Heikki tuossa kyseli maalla asumisen kalleudesta.
Sanoisin; aina ei ole kaikki rahassa mitattavissa, minulle on monia asioita, joiden vuoksi minua ei kaupunkiin, ei edes keskustaajamaan täällä, saa. Eloni ja oloni on tasapainossa, ilman kaupungin ns mukaviuuksia.
Minun piti vastauskommenttini julkaista näin, koska edelleenkään kirjautumiseni ei onnistu.
Sopivan mansellismielinen blogialusta
Meillä on omistusasunto Tampereella noin 9 kuukautta vuodessa tyhjillään ja niin kauan kuin terveyttä riittää, niin suhdeluku 9/3 on voimassa maaseutuasunnon hyväksi, raha on sivuseikka.
Maalta omakotitalosta oli lähdettävä ja onneksi sai myydessä senverran että riitti pieneen kaksioon.
Malla jatkaminen olisi edellyttämyt lämmytysmuodon muuttamista hinta 25.000 ja vesikaton uusimista hintaan n 20.000,- lisäksi talo oli liian iso kahden asuttavaksi. Myös kaupassa käynti ilman omaa autoa 5 km päähän oli este siellä jatkamiseen.
Pieni eläketulo ei olisi riittänyt ja nykyisellä sähkön hinnalla olisi tullut vielä yksi vastus lisää.
No eipä sitä rahaa pidä niin paljon kunnioittaa että se ohittas kaiken muun
Itselläni vaan on niin etten voi edes harkita nyt on ollut huono aika syksystä asti enkä kykene maalla asumaan monien pikkuvaivojen vuoksi
Lumi esteet ovat liikaa asuisin muuten etelässä talvet mutta stupi vei siitä pohjan veroillaan
Pidän siitä että Suomi on kuitenkin asuttuna maallakkin eikä tuo ole mikään fraasi vaan totuus asiasta terv tepivaari