Onko rakas naapurimme Ruotsi tästä käypä esimerkki noin yleisemminkin?
Iltalehden artikkelissa kerrotaan kuinka Ruotsissa on julkaistu satoja Marinia koskevia artikkeleita eri lehdissä. Eli hyvä, hyvä?
Kuitenkin samassa IL:n artikkelissa Suomen Tukholman-suurlähetystön lehdistöneuvos Elna Nykänen Andersson toteaa, että eivät ruotsalaiset silti Marinin tai hänen hallituksensa poliittisia mielipiteitä juuri tunne. Suosio kohdistuu Mariniin henkilönä.
Nahkatakki ja bilevideot. Nahkatakki ja farkkushortsit Ruisrockissa. Marin lentokoneessa. Marin diplomaattiauton kyydissä. Jne. Pääosassa henkilö Sanna Marin, ei pääministeri Marin.
Itse vedän yllä olevasta sen johtopäätöksen, että Marin on tyypillinen some -ajan tähti, joka taitavalla somen käytöllään on brändännyt itsensä ihmisten mieliin niin täällä kotimaassaan kuin myös ulkomailla. Sopivasti muokatuilla kuvilla ja poseerauksilla on onnistuttu saamaan aikaan se julkisuus mikä hänellä on.
Laajan julkisuuden myötä hänet listataan usein myös vaikutusvaltaisten ihmisten joukkoon. Mutta kuinka vaikutusvaltainen on henkilö, jonka mielipiteitä ei laajemmin edes tunneta?
Noh, kaikkea sitä tuleekin mieleen näin maanantaiaamuna.
Mielestäni se ei paljon taitoa vaadi, kun myy itseään somessa kehollisuudella ja ulkonäöllään — tähänhän taitaa meidän maailmassa pitkälti somesuosio perustua, kun ei ihmisiä kiinnosta eikä heillä liene aikaakaan lukea tai ajatella, kunhan scrollaavat kivannäköisiä kuvia menemään. Ja kivannäköinen nainen ja hekumallinen peppu takaavat somemenestystä; naisen vartalo muutenkin, joka elokuvateollisuudessakin usein typistetään kuviksi torsoista, joiden päitä ei edes välttämättä kohtauksissa näy. Miehille usein riittää riittävän hekumallinen karkea silhuetti/ vaikutelma, joka tyydyttää heidän biologiset vietit. Tarkkanäköisiähän harvoin miehet ovat, joten tiimalasivartalo, pitkä kaula, enkelinkiharat ja viehko olemus riittää.
Tämä Marengin nahkatakki + pitsimekko/ farkkushortsithan on tyylillisesti hyvin tavallinen ja mauton ratkaisu jostakin trendistä, joka oli joskus yli 10v sitten pinnalla, samoin kuin tällainen milleniaalien siideripissis-bilekulttuuri, joka nykyään lähinnä kiusaannuttaa ajassaan elävää — mutta sen ymmärtää, jos Marin on menettänyt nuoruutensa omia sateenkaarivanhempiaan miellyttääkseen jossakin politiikassa, niin hän sitten jälkijunassa elää tätä elämätöntä elämää kukaties.
Se itseäni vaan ärsyttää hänen henkilöhahmossa/ brändissä, että hän jotenkin yrittää edustaa jotakin vähemmistöjä, joita itse ei ole nähnytkään, kun on tavallistakin tavallisempi hetero, jonka tavallisuus tuntuu lähestulkoon olevan jotakin tahallista vastaliikettä sateenkaarivanhemmille. Että sitten hän itse ulkonäöllä ja touhuillaan sekä perhe-elämässään edustaa tavallistakin tavallisempaa perussuomalaista stereotyyppiä päästä varpaisiin aivan kaikessa. Hänessä ei oikeasti ole minun silmiin niin mitään persoonallista — ja ehkä siksi juuri vetoaa suuriin massoihin.
Mitä myöskään en arvosta niin yhtään ovat nämä hänen varmasti tahalliset tempaukset, kun muotilehden kannessa ja korumainoksessa poseerattuaan muka vahingossa eksyy Helsingin keskustaan ilman housuja lastenrattaiden kanssa, päätyen jokaisen roskelehden etusivulle — mikä edelleen sopii tähän somemaailman kehon kautta itsensä myyntiin, jota Marenkia rehellisemmät twerk-tähdet kutsuvat ”keholla työskentelyksi”.
Jokainen aikuinen nainen kuitenkin tietää, ettei legginsejä voida luokitella vaatteeksi — ja näin tulkitsenkin tällaiset asuvalinnat tällaisessa poliittisessa asemassa olevalta mielipidevaikuttamiseksi sekä vallankäytön välineeksi, jolla varmaankin saanut lisää kannatusta niidenkin joukossa, jotka eivät ymmärrä, etteivät legginsit ole vaate.
Tuli Liisalta lunta tupaan näin miesoletetulle, Itselleni nainen on kyllä muutakin kuin vain tissit ja takapuolen omaava torso. Vietit kyllä viekottelee, mutta eivät sentään ohjaile käytöstä eikä ajattelua.
Muutoin tuo Liisan kuvaus Marinista on kyllä aika mainio. Itse en olisi tohtinut moista luonnehdintaa ruudulle läväyttää. Häveliäs kun olen.
Marinin ansiosta maamme tunnetaan maailmalla ja kyllä hän on myös mielipidevaikuttaja.
Toisten mielipiteisiin on helpompi vaikuttaa kuin toisten, eikä monilla tunnu omaa mielipidettä edes olevan.
Mikähän tämän blogin tarkoitus on ? Saattaa arvata, kun tuntee kirjoitusten perusteella alustajan ajatusmaailmaa ja poliittista suuntaa.
Nainen taas on susi ja kettu toisille naisille, jos ei ole saanut itselleen riittävää huomiota ja vaikutusvaltaa joko mielipiteiltään tai ulkoisesti.
Jos nyt ruotsalaisten tuntemusta Suomen politiikasta ja henkilöistä arvioi yleensä, se ei kovin korkean kynnyksen yli pääse.
Jos taas arvioi IL:n tarkoitusperiä juttuun, eroaa se paljon aikaisemmista tulkinnoista ruotsalaisista, jotka pitävä Marinia heille jopa rohkeana ja luotettavana ”äitinään” ja Niinistöä kunikaatakin korkeampana.
Näihin vaikuuttaa erityisesti NATO- prosessi ja muutenkin Suomen hehkutus maailmalla, jopa ihan Marininkin ansiosta. ” Ihan kamalaa ” !
Hessu Hopo on myöskin ihan jännä sarjakuvahahmo:
”Sarjakuvatarinoissa Hessu on hyväsydäminen mutta hölmö hahmo, joka salapoliisitarinoissa esiintyy Mikki Hiiren Watson- tai Hastings-tyyppisenä kumppanina. Hän saa usein varsin tolkuttomia päähänpistoja mutta toteuttaa niitä erinomaisen ennakkoluulottomasti. – –
Kielenkäytöltään suomennosten Hessu poikkeaa Aku Ankan yleisestä kirjakielisyydestä käyttämällä mä- ja sä-pronomineja. Muunkielisissä käännöksissä Hessu puhuu usein vielä puhekielisemmin tai murteellisemmin. Hessun luonteenomainen huudahdus on Hö höö!. Englanninkielisissä tarinoissa Hessulle tyypillisiä lausahduksia ovat toteamus gawrsh! (jukra), omaperäinen hykertelyääni ah-hyuck! ja yaah-hoo-hoo-hoo-hooey! -huuto, jonka Hessu tekee esimerkiksi pudotessaan kallion kielekkeeltä. Huutoäänen loi alun perin itävaltalainen jodlaaja Hannès Schrolle lyhytelokuvaan Hiihtämisen taito (The Art of Skiing, 1941).”
(Wikipedia)
Avauksen tarkoitus on otsikon mukaisesti pohtia perusteita päämisterimme tunnettavuudelle maailmalla. Mihin se pohjaa.
Heikki voi aivan rauhassa arvuutella minun tarkoitusperiäni, mutta älä sentään ala jakamaan minulle edes kautta rantain minkään puolueen jäsenkirjaa.
Todettakoon vielä, että sillä että visuaalisesta kulttuurista lapsuudesta asti kiinnostunut henkilö ottaa kantaa visuaalisesta kulmasta johonkin asiaan, ei ole mitään tekemistä sukupuolen kanssa. Vaatesuunnittelu nyt vaan sattuu olemaan asia, joka on ollut joskus yksi erityismielenkiinnonkohteistani, ja hyvinkin feministisessä hengessä voin kertoa että suosikki blogeja mitä aiheeseen liittyen olen seurannut, on esimerkiksi Leandra Medine Cohenin omaa luokkaansa oleva ”Man Repeller”-blogi. Että näin.
Tässä kaikille ihanille siskoille idea, kuinka itseään kunnioittava aikuinen ihminen voisi vaikkapa yhdistää legginsit pukeutumiseensa:
https://www.pinterest.com/pin/new-york-street-chic-fall-2014–188658671864591571/
Leandra kuvassa polkua raivaamassa.
Iltalehti tunnetusti on yrittänyt kampittaa Marinia milloin mistäkin, aamupaloista puhelimien mukana oloon. Se aviisi on varsin luokaton kaiken kaikkiaan.
Totta kai nykyajan maailmassa poliitikkoja seurataan kuin ketä tahansa julkkiksia, ei rahvasta kiinnosta niinkään heidän politiikkansa kuin muu touhuilu pukeutumisesta lähtien. Putinista etsitään merkkiä sairauksista, Bidenista taas vanhuuden höperyydestä.
Marin on maailmalla kuitenkin päässyt julkisuuteen muutenkin kuin kauniin ja tyylikkään ulkonäkönsä takia. Juuri äskettäin oli ykkösuutisia hänen tokaisunsa siitä miten Ukrainan sota saadaan loppumaan. Myös vierailu Ukrainaan ja muut lausunnot aiheesta on noteerattu. Marin on ollut yksi kovimmista Venäjän kriitikoista. Jos Ruotsissa ei ole huomattu muuta kuin ulkonäkö niin ei voi sanoa kuin että det är roligt. Mutta kyseessä lienee Iltalehden ”arvio”.
Onhan Marin tunnettu Vogue-lehden kautta monille ihmisille maailmalla:
”When Finland, a progressive, parliamentary republic that regularly tops “best places to live” polls, swore in Sanna Marin, 34, this week, she became the country’s—and the world’s—youngest prime minister. She joins New Zealand’s Jacinda Ardern, 39, and Ukrainian Prime Minister Oleksiy Honcharuk, 35, as heads of government in their 30s. A Social Democrat, she is the third woman to hold the post, and she leads a coalition government of four female-led parties. Marin, a millennial raised by two mothers, is personally invested in forwarding causes like equality and environmentalism. – –
“You know, we’ve had a female president and a female prime minister before, but even for a liberal Nordic country this is a positive sign of change,” Tuomas Laitinen, senior lecturer at Aalto University’s department of design, tells Vogue. “The new generation is coming. Marin’s background and also the issues that matter to her say a lot about the Finland of today. She’s living proof for all the young people that they can influence and succeed and still stay true to their values and keep their integrity. In a world full of populist politicians and manufactured news we need more people like her.””
(https://www.vogue.com/article/sanna-marin-youngest-prime-minister-finland)
—
Vogue on Condé Nast Publications -kustannusyhtiön kuukausittain julkaisema muotia käsittelevä aikakauslehti. Lehden pääkonttori sijaitsee New Yorkissa, mutta monilla mailla on lehdestä omat versionsa. Condé Nast Publications julkaisee myös teini-ikäisille tarkoitettua Teen Vogueta, sekä miehille tarkoitettu miesten Vogueta.
Vogue on vuosikymmenten saatossa vakiinnuttanut paikkansa muodin seuraajien lukemistona, ja sitä kutsutaan usein ”muodin Raamatuksi”.
(Wikipedia)
—
Mielestäni ihmisten pukeutuminen on jotakin, mitä länsimaissa voi kritisoida, koska meillä on tasa-arvoisesti aika suuri yksilönvapaus vaikuttaa itse siihen, mitä päällemme laitamme — toisin kuin vaikkapa Iranissa naisilla.
Länsimaisen naisen pukeutumisen kommentointi on siis mielestäni ihan okei, toisin kuin sellaisten asioiden kommentointi, joihin ihminen ei pysty vaikuttamaan, kuten fyysisiin/ biologisiin ominaisuuksiin tai älykkyyteen.
Mielestäni ihmisen pukeutumisen kritisointi kuitenkin lienee aika toisella tasolla kuin vaikkapa toisten tyhmäksi haukkuminen, tai jatkuva naissukupuolisten alentaminen epäsuorasti perusteella että on nainen, tai ihonvärin/ etnisen taustan rasistinen ja syrjivä kommentointi. Tällä lailla siis itse suhtaudun omalta osalta.
Taustaa aiemmin mainitsemani Leandra Medine Cohenin- blogiin liittyen:
”Medine was born on December 20, 1988 in Manhattan. Her father, Mois Medine, is of Turkish-Jewish descent, and her mother, Lyora ”Laura” Medine, is of Iranian-Jewish descent. She grew up in an Orthodox Jewish household.
Medine attended the Ramaz School in Manhattan. She earned a bachelor’s degree in journalism from the New School’s Eugene Lang College in May 2011.”
(Wikipedia)
Google-suomennos:
Medine syntyi 20. joulukuuta 1988 Manhattanilla. Hänen isänsä Mois Medine on turkkilais-juutalaista syntyperää, ja hänen äitinsä Lyora ”Laura” Medine on iranilais-juutalaista syntyperää. Hän kasvoi ortodoksisessa juutalaisessa taloudessa.
Medine kävi Ramaz Schoolissa Manhattanilla. Hän suoritti kandidaatin tutkinnon journalismista New Schoolin Eugene Lang Collegesta toukokuussa 2011.
—
Medine Cohenin blogin nimi ”Man repeller” tarkoittaa suomeksi ”miesten karkoittajaa”, joka lienee itseironinen nimeäminen monestakin näkökulmasta mm. hänen omaan etniseen taustaan liittyen.
Kuitenkaan tuolla ei liene tekemistä minkään radikaalifeminismin kanssa, vaan hänen pitämän blogin idea on ollut nostaa esille pukeutumista visuaalisen itseilmaisun muotona, jonka humoristisesti Medine Cohen itse on omassa elämässään kokenut asiana, joka ei ole miehiä miellyttänyt — siis kun hän on pukeutunut sen mukaan, mitä itse pitää kiinnostavana ja itselleen sopivana.
Tällaista toimintaa pidän esimerkillisenä myöskin nuoria, vaikuttamiselle alttiita tyttöjä ajatellen, kun hyvin tyylitajuinen ja nokkela ihminen näyttää mallia, miten etnisesti ei-stereotyyppinen nainen voi pukeutua erittäin tyylikkäästi olemalla kiinnostava ja huumorintajuinen. Tällaista arvostan ja soisin tervetulleeksi suomalaiseenkin kulttuuriin.
https://www.pinterest.com/pin/249949848048512381/?mt
Sanna Marinhan on haastatteluissa useasti maininnut kuinka pukeutuu työssään mustaan jakkupukuun, koska ei tahdo herättää huomiota asuvalinnoillaan, mikä on mielestäni vähän outoa, koska se saa minut miettimään häpeileekö hän naisena olemistaan/ persoonallisuutta tai ylipäätään esimerkin näyttämistä nuorille?
Ja mitä sitten sieltä persoonasta toisaalta tulee, ovat mm.näitä bilevideoita, niin enpä tiedä arvostanko tällaista esimerkin näyttämistä tai persoonan esiin tuomista juurikaan.
Yksi hyvä kysymys on – ja en TAATUSTI väitä tietäväni vastausta – mikä on Marinin vaikutus naisiin ja naisten asemaan yleisesti? Onko se positiivinen inspiraatio vai negatiivinen stereotypistäjä? Rohkaiseeko hän naisia irtautumaan konservatiivisista muoteista, vai muistuttaako se naisille että jos haluaa pärjätä, pitää keskittyä ulkonäköön?
En siis todellakaan tiedä, enkä ole oikea henkilö tätä pohtimaan, mutta koska väitteitä molemmista on, kuulisin fiksummilta lisää.
Rehellisesti en ymmärrä, miksi et ja miksei kuka hyvänsä länsimainen mies ja nainen olisi oikea/ sopiva henkilö pohtimaan meidän länsimaisia kauneusihanteita ja länsimaisen estetiikan vakiintuneisuutta sekä millaisia vaikutuksia näillä yleisillä standardeilla on sekä miesten että naisten elämiin?
Miksi tarvitsemme yleiset standardit jopa määrittelemään meille sen, mikä on ”kaunista”? Entä kuinka tuhoisaa ja tyhmistävää tällainen hierarkinen arvo-asteikossa tiettyjen standardien mukaan ihmisten luokittelu on, kuten Heikkikin tämän blogin kommenteissa yllä/ aiemmin esitti naisten ulkonäöstä, että olisi olemassa jokin arvotus-järjestelmä, jonka mukaan jokin ulkonäöllinen tai älyllinen standardi määrittelisi ihmisen kokonais-arvoa ja olettamuksia minkä arvoinen vaikkapa nainen on?
Henkilökohtaisesti en koe tarvitsevani ketään asiantuntijaa tai varsinkaan Heikin kaltaisia miehiä määrittelemään minun puolestani minulle itselleni sitä, miten itse oman naisena olemiseni koen ja mitä ajatuksia minulla siihen liittyen mahdollisesti nousee.
Toivoisin ja kannustaisin jokaista länsimaista miestä ja naista oikeasti vähän miettimään meidän länsimaisia edollistumia sekä sitä, haluammekö ylläpitää jotakin itseämme kahlitsevaa ja sosiaaliseen ulkonäkökeskeiseen arvojärjestykseen asettavaa järjestystä, jossa meidät luokitellaan rumiksi tai kauniiksi, tyhmiksi tai älykkäiksi?
Minun näkemykseni perustui yleisesti naisten käytöksestä toisiinsa nähden ns.
kilpailutilanteissa, joka perustuu eri organisaatioissa tapahtumiin ja, joka hyvin yleiseti allekirjoitetaan.
Marin toimii poikkeisellisesti niin monella julkisuuden rintamalla, jota median peili seuraa tyydyttääkseen vain ja yksinomaan katsoja-lukijamääriä, ei moraalia.
Näin itse työn tekeminen, johtaminen ja sen osaaminen ja kovuus tänä aikana eivät sovi lööppien kuvaan varsinkin, kun on kysymyksessä nuori naispoliitikkon ja vielä vasemmistolainen puoluejohtaja, pääministeri.
Arvostan niin visuaalista kuin toiminnallista tyyliä laajassa skaalassa kunhan sekin suhteutetaan viiteympäristöön.
Töissä nais-assistenttini laukaisi lähtemättömän herjan, ”rumat ne vaatteilla komeilee”.
Höpöhöpö, täällä blogeilla tuskin sen enempää blogin kirjoittaja kuin kukaan muukaan Pirkan blogeilla kommentoivista ole missään kilpailutilanteessa pääministerin kanssa, joten näitä kokemuksia jostakin mahdollisesta työelämän haasteista on aivan turhaa lähteä yksi yhteen istuttamaan kontekstiin, joka ei ole mitenkään rinnasteinen johonkin männävuosien työelämän sisäiseen ilmapiiriin.
Ymmärrän sen, jos jotenkin alitajuisesti joku papparainen näkee ministerissä oman lapsenlapsensa, mutta tällaiset asiat kannattanee itse kunkin tiedostaa, niin ei tarvitse sitten heitellä juttuja, jotka lähinnä huutavat siitä, miten toisia haukkuva on itse länsimaisten ihanteiden uhri.
Rauhaa itsenäisyyspäivään.
Se, jos olisitkin valinnut assistenttisi hamassa menneisyydessä ulkonäön perusteella, ei mielestäni mitenkään kuulu Pirkan blogeille, ja rehellisesti se on mielestäni vastenmielistä.
No, sehän on vain hyvä, että meidän nuoristamme kasvaa eettis-mosaariseti vastuullisempi sukupolvi, jolla olisi muut ihanteet kuin peili. Sellaisen kyllä näen tällä hetkellä ihan tuossa meidän hallitusjohdossamme, jota kunnioitan osaamisen, kykyjen jaksamisen voimasta, Marin ja opas-seniori Sauli etunenässä.
Kaikki muu on turhaa paitsi purjehdus ja 105 -v tuulet ja tuiskut kestäneet isovanhempamme. Toivotan Sinulle ja kaikille meille samaa !
Näihin tulkintoihin liittyen tämä Suomen uutisten ilmeisesti Fokus-aikakauslehdestä lainaama (ruotsalaismedian juttu maksumuurin takana, joten en pysty tarkistamaan) hahmotelma Wokeistisesta käyttäytymisestä sopii mielestäni hyvin myös joihinkin miesolotetettuihin:
”Marin toimii poikkeisellisesti niin monella julkisuuden rintamalla, jota median peili seuraa tyydyttääkseen vain ja yksinomaan katsoja-lukijamääriä, ei moraalia.”
ja
”No, sehän on vain hyvä, että meidän nuoristamme kasvaa eettis-mosaariseti vastuullisempi sukupolvi…”
—
Woke ei ole ideologia. Se on eliitin keino käyttää hyväksi yhteisyyden ja moraalisen johtajan kaipuuta, Göndör tulkitsee. Tavallaan kyse on yhden oikean totuuden tavoittelusta kaoottisessa maailmassa.
(https://www.suomenuutiset.fi/kiilusilmat-nousevat-kumpujen-yosta-woke-ei-ole-ideologia-vaan-fanatismia/)
Kun silmiin on väkisin sattunut noita photoshopattuja kuvia, pidän vaikutusta enemmän negatiivisena.
Itsekin pidän vähintäänkin kyseenalaisena, kun lienee sitä tutkittukin, mitkä vaikutukset somen tykkäyskulttuurilla on ihmisten aivojen palkitsemis-järjestelmään — mistä seurannee addiktoitumista, välittömän hyvänolontunteen hakemista nettimaailmasta sekä ehdollistumista siihen malliin, että se mitä pidetään sosiaalisesti hyväksyttävänä ja kauniina/ hyvänä on eniten tykkäyksiä saaneet, muokatut ja usein epärealistiset kuvat todellisuudesta, joka pitää sisällä niin paljon muutakin kuin täydellisyyttä ja millaisen ihannekuvan ihmiset itsestään somessa toisilleen jakavat.
Lienevätkö nämä kehopositiivisuus- ym. ilmiöt syntyneet myöskin vähän kuin vastavoimaksi sille todellisuudesta irtaantuneelle (voisiko jopa sanoa psykoottiselle) täydellisyyden tavoittelulle.
Jos historiallisesti katsotaan, sekä naiset että miehet ovat vuosituhansien ajan koittaneet mukauttaa ulkonäköään. Photoshop on vain tuorein versio kauneudenhoidosta. Se on aika sama onko pakkelia naamassa vai pikseleissä, se on joka tapauksessa pintakäsittelyä.
Se päätös, joka sanoo ”nyt haluan näyttää toiselta”, on se mitä pitäisi katsoa, ei niinkään se lopputulos.
Enkä toki ketään kiellä. Jos tuosta riemua saa, antaa palaa.
Kyllä! Miehillä on ollut haarniskoja joissa tappi sojottaa pystyssä ja naisilla korsetit ja turnyyrit takapuolen päällä. Eivätkä hallitsijat ole näissä olleet mitenkään poikkeuksia.
Se on parasta, kun on itsensä näköinen ulkoisesti eikä pelkää peiliä. Sisäinen onkin sitten jo vaikeampi asia.
Minä olenkin konservatiivi ja siksi Marin on minusta ollut melkoisen hyvä pääministeri. Liberaalillehan tuollainen naisellinen, urheilullinen perheenäiti joka korostaa turvallisuutta ja huoltovarmuutta voi olla kauhistus.
Live-kuvat, uutiskuvat reaalitilanteissa eivät valehtele. Tekstit, kommentit ja tulkinnat kyllä.