Nuo kaksi ovat tälläkin alustalla kovin usein suoranaisen pilkan kohde.
”Minä en usko mihinkään henkiolentoihin”, varsin usein mainittu; ”pilkkakirveen” kohde, kommunisti, venäjämielinen, vihervassari, tai sitten ääripäässä, äärioikeistolainen persu.
Kaikki tämäntyyppiset nimittelyt pitäisivät olla ehdottomasti tuomittavia.
Miksi keskusteluja ei voisi käydä rauhallisesti, perustellusti ilman esim nimittelyjä?
Sopivan mansellismielinen blogialusta
Itse vierastan kaikkia vakaumusääripäitä. Vahva vakaumus taitaa sulkea ajattelusta vaihtoendot tai toisten näkökulmat.?
Uskonto tai poliittinen vakaumus on sinänsä henkilökohtainen.
Se ei kuitenkaan jää sellaiseksi, jos se on muiden oikeuksia polkeva.
Esimerkkinä tästä voitanee ottaa islamistien näkemys, että muunuskoisia saa vapaasti tappaa ja orjuuttaa tai erilaiset ideologiset pakkovallat, missä kansalaisia saa vangita ja murhata vain mielipiteensä vuoksi.
Eräs lestadiolaissaarnaaja sanoi että usko alkaa siitä mihin järki loppuu. Muuten Juhak ;n kanssa samaa mieltä.
Onhan meillä lähes kaikilla näkemys ja uskonnollinen vakaumus, jos ei niin hän on mielestäni ateisti. Onko niitä pakko julistaa, se on sitten jokaisen oma asia, mutta ei niillä asioilla saa ketään lyödä.
Onhan se totta, että tulisi itse pyrkiä suitsimaan omasta retoriikastaan kaikki toisia ihmisryhmiä alentavat ilmaisut/ leimaavat luokittelut, ja pyrkiä käyttämään aikaa rauhalliseen pohdiskeluun/ perusteluihin. Itsekin taannoin kirjoitin tänne avauksen, jossa pohdiskelin uskonnollisen kielen tabuja poliittisessa keskustelussa Suomessa — jossa blogissa mietin sitä älyllistämisen kulttuuria, joka meillä kenties tekee vakaumuksista epäsuosittuja. Itse en halunnut lapsena käydä uskontotunneilla, ja päädyin lukiossa kirjoittamaan reaalina elämänkatsomustiedon, enkä agnostikkona muutenkaan koe asettuvani sen enempää uskovaisten kuin ateististen uskovien riveihin, vaan haluaisin sallia kaikenlaisia näkemyksiä enemmän.
Mitä on nimittely? Jos henkilö on kommunisti, persu, tai oikeistolainen niin eihän se liene nimittelyä? Mutta jos mielipide kuitataan nimittelyllä niin ehkä sitten.
Usko ei ala siitä mihin järki loppuu vaan siitä mihin tieto loppuu. Kaikki joutuvat turvautumaan uskoon esimerkiksi siinä onko kuoleman jälkeen mitään tai onko maailmankaikkeuden synnyn takana jokin luoja vai ei. Järkeä sen sijaan voi käyttää niin uskova kuin ateistikin.