Meinasin jo mainita, sotakirja, asiantuntijan tunnetun historioitsijan kirjoittama kirja, käsitellen talvisotaa.
Neuvostoliiton 44. divisioona – Wikipedia
Linkeistä ilmenee millainen tragedia mm Raatteen tiellä koettiin.
Ukrainassa perustettu I maailmansodan aikaan, 44. divisioona.
Lähetettiin Puolaa ”vapauttamaan”, sieltä Suomeen Suomen talvisotaan miltei kesävarusteissa, suksiakin jaettiin mutta ei ollut jakaa hiihtotaitoa.
Linkit kun lukee, ainakin selailee, saa jonkinlaisen kuvan silloisen Neuvostoliiton sotadoktriineista.
Suomalaisten, talvisodankäyntiin paras liittolainen oli pakkanen, ikivanha taktiikka, iskeä vihollisen kylkeen, motittaa ja hankaloittaa huoltoyhteyksiä.
Olihan siellä Raatteessa 44. divisioonalla vahvuuksissaan ErPsP mutta ei sillä ja sen T-26 vaunuilla niissä talvisodan olosuhteissa paljon tehty. T-26 oli kyllä maastokelpoinen mutta aseistus ja panssarointi aikaansa jäljessä, miehistö ei edes keskenään pystynyt kommunikoimaan, puhumattakaan radioyhteyksistä.
Mielenkiintoinen seikka Keskisarjan tutkimuksissa oli se, että kainuulaisia ns korpikommunisteja liittyi 44. D:n oppaiksi ja aivan vakaumuksellisista syistä.
Teemu Keskisarja on tehnyt ammattimiehen ottein merkittävän sotahistoriallisen teoksen.
Monet talvisodan taisteluista päätyivät suomalaisten eduksi, koska Neuvostoliiton taistelutaktiikka perustui I maailmansodan aikaisiin käytäntöihin. Luotettiin massoihin, tykistöä ei oikein osattu sopeuttaa jalkaväen kanssa yhteen se panssarienkin käyttö perustui massoihin, eikä yhteistoimintaa jalkaväen kanssa oikein hallittu.
Kaiken kaikkiaan näyttäisi olevan niin, että kenraali talvi, lie ollut oikeasti voittaja.
Jahah, sieltähän tuli vastablogi kertaheitolla; tulkoon mutta kyllä minun blogilleni voi kommentoida, en minä ole vielä kenenkään kommenttia poistanut.
Minun avaukseni koski Teemu Keskisarjan kirjaa, jonka sain loppuun eilisillan aikana. Siis missään parissa minuutissa en niin analyyttistä teosta pysty lukemaan.
Tulen muuten jatkossakin Teemu Keskisarjan tuotoksia kommentoimaan.
Talvisodasta niitä näköjään on tullut muutamia.
Olen ajanut Raatteen tien ihan sinne kylään; ties kuinka monta kertaa koiravaljakolla,
Muutama kerta tuo Raatteentie on käyty kun tuolla Kuusamossa olen ollut terv tepivaari
Tämähän se kirja on. https://yle.fi/uutiset/3-6359721
https://yle.fi/uutiset/3-6359721
Ote:
Suomussalmen ja Raatteen tien taistelut joulukuussa 1939 ja tammikuun alussa 1940 olivat sotahistoriallisesti hyvin merkittävät. Ne antoivat suomalaisille uskoa siihen, että täysin ylivoimaiselta tuntuneelle viholliselle voidaan panna oikeasti hanttiin ja sen suuriakin joukko-osastoja voidaan lyödä perusteellisesti.
Suomalaisten voiton ansiosta Neuvostoliitto ei saanut katkaistua Suomea kahtia ja sodan luonne muuttui. Monissa maailman sotakorkeakouluissa käydään tänäkin päivänä läpi noita taisteluita esimerkkinä raskaasti aseistetun ja moottoroidun sekä kevyesti aseistetun ja liikkuvan armeijan välisestä taistelusta missä pieni lyö suuren.
Hyvin keskeisessä osassa taistelun lopputuloksen kannalta olivat myös luonnonolosuhteet eli Kainuun korpi. Siihen ei hyökkääjä ollut varautunut, vaan luotti liiaksi raakaan voimaan ja uudenlaiseen sotatekniikkaan.
Merkillepantavaa on kuten Keskisarja avaustekstissäänkin monasti mainitsee; varsinaiset taistelut eivät ole Keskisarjan mukaan se pääpainotus, vaan Raatteen tie, taanehtii aina 1500 luvulta asti ja varsinainen Raatteen tie, itä – länsisuuntainen, sen rakentaminen alkoi jo 1915 mutta edelleenkin se on, ei niinkään tie, alkujaan vain 5m leveä, vaan myöskin yksi harvoja sen aikaisia tieuria, jotka rakentuvat poikki Suomen suuntaisesti.
Raatteen tietä käyttivät mm heimosoturit ev G Malmin johdolla jo 1918, surullisen kuululla Vienan Karjalan vapauttamisretkellä.
Kirja paneutuu melko hienosti Kainuun siviiliväestöön, sen eloon ja oloon. Raatteen tien rakentaminen muuten pelasti monen perheen nälkäkuolemalta Tsaarinvallan aikaisessa Suomessa.
Kirja on varsin monisäikeinen ja kaikkea muuta kuin sotakirja.
Kalle. Suosittelen lukemaan myös A. Gordijenkon kirjan kuoleman divisioona. Perustuu politrukin salaa kirjoittamiin muisteluihin talvisodan motissa. Siinä kirjassa paljastuu myös koko neuvostosysteemin järjettömyys.
Kiitos vaan Timo vinkistä; tosin minulla on sellainen muistikuva, että olisin kirjan lukenut, täytyypä tarkistaa.
Oikeinhan minä muistin, e-kirjanahan se minulla oli ja koski Lemetin mottitaisteluja.
Keskisarjan kirjaa en ole lukenut. Muuten on henkilö tuttu, hyviä kolumneja ja mielenkiintoisia ohjelmia. Ukrainalaiset kyllä lähetettiin todella huonosti valmistautuneina. Stalin luuli Suomen olevan niin helppo miehittää. Tunnetusti Stalinille divisioonien määrä oli tärkeää. Myös upseeriston laatu oli heikentynyt Stalinin puhdistuksissa. 44. divisioonan päällikkö Vinogradov oli löydetty jostain huollosta.
Divisioonien määrä oli tärkeää.
Suomen ritamalla neukkulalla oli muistaakseni 52 divisioonaa eli n. kolmannes neukkulan sotavoimista, vaan valmista ei sittenkään tullut.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Neuvostoliiton_divisioonat_talvisodassa
Kyllähän Neuvostoliiton divisioonat (18 kpl) olivat numerollisesti ja kalustollisesti aivan ylivoimaisia vs Suomen divisioonat.
Aika iso ero syntyi siitä, että suomalaiset taistelivat metsämaastossa ja taas Neuvostoliittolainen koulutus ja johtaminen tähtäsivät avomaastoon, aromaastoon.
Stalin itse taas sai syyttää itseään, että kyvykkäin osa johtajista oli teloitettu/siirretty työleireille Siperiaan. Kaiken lisäksi ns poliittiset upseerit, politrukit omasivat myöskin sodanjohdollisia oikeuksia ilman sanottavaa sotilaskoulutusta ja näinollen sekoittivat koko komentojärjestelmää.
Hyökääjällä niihin aikoihin piti ollakin 10-kertainen määrä puolustajiin nähden vielä olosuhteet ja tappiot huomioon ottamalla.
Suomalainen sotilas vastaa kymmentä r…ää, mutta entäs sitten kun tulee se yhdestoista.
”Suomen sotilas vastaa kymmentä ryssää”, leuhki Vanhala Väinö Linnan Tuntemattomassa sotilaassa ja hihitteli päälle.
”Kyllä kai. Mutta mitäs sitten tehdään, kun tulee se yhdestoista?” piikitteli Lahtinen.
Lahtista esitti Veikko Sinisalo.
Heh heh; sanoisin, että Arvi osui ytimeen.
Stalinin kerrotaan sanoneen paavista: ”Montako divisioonaa paavilla on?” No, paavin armeija on nyt suurempi kuin Neuvostoliiton vaikka siinä on vain muutama tapparaa heiluttava sveitsiläiskaartilainen ja katolilaisia on yli miljardi ja paavi sen kun porskuttaa kun taas Neuvostoliitto on lakaistu historian romukoppaan. Stalin luuli vallan riippuvan divisioonista.