Minulla on melkoisen vakio ohjelma vuoden mittaan (syönti): yleensä ensin heräävät oman puutarhan raparperit, niitä voi syödä jo vauva-asteella; sitten korvasienet; kuusenkerkät; jne.
Viikko sitten poimin mustikoita ja haperoita – haperoista tein sellaisenaan kylmää salaattia. Mustikoita olen syönyt aamiaisella kaurapuuron päällä.
Tänään taas mustikoita ja siinä välillä kantarelleja. Nyt näyttää tulevan hyvä kantarellivuosi. Piti valita oikeaa reittiä ja paikkoja johon astua, ettei polkisi pieniä kantarelleja, joita ei ollut tarkoitus poimia. Sain vähintäänkin tarpeeksi hyviä kantarelleja ja tein niistä jo keiton/muhennoksen tapaisen, sekä söin vatsani täyteen. Sitä sapuskaa riittää vielä jatkossakin.
Suosittelen, että nautitte luonnon antimista. Kun vielä pyöräilee metsään, niin tulee samalla hyötyliikuntaa.
Noin on ja siellä missä kanttarelleja on niitä on niitä on tosi paljon itsellä oli ilo poimia niitä ja ämpäri tuli täyteen
Nyt kuivuriin sitten säilöön terv tepivaari
Kummallisia ovat sienivuodet. Hyvästä matsutakevuodesta taitaa olla tasan kymmenen vuotta. Niitä voi kenties löytää kuivilta kankaita vanhoista metsistä.
Noin 40 vuotta sitten oli erittäin hyvä haperokesä. Yli 20 v. sitten hyvä suoppilovahverokesä. Ehkä kymmenisen vuotta sitten oli metsissä kärpässieniä. Ei juuri muita.
Loistavasta herkkutattikesästä on pari vuosikymmentä.
Tämä kesä on kantarellikesä. Muita sieniä en ole löytänyt kerättäväksi asti. Pari hassua haperoa.
Mustikkaa on säilössä kymmeniä purkkeja. Viime vuonna mättäät olivat täynnä puolukkaa. Nyt tulee vähemmän.
Täällä meidän metsillä on pitkästä aikaa paljon mustikkaa ja vadelmaa. Vadelma on tosi rehevässä varressa, eikä poimijasta aina näy edes päätä.
– Haperot heti syötäviksi, ei säilöttäviksi. Sillihaperon jätän metsään.
– Ruouskut hapateutiksi ja suolasieniksi. Pienistä kangasrouskusta valkosipuli-ölysäilyke.
– Karvarousku ja mustarousku kuhautettava, lakritsarouku saa kasvaa metsässä.
– Pulkkosieni on paha myrkky ja aika rouskun näköinen, mutta lakin alusta mustuu kokettaessa.
– Kehnäsieni heti herkku.
– Kanttarellit heti pöyttään ytai omassa liemessään pakastukseen pariksi kukaudeksi. Varo valekanttarellia.
– Mustat tosvisienet ta suppikset eriomaisia heti ja kuivatettuina.
– Tatit heti pöytään tai viipaleina kuivaukseen.
– Erikoisimmat kannattaa jättää metsään.
– Mesisieniä kannatta etisiä, jos tuntee, mutta kantosienet kannattaa muuten jättää rauhaa ellei tunne.
– Alkoholi ei sovi minkään sieniruoan kanssa.
Kehnäsienen tuntomerkit kannattaa tarkistaa useampaan kertaan, jotta ei ottaisi suippumyrkkyseitikkiä. Eroja en nytkään muista.
Mesisientä, joka muuten taidetaan rihmastoineen mainita maamme suurimassaisimmaksi kasviksia, en tiedä maistaneeni.
Mesisieni on myös paha puiden tuholainen, joten sienen itiöiden levittelyä on syytä välttää.
Kehnäsienen hatun alla on kaulus ja se on kostean oloinen ja hauras. Hattu on kuin seitsemän kääpiön suippeneva nuorena etenkin. Väri haalean kellertävän ruskea. Pulkkosieni kuiva ja ei kaulusta hatun alla ja heltta sisäpuolelta mustuu nopeasti koskettaessa.
Tuttava on tuonut kehnäsientä Isojoelta. Itse olen nähnyt sitä Kankaanpään kankailla. Siinä jiekkamaassa menestyisi myös matsutake, jos vaan metsä on kyllin vanhaa. Itse olen löytänyt marsua Kihniöstä. Suomessa saattaisi saada nuorista matsuista kolmekymppiä / kilo.
Matsun voi haistaa kymmenien metrien päähän. Parhaat sienet löytää penkomalla pieniä kohoumia karikkeessa.
Mutta johtaako polku taikametsän santapohjilta pulituuritehtailijan pullon pohjille, kukkulalle, jota kutsutaan omaksitunnoksi, ja jolta uudet uranäkymät häämöttävät?
Luin nimittäin joskus, että alan ammattinimikkeen ”pultsarin” etymologia —
”Mää tiärän! She ol khuule Tammisaaresha toiminu lakka-, vyäkiviin- ja phulituuritehras, josha valmmistettiim… (nikotus)… hampaaph lemph… ”
— Joo, ei mitään hätää, etsi rauhassa hampaat.
”…Mommnommhh… (maiskutusta) …Älähh ny… phe o…. OMAMMAAAM… KUULU.. (hikka)… ARRAKKHHIPUNSSHI! ”
Kyllä näin varmasti, tässä hampaat vesilasissa. Ole hyvä.
Karvarouskuaika on vasta edessäpäin. Niissä pienehköt ovat parhaita, vaikka suurista saa helpoiten paljon saalista. Jostakin kummallisesta syystä haaparousku karvarouskujen seassa parantaa lopputuloksen makua.
Sekin on jännää, että karvarousku parantaa marinoidun sieniseoksen (vaikka tateista) makua.