirtäminen ulkomaille ja valtion sosiaalimenojen leikkaaminen toimi luokkasodan aseena yhdysvaltalaisten työnantajien ja yhdysvaltalaisen työvoiman välillä. Walmart, Apple ja monet muut yhdysvaltalaisyritykset järjestivät tuotantolaitoksia Kiinaan, mikä edellytti välttämättä teknologian siirtoa ja tehokkaan infrastruktuurin luomista vientikauppaa varten. Goldman Sachs johti rahoitusalan hyökkäystä ja auttoi Kiinan osakemarkkinoita nousuun. Kaikki tämä oli sitä, mitä Yhdysvallat oli kehottanut.
Yhdysvaltojen ulkopolitiikassa on käymässä kuin klassisessa kreikkalaisessa tragediassa eli ollaan päätymässä juuri siihen lopputulokseen, jota se eniten pelkää. Ylipelatessaan omia Nato-liittolaisiaan vastaan yhdysvaltalaiset diplomaatit saavat aikaan Kissingerin painajaisskenaarion, joka ajaa Venäjän ja Kiinan yhteen. Samalla kun Amerikan liittolaisia käsketään kantamaan Yhdysvaltojen pakotteiden kustannukset, Venäjä ja Kiina hyötyvät siitä, että niiden on pakko monipuolistaa talouttaan ja tehdä omat taloutensa riippumattomiksi Yhdysvaltojen elintarviketoimittajista ja muista perustarpeista. Ennen kaikkea nämä kaksi maata ovat luomassa omia dollarittomia luotto- ja pankkien selvitysjärjestelmiään ja pitämässä kansainvälisiä valuuttavarantojaan kullan, eurojen ja toistensa valuuttojen muodossa keskinäistä kauppaa ja investointeja varten.
Yhdysvallat ei voi yksinkertaisesti kääntää teollistumiskehitystä ja riippuvuuttaan kiinalaisesta ja muusta aasialaisesta työvoimasta tuomalla tuotantoa takaisin kotimaahan. Se on rakentanut talouteensa liian suuret menot, jotta sen työvoima pystyisi kilpailemaan kansainvälisesti, kun otetaan huomioon yhdysvaltalaisten palkansaajien budjettivaatimukset, jotka liittyvät korkeisiin ja kasvaviin asunto- ja koulutuskustannuksiin, velanhoitoon ja sairausvakuutuksiin sekä yksityistettyihin infrastruktuuripalveluihin.
Yhdysvaltojen ainoa tapa ylläpitää kansainvälistä taloudellista tasapainoaan on monopolihinnoittelu aseiden, patentoitujen lääkkeiden ja tietotekniikan viennissä ja ostamalla määräysvalta kaikkein tuottoisimmilla tuotanto- ja potentiaalisesti vuokraa nostavilla aloilla ulkomailla – toisin sanoen levittämällä uusliberalistista talouspolitiikkaa koko maailmaan tavalla, joka velvoittaa muut maat riippuvaisiksi Yhdysvaltojen lainoista ja investoinneista.
Miten Yhdysvallat voi pitää yllä ulkomailla tapahtuvien sotilasmenojensa maksutaseeseen liittyviä kustannuksia ilman näiden maiden tukea, etenkin kun Kiina, Venäjä ja niiden naapurit vähentävät dollareita? Menojen leikkaaminen ja teollisen omavaraisuuden ja kilpailukykyisen talousmahdin palauttaminen edellyttäisivät Yhdysvaltojen politiikan muuttamista. Tällainen muutos vaikuttaa epätodennäköiseltä, mutta kuinka kauan Amerikan jälkiteollinen talous voi onnistua ilman sitä pakottamaan muut maat tarjoamaan sille taloudellista hyvinvointia (kirjaimellisesti sisäänvirtausta), jota se ei enää tuota kotimaassaan?
Tähän pakottamiseen oivana keinona olisi sotaisan konfliktin syttyminen Ukrainassa. Nyt käydään kovaa kansainvälistä hermopeliä, jotta Venäjä tekisi väärän askeleen ja toimisi aseellisesti.
Yhdysvallat tarvitsee konflikteja oikeuttaakseen 738 miljardin dollarin asevarustelumenonsa. Koskaan aiemmin Yhdysvaltojen historiassa maa ei ole käyttänyt yhtä paljon rahaa sotilaallisiin tarkoituksiin. Yhdysvallat käyttää sotilaallisiin tarkoituksiin lähes kaksi miljardia dollaria päivässä. Francis Fukuyaman mukaan Yhdysvaltojen kansainväliselle asemalle suurimpia haasteita ovat maan sisäpoliittinen polarisaatio ja sen kyky ratkaista sisäpoliittiset ongelmat. Näiden haasteiden ratkaisemisen esteenä on Yhdysvaltojen talous, jonka keskeisenä tukijalkana on sotateollinen kompeksi. Se imee maan voimavarat militarismille siviiliyhteiskunnasta.
Jos osaat ja jaksoit juhak. lukea tämän jutun, ja tietoa sinulla oli lukea tuo juttu, niin meni perille.
Muussa tapauksessa toivoni on sinun suhteen vähissä.
BRICKS maat ainakin oletan, on sinulle tuttu käsite?
Muillekin tiedonjanoisille on tämä juttu hyväksi.
YLE on kokoomuksen uusliperaalien käsissä nyt täysin, joten YLE ei ole enää objektiivinen tiedon lähde.
Valitettavaa.
Jenkkiläisen kassakaappi-monopolitalouden kuvaaminen liberaaliksi saa minut ainakin voimaan pahoin.
Onko Nato uhannut ”neukkulaa” sodalla tai esittänyt vaatimuksia toisten maiden oikeudesta päättää omista asioistaan itsenäisesti?
Onko Nato hyökännyt ja vallannut toisten itsenäisten maiden alueelle ja ominut niitä itselleen?
Onko Nato vaatinut, että toiset itsenäiset maat on annettava sen etupiirihallintaan ja poistamaan niiden alueella laillisesti laillisen hallituksen kutsumat olevat joukot?
Vain Venäjä on niin tehnyt, joten paskapuhetta Natosta Huhtala.
Tuo läntisten maiden näkeminen aina vihollisena on ilmeisesti sitä neukkulan sokean ihannoinnin jättämien punalasien seuraus.
Miten olisi Huhtala, jos koittaisit arvioida asioita tekojen eikä ideologian perusteella edes kerran?
juhak. näemmä et osaa lukea, ja vielä vähemmän tiedät.
et vastannut yhteenkään kysymykseen.
USAn toimet ovat sinulle tuiki tuntemattomia.
Sääli.
USA on hyökännyt useampiin kymmeniin nouseviin lukuihin maihin.
Pitääkö minun luetella ne maat, joihin USA on hyökännyt 30 viime vuoden aikana?
Venäjä ei ole hyökännyt mihinkään maihin samana aikana.
En ole kapitalistisen Venäjän kannalla, mutta totta pitää puhua.
On ihan muusta kyse juhak.
Mistä?
Jälleen jauhat paskaa.
Tiedän kyllä USA:n toimet enkä niitä suinkaan ole hyväksynyt.
Nyt kuitenkin on kyse sotauhasta, minkä on aiheuttanut tasan tarkkaan vain ryssä.
Edelleen USA ei ole miehittänyt yhtään maata pysyvästi, kuten ryssä Georgiaa, Moldovaa , Krimiä jne.
Tällä hetkellä vain ryssä uhkailee sodalla, ellei saa etupiiriinsä valvottavakseen entisiä neukkulan laittomasti miehittäneitä itsenäisiä maita, joiden kansalaisia se rikollisesti pakkosiirsi kuolemaan omilla keskitysleireillään.
Unkarin ja Tsekin miehitys ovat edelleen kirkkaasti muistissa ja virolaisten joukkomurhat pakkosiirroilla myös.
Yksikään maa ei ole uhannut eikä uhkaa ryssää sen valheista huolimatta.
Kuinka on mahdollista, että punalasit ovat edelleen noin kirkkaan verenpunaiset?
Markku Huhtala :”Venäjä ei ole hyökännyt mihinkään maihin samana aikana.”
Voiko joku olla noin ulkona?
Putinin armeija aloitti juuri sodan Ukrainaa vastaan, aluksi tankeilla – mitä seuraavaksi?
Bricks maista juhak. et maininnut mitään.
Miksi?
Eimkuulu ryssän sotarikoksiin mitenkään.
Markku Huhtala : ”Olemme sidotut isäntämaasopimuksella USAn johtamaan NATOon..”
Olkoon vaikka näin.
Kauhein skenaario on, että olisimme sidotut diktaattori Putinin johtamaan Venäjään.
Näin on.
Meillä ryssä hallitsi Suomea monin tavoin neukkulan aikana ja neukkulan sortuminen antoi itsenäisyyttä.
Nato ei itsenäisyyttämme vie eikä määrää, kenestä saamme valita presidentin, kuten neukkulan aikaan tapahtui.
Valitettavasti olemme siirtyneet jatkuvasti enemmän Brysselin alamaisiksi eikä nykyhallitus näytä tekevän muuta kuin kumartaa entistä syvempään sen edessä.
Huhtalalle olisi Ukrainasta kaapatulla alueella YYA elämää…käyppä siellä…
Puinia ei kiinnosta vähääkään maansa kehittäminen vaan uhoilu pullistelu ja uhkailu. Yle=– Surullista on, että tämän kehityskaaren päässä ei ole minkään hienon imperiumin uudelleenperustaminen tai Neuvostoliiton raunioille uuden rakentaminen, vaan se estää tulevaisuutta, jota Venäjällä resurssirikkaana valtiona voisi olla, Aaltola sanoo.
Iso kiitos Markku Huhtalalle valaisevista, painavista faktoista helpottamaan asioiden ja tilanteiden jäsentämistä ja pohdintaa monenlaisen vaahtoamisen sijaan. Tätä olen kaivannut, mutta en mistään löytänyt. Analyyttistä, tiedollista jäsentämistä tunnereaktioiden sijaan. Sumealla logiikalla olen päätynyt samantapaisiin johtopäätöksiin, mutta faktat kirkastaa. KIITOS!
”Iso kiitos Markku Huhtalalle valaisevista, painavista faktoista:
Täyttä puna potaskaa.
Näitä samoja valheita Suomen punasakki on toistanut toistamistaan, vaikka neukkulan omat arkistot kertovat aivan päinvastaista.
On se verenpunaisten lasien läpi näkeminen todella kovaa uskoa sosialismin utopiaan kansalaisten viattomasta verestä piittaamatta.
Vaan lienee näille mahdotonta myöntää olleensa väärässä.
Menisi koko elämältä pohja.
Tällaisenkin faktan saimme aikaisemin lukea.
Markku Huhtala : ”Suomea ei vallattu.”
*
Mitä historian kirjaa Markku Huhtala lukee?
Mitä tapahtui vuosina 1908…1909? – tällöin valtaus onnistui
Vuona 1939 venäläiset tekivät uuden invaasion Suomeen – tällä kertaa venäläiset joutuivat tyytymään riipimään Suomea
*
Vastaus MH:n toisen kommenttiin :
Halusivat mitä halusivat ..
1930- luvun lopulla Stalinin joukkiot joukkoteloittivat suomalaisia työläisiä itärajamme takana.