Kuva Adlibris.
Tuon Mirrin myötä olen suurella kiinnostuksella yrittänyt tutustu kissojen käyttäytymiseen.
Mm Adlibriksestä tilasin E-kirjana Helena Telkänrannan kirjan ”Matka kissan mieleen”.
Kirja antaa erinomaiset selvitykset, miksi kissa toimii kuten toimii. Kirjasta oppii myöskin, miten kissa viestii erilaiset mielentilansa. Mm kissan viikset, korvat ja häntä kertovat, mitä kissa miettii. Eräskin asia esim kissan viikset, ei minulla ollut hajuakaan mitä ne viestivät; jos kissan viikset sojottavat suoraan sivulle, kissa on levollinen ja rento. Jos kissan viikset kaareutuvat eteenpäin, on kissa levoton ja jännittynyt.
Haluni oppia Mirrin käyttäytymistä, on uteliasta ja tietoa janoavaa.
Minulle ei riitä, että kissa on olemassa vain kissana ja ehkä jyrsijäpyydyksenä, haluan myöskin ymmärtää mitä kissani minulle viestii.
Tuo Telkänrannan kirja on aivan mainio, jos haluaa syvällisemmin ymmärtää kaverinsa ajatuksia ja mielenliikkeitä.
Suosittelen lukemaan jos haluaa ymmärtää lemmikkiään, kaveriaan.
Mies soitti hengästyneenä eläinlääkärille ja sanoi, että pian sinne tulee meidän anoppi vanha kissanrontti kainalossaan, että antakaa sille piikki että siitä päästään, no, sitten eläinlääkäri kysyi mieheltä, että mitäs me sen kissan kanssa tehdään.
( anteeksi kun vitsin heitin Kallen asialliseen blogiin )
Eihän maailmassa ole koskaan hyviä vitsejä ja huumoria tarpeeksi.
No hyviä murjasuja pitää elämässä aina olla Kallekkin hakee aamun aviisin mirrin kanssa tulevassakin Hannu lapio lunta vilmansa kanssa
Ja molemmat jannut on tyytyväisiä kisuihinsa terv tepivaari
Lapsuuteni maataloudessa oli aina kissa ja sillä oli oma tehtävänsä eikä sitä koskaan tarvinnut ohjeistaa. Aamulypsyn aikaan se tiesi paikkansa ja sai lämmintä vastalypsettyä maitoa jonka jälkeen se lähti hoitamaan omaa tehtäväänsä. Saaliinsa se toi näytille saadakseen kehut ja kaikki olivat tyytyväsiä. Päivällä kissa halusi käydä keittiössämme toteamassa että kaikki ovat paikalla ja saavat ruokansa myös hän. Yöt se vietti navetassa. Oli sillä tapana joskus käydä riiuulla ja siitä seurasi jälkeläispoikue kuten niin myös ihmiskunnassakin.
Meidän Mirrillä se tuo päiväjärjestys on melko vakiintunut. Postilaatikolle lähdimme siinä puoli neljän aikaan;: vähän oli liukkaan puoleista kun mittari näytti -0,6 ja oli satanut sentin verran uutta lunta. Siitä se päivä kuitenkin alkanee.
Helena Telkänrannan mukaan kissat muuten rakastavat totuttua päivärytmiä, eivät kuulemma pidä mitenkään yllätyksistä.