Perjantaina kävi tuolta koululta ryhmä
oppilaita tutustumassa meidän kanaperheeseemme. Opettaja oli aiemmin kysäissyt varovasti vaimoltani, josko se olisi mahdollista? Luonnollisesti oli mahdollista.
Lapset opettajineen sitten tulivat ja alkoi melkoinen kyselyjen tulva kun näkivät emon poikasineen (9kpl).
Kaikille lapsille oli pikkutipujen näkeminen jotain aivan uutta, niin myöskin opettajalle; kukaan ei ollut aiemmin nähnyt kananpoikasia.
Niin oli minullekkin, nimittäin se, ettei kukaan ollut nähnyt aiemmin kananpoikasia.
Ei sitä aivan turhaan ole sanottu, että lapset vieraantuvat luonnosta ja luonnollisista asioista. Sekin oli jotain uutta kun kerroin, ettei meillä osteta kaupasta kananmunia vaan saamme omista kanoistamme.
Toinen ihmettelyn aihe lapsilla oli se, että meidän kanamme laiduntavat vapaasti, eivätkä poistu pihapiiristä. Minä selitin; mihin ne täältä lähtisivät, täällä on ruokaa, turvallinen yöpymispaikka ja selitin heille kanan olevan laumaeläin ja pihan omakseen tunteva; ulkopuolella voisi olla vaikka mitä vaaroja.
Uskoisin, että tuo lasten vierailu meillä kävi jopa oppitunnista.
Sopivan mansellismielinen blogialusta
Hyvän oppitunnit ovat pihallasi saaneet.
Luonnosta tavalla tai toisella vieraantuminen on ongelma aikanamme, lapset esimerkiksi kananmunien taustoista ja cityvihreät elämästä kaupungin katujen ja joukkoliikenteen ulkopuolella.
Takaisin luontoon ! Kaikki tuohan on tuttua vain meille maalaispojille, joiden nurkilla oli kanaloita siellä ja täällä. Kukkokin, riivattu oli herätyskellona.
Eipä niitä pikkutipuja ole näkynyt kymmeniin vuosiin, sitä ennen senkin edestä. Kanat kuuluivat maatilojen vakituisiin kotieläimiin.
Hyviä kokemuksia tuollaiset! On sanottu, että nykyisten kaupunkilaislasten kokemukset eläimistä ovat peräisin Disneyn piirretyistä. Mielipiteetkin ovat silloin sen mukaisia.
Pienellä maatilalla aikanaan myös kanat olivat luonnollisesti osa sitä omatarve elämän aikaa. Me lapset opimme pienestä pitäen koko kirjon. Onneksi kaupukilaislapset pääsevät edes näkemään…
Upee asia saa lapset nähdä kotieläimiä ne antaa lapsen elämään paljon terv tepivaari
🙂 🙂 aivan ihana blogi <3
Tällaista tarvittaisiin lisää, vaan ei käytännössä onnistu, koska pääosa tuotannosta on sitä tehotuotantoa.
Pienenä tuli vietettyä maatilalla sen verran aikaa että olen yhden tai kaksi kanaa ehtinyt näkemään, mutta ei viime aikoina.
Tiedätkö Kalle, voisitte pistää pystyyn vaikka kesäisin aina joskus päiväksi tipukahvilan. Kahvi, pulla ja mahdollisuus katsella tipuja, vaikka kympin hinta niin maksan oitis.
Kaanaassa, moottiroradalle johtavan tien varressa, on kesäisin latokahvila. Siinä voi seurata kanoja ja kukkoja samalla kun juo kahvia. Muitakin eläimiä löytyy.