Työpäivän jälkeen monilla alkaa toinen työpäivä kotona.
Ruokaa pitäisi laittaa ja kaupassa käydä. Jossain välissä pitäisi tiskata ja pyykätä, kuulustella läksyt ja maksaa laskut.
Illan tullen sohva kutsuu varmasti enemmän kuin metsäpolku, vaikka lyhytkin piipahdus ulkona luonnossa tekisi terää.
Alta näet viisi syytä, miksi viikoittain olisi hyvä tehdä edes 15 minuutin luontoretki – kyllä, jo vartti auttaa lataamaan akkuja ja kohentamaan hyvinvointia.
1. Stressitasot alkavat laskea lähes välittömästi
Kiire ja stressi voivat olla sinulle arkipäivää riippumatta siitä, missä ja miten työskentelet.
Pitkittynyt stressi on merkittävä terveysriski, joten kaikki keinot stressinhallintaan kannattaa ottaa käyttöön.
Luonnossa ja etenkin metsässä liikkuminen lievittää stressiä riippumatta siitä, uskooko luonnon tervehdyttävään vaikutukseen vai ei.
Jo 5–10 minuuttia metsässä laskee sykettä, verenpainetta ja hengitystiheyttä.
Hengityksen tasaantuminen alkaa välittömästi laskea stressihormonitasoja.
Pelkän luontonäkymän katselemisen on huomattu tasaavan stressaantuneen ihmisen sydämen ja aivojen toimintaa jo parissa minuutissa, mutta jos mahdollista, lähde metsään.
Piipahda lähimetsässä vaikka kotimatkalla tai kauppareissun yhteydessä.
2. Mieli tyyntyy ja virkistyy luonnon helmassa
Luonnossa liikkuminen kohentaa mielialaa ja lisää positiivisia tunteita.
Jo 15–30 minuutin kävelylenkki metsässä voi virkistää aivoja niin, että ne jaksavat synnyttää aivan uudenlaisia ideoita ja ajatuksia.
Metsässä liikkuessasi sinun ei välttämättä tarvitse aktiivisesti pohtia uusia tapoja lähestyä mieltäsi vaivaavia ongelmia.
Voit antaa mielellesi luvan levätä ja nauttia metsän rauhasta.
Turhaan ei sanota, että “luovuus syntyy joutilaisuudesta”.
Mieli voi löytää ongelmiin kokonaan uusia ratkaisuja ihan vain siksi, että se saa hetken lepotauon samojen pulmien pyörittelemisestä.
Jos ajatukset eivät jätä rauhaan, salli aivoillesi esimerkiksi 10 minuutin “huolihetki” ennen metsälenkkiä tai sen alussa.
Sen aikana on tarkoitus omistautua ja keskittyä pelkästään niiden huolestuttavien asioiden pohtimiseen.
Päätä, että kun kello soi 10 minuutin päästä, et enää loppulenkin aikana ajattele samaa asiaa.
3. Metsässä liikkuminen kehittää lihaksia ja tasapainoa
Luonnossa ja etenkin metsässä liikkuminen tekee hyvää koko keholle.
Metsäliikunta lisää kestävyyskuntoa ja kehittää tasapainoa sekä koordinaatiota.
Syvät lihakset saavat hyvää harjoitusta asfalttia haastavammalla alustalla.
Metsäpoluilla liikkuminen voi olla hyvä idea myös selkäkivuista kärsivälle.
Jos tasapainon säilyminen huolettaa, voi polulle ottaa kävelysauvat mukaan.
Hyvät kengät ovat nekin tärkeät, sillä muuten saattaa esimerkiksi nyrjäyttää nilkkansa helpommin.
Luonnossa liikkuminen ei kuitenkaan ole mitään välineurheilua.
Hyviä kenkiä tarvitaan muutoinkin, ja jos kävelysauvoja ei ole omasta takaa, ne voi lainata ilmaiseksi kirjastosta. Mikäli tahtoo omat sauvat, löytyy sellaisia kirpputoreilta jo muutamalla eurolla.
4. Säännöllinen luontoaltistus parantaa vastustuskykyä
Säännöllinen liikkuminen luonnossa parantaa vastustuskykyä.
Immuniteetin lisääntyminen perustuu sekä metsän miljooniin mikrobeihin että metsässä liikkumisen stressiä lieventävään vaikutukseen.
Metsän mikrobeilla on positiivinen vaikutus muun muassa ihon ja suoliston kuntoon.
Entä mitä tekemistä stressillä ja sairastumisella on keskenään?
Tilapäinen stressi saattaa nostaa vastustuskykyä, mutta heti kun stressi alkaa helpottaa, ihminen on alttiimpi taudeille.
Tämä voi selittää sen, miksi monet aloittavat kesälomansa pää kipeänä ja nenä tukossa.
Voimakas ja pitkään jatkuva stressitila voi heikentää elimistön immuunivastetta toden teolla.
Pitkäkestoisen stressin uskotaan altistavan etenkin tulehdustaudeille.
Koska luonnossa oleskelu voi ehkäistä ja lievittää stressiä sekä parantaa immuunivastetta, kannattaa luonnossa liikkua niin usein kuin mahdollista.
Jo metsän reunassa asumisella saattaa olla positiivisia terveysvaikutuksia, sillä luonnonläheisillä asuinalueilla sairastuvuus on usein matalampaa kuin kaupunkimaisemmissa ympäristöissä.
Metsässä liikkuessaan voi kerätä talteen metsän antimia, kuten villivihanneksia.
Metsissä kasvaa puhdasta ja kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille suotuisaa luomuruokaa, mitä voi hyödyntää täysin ilmaiseksi.
5. Luonnossa liikkuminen ylläpitää kuntoa ja toimintakykyä
Luonnossa liikkuminen on terveyttä edistävää liikuntaa, millä on sekä välillisiä että välittömiä vaikutuksia.
Terveysliikunnan välillisiä vaikutuksia ovat muun muassa;
- Sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksien ennaltaehkäisy
- Tuki- ja liikuntaelinsairauksien ennaltaehkäisy
- Masennuksen, ahdistuneisuuden ja työuupumuksen ennaltaehkäisy
UKK-instituutti muistuttaa, että viikossa pitäisi harrastaa:
- Rasittavaa liikuntaa 1 h 15 min TAI reipasta liikuntaa 2 h 30 min
- Lihaskuntoa ja liikehallintaa 2 kertaa viikossa
Aiemmin aikuisten liikuntasuosituksessa oli ehtona se, että liikuntahetkien pitäisi kestää vähintään 10 minuuttia kerrallaan, jotta ne voitaisiin laskea.
Nykyään tiedetään, että jo muutaman minuutin liikuntapätkillä on merkitystä.
Jos siis et ehdi kävellä metsässä edes sitä 5–15 minuuttia, ei haittaa: jo parin minuutin liikuntatuokiolla on suotuisia pitkän tähtäimen vaikutuksia lihaksistollesi, sydämellesi ja verenkiertoelimistöllesi.
Palaa metsäpolulle usein ja tee aikataulujen salliessa välillä pidempiäkin lenkkejä.
Useimmilla suomalaisilla on jatkuva pääsy ilmaisiin terveysmetsiin
Japanilainen terveysmetsäkonsepti tunnetaan nykyään melko hyvin Suomessakin.
Metsien hyödyntäminen terveydenhoidossa tullee yleistymään lähiaikoina.
Suomalaiset tietävät ilman lääkärin määräystäkin, miten kokonaisvaltainen elämys metsässä liikkuminen parhaimmillaan on.
Metsä hyväilee kaikkia aisteja: metsäkokemukseen kuuluvat tuoksut, äänet, kuusenkerkkien tai metsämarjojen maut, värit ja sammaleen tai kaarnan tuntu kämmenen alla…
Metsäkylvyistä voi nauttia ohjatusti tai täysin omatoimisesti, jolloin se on 100 % ilmaista.
Ohjattuun metsäkylpyyn osallistuminen voi toisaalta olla joka euron väärti, sillä joskus on vaikea nähdä lähelle ja antaa arvoa niille asioille, mitkä ovat ilmaiseksi ulottuvilla.
Toisinaan tarvitaan joku, joka osoittaa arkisissa asioissa olevan kauneuden ja ihmeellisyyden.
———————————————————————————————–
Artikkelin lähteinä käytetty myös:
- Adela Pajusen ja Marko Leppäsen kirjaa Suomalainen metsäkylpy (2019)
- Choukas-Bradley Van der Vorstin kirjaa Metsäkylpy – Hyvinvointia luonnosta shinrin-yokun avulla (2018)
- Sirpa Arvonen: Metsämieli – Mielen ja kehon maastokirja (2018)
Artikkelin kirjoittajalla Marja Simosella on luontoyhteysohjaajan koulutus.
Asiaa todella paljon.
Onneksi itsellä on se luonto heti portaiden päässä ja metsään n. 50 metriä.
Ei tarvitse lähteä, kun jo on siellä.
Myönnän olevani metsäriippuvainen vaikka kaupungissa viihdynkin. Ipanoiden hälinä on hienoa, mutta mopohurjien perään tekisi mieli lähteä lekan kanssa.
Tällä vauhdilla tulee tänäkin vuonna yli 2 500 km kävelyä erilaisissa maastoissa ja kaupungissa. Kuokkimiset päälle. Kiipeämiset ja alastulot portaissa useita kerroksia päivittäin.
Pyörä on kammotus täällä keskusta-alueilla kaupungissa. Jo 3 kaveria tänä kesänä paikattavina Acutassa. Myin Oivan pois !
Luonto on korvaamaton, pidetään siitä huolta, niin se pitää meistä.
Hieno teksti! Luonnossa olemisen vaikutukset olen itse huomannut vahvimmin kun liikun metsässä/ luontopolulla/ vietän aikaa mökillä yksin. Joskus normi-arki saattaa olla vetänyt imuunsa niin vahvasti, että kestää parikin päivää ennen kuin vaikkapa mökillä itsekseen alkaa kuulemaan luonnon kaikenlaiset äänet, haistamaan metsän tuoksun ja aidosti saa stressin annetuksi väistyä jonkin muun tieltä. Näin itse olen ymmärtänyt omalla kohdallani.
Sitten vasta kun vihdoin pääsee rauhalliseen aistilliseen läsnäolon tilaan, voi antaa itselleen luvan keskittyä siihen, mitä ympärillä oikeastaan on — jolloin ajatuksetkin voivat tulla nykyhetkeen ja siinä oleviin ääniin, tuoksuihin jne.
Mutta tuohon tilaan pääseminen ei aina ole helppoa, etenkään jos on häiriötekijöitä, jolloin yksin vaeltaminen/ luonnossa itsekseen oleilu voi lisätä todennäköisyyttä tavoittaa tuo aistillisen virkistävä mielen ja kehon harmonia. 🙂 Kenties vuorovaikutus metsän/ luonnon tilan kanssa voisi myös auttaa pääsemään oman pään sisäisten ajatusten luota enemmän läsnäoleviin hetkiin, jos vaikka menee ja koskettaa puun karheaa runkoa tai puristaa sormiensa välissä jotakin havunneulasta/ lehteä joka sitten antaa sormiin tuoksun, tai parhaassa tapauksessa omalla mökillä kehollisesti antautuu luonnolle vaikkapa menemällä keskellä yötä alasti järveen vain seisomaan — tai omalle laiturille lepakoiden keskelle jotka sitten ihan korvien vierestä käyvät napsimassa hyttyset kun vaan seisoo hiljaa. En tiedä olenko kokenut hienompia läsnäolon hetkiä kuin mitä itsekseni luonnon kanssa.
Totta joka sana. Tämä juttu löytyy pysyvästi hyötyblogit-otsikon alta, sillä luonnon teho ei hiivu ajan myötä.
Toisille on metsä tärkeä, toisille kansoille taas jokin muu. Esim. Saharan beduiinit eivät aavikoitaan ja hiekkadyynejään vaihtaisi mihinkään, vielä vähemmän Suomalaiseen metsäluontoon.
Suomalaisille ei kirkko ole se pyhä paikka, ei ole saunan eikä metsän voittanut pyhyydessään, jossa ihmiset käyvät puhdistautumassa ”synneistään”.
Puhdas järvi- ja merivesi ovat parhaita. Hallissa en liene käynyt vuosikymmeniin. Nyt meinaan käydä – järvessä nimittäin. Haaveena Yyteri vielä tänä kesänä.
Yyterissä näyttää veden lämpö vaihtelevan paljon tuulien mukaan. Loppukesästä ehkä vähemmän. 17 astetta riittäisi lämmöksi mainiosti.
Jaa – rupesi satamaan. Enpä ehkä lähdekään.
Ja kalseina öinä sitten kun ei luonto eikä ekopsykologiakaan kutsu, ja valoakin vielä valaan rasvatta, voi päästää alter egonsa molskuttamaan vaikka kuutamoiseen rämeeseen a la H.P. Lovecraft.
Tai valaanrasvan sijasta kylmä luonto tarjoaa ihmiselle sisäistä terveellistä ruskeaa rasvaa:
Tunnetko kroppasi rasvat? Ruskea auttaa, valkoinen varastoi energiaa, mutta yksi on kaikista haitallisin https://www.is.fi/hyvaolo/art-2000005864995.html
– Ja luonnosta marjat-sienet muuttaa sen hyötyliikunnaksi.
Yksi hyvä tekosyy lähteä metsään ovat marjat.
Vaikka ei vielä ole kunnolla mustikka-aika, niin voi käydä katsomassa mitä mustikoille kuuluu – ja poimia isoja, meheviä mustikoita suuhunsa.