https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000009241372.html
”Kiasmaa koskeva taiteilijoiden työnseisaus laajenee – miljardööri Poju Zabludowicz vastaa HS:lle”
Mikä työnseisaus?
Punataiteilijoiden masinoima paskanjauhanta maineen saamiseksi.
Mukana suureen ääneem muka ”taiteilija”, joka kuvasi itensä tappamassa kissaa videolle ja väitti sitä taiteeksi.
Säälittävää sakkia, joka ei näköjään ”taiteellaan” elä.
Vastenmielisiä tyyppejä, varsinkin ”professori” Teemu Mäki joka huijasi kissan eläinsuojelijoilta, tappoi sen hakkaamalla kirveellä ja lopuksi runkkasi kuolleen kissan päälle ”tehdäkseen taidetta”. Puolustuksekseen hän sanoo, ettei nauttinut siitä!
Itse asiassa minusta koko Kiasma on ruma tönö täynnä pääosin roskaa ja sen joutaisi purkaa pilaamasta maisemaa Mannerheimin patsaan luota. Mutta koska nyt semmoinen on päätetty tehdä ja jotkut pitävät siellä olevista roskista niin jos tuo äärivasemmistolainen porukka ei halua juutalaisen rahoja niin olkoon ilman. Veronmaksajien rahoilla ei sitten vaan pidä mennä paikkaamaan asiaa. Hankkikoot rahansa vaikka Iranista joka tukee mielellään Israelin vastaista toimintaa.
Olen ollut luennoimassa Kiasmassa kulttuurijärjestöjen yhteistyöstä. Kävin samalla museon läpi enkä voi sanoa että olisin paljoa saanut irti. Ei se mitään, ei minun joka taiteesta tarvi nauttia.
Mutta on tää soppa. Zabludowicz on selkeesti melkoinen ihmispaskiainen, mutta toisaalta ”artistit” jotka ihailevat terrorismia ratkaisuksi ongelmiin ovat vielä kahta pahempia.
Eikö näitä voisi vaan pistää nyrkkeilyrinkiin sopimaan asiansa kuten miehet?
Millä perusteella Zabludowicz on ”ihmispaskiainen”?
Tuosta kissantappovideosta olen sitä mieltä, että taide on taidetta ja saasta on saastaa. Olkoon ”taiteilija” niin moraalirelativisti, sosialisti ja ateisti kuin haluaa.
Ehkä rikkaruohot ovat olemassa sen vuoksi, jotta ymmärtäisimme kukkien kauneuden.
Ei taidetta eikä politiikkaa …
Kittiläläisellä (kuollut nelikymppisenä) taidemaalarilla Kalervo Palsalla on tauluja, joita en ripustaisi edes maalaishyysikän seinälle (on hänellä myös ihan kelpoisiakin tauluja).
Palsalla oli silloin ennen näyttely taitelijatuttavansa Reijo Raekallion kanssa eräässä eteläisen Suomen kaupungissa. Arvokkaan näköinen vanhempi rouva pysähtyi Palsan eteen ja sanoi: ”Nuori mies, siivotkaa mielikuvituksenne ja maalatkaa maisematauluja, niin teistä tulee maailmankuulu taiteilija.”
Mitä olen Kiasmassa käynyt niin se näyttää olevan aika lailla täynnä tyhjää. Muistan kyllä videoteoksen jossa joku oli tunkenut maalisudin varren persvakoonsa ja heilutti sitten takapuoltaan. Osa teoksista on sellaisia ettei erota onko kyseessä esimerkiksi jokin rikkinäinen esine joka on unohtunut siihen vaiko ”taideteos ”. Toisaalta joidenkin modernitaide voi olla sellaista jota arvostan, Anssi Kasitonnilla on mielestäni hyviä oivalluksia.
Jos nyt Zabludowicz halusi välttämättä työntää miljooniaan tuohon niin järjetöntä on olla ottamatta, sitten ollaan kohta kumminkin kitisemässä verorahoja.
Nyt ihan perustasolla kommentoin, että on mielestäni melko absurdia puhua taiteesta ja tauluista synpnyymeinä. Taiteen tehtävä eikä taide rusinoidu mitenkään tauluksi Aimo Pöyniön kakkahuussissa, vaikka monilla on halu kehystää todistuksiaan ja jopa kultalevyjä seinilleen, millä ei juurikaan tekemistä taiteen kanssa.
Hyvä taulu kuitenkin nimenomaan voi olla seinälle kehystetty kultalevy, lapsen piirros, postikortti, konserttiliput, mummolta peritty maisemakuva tai mikä hyvänsä muisto/ asia, joka tuo mieleen jotakin hyvää mikä vahvistaa oman tilan kodikkuuden tunnetta/ sitä tunnelmaa, jossa ihminen kotonaan viihtyy.
Taiteen tehtävä ei ole redusoitua kotien koristeiksi, ja luovan ihmisen näkökulmasta kaikenlaiset tilaustyöt, erityisesti kun lahjakasta ihmistä pakotetaan redusoitumaan istock-värityskirja-artistiksi eli kopioimaan ja propagoimaan jotakin valokuvia, jossa työssä tilaajaa ei edes kiinnosta taiteilijan oma näkemys tai tulkinta on aina yhtä jäätävää — ja kannustaisinkin kaikkia nuoria taiteilijoita mahdollisuuksiensa mukaan kieltäytymään moisestä hölmöydestä, jossa näkemyksen puutteesta kärsivät tilaajat alistavat lahjakkaat ihmiset oman huonon makunsa poropagoijiksi.
Jos ihminen tahtoo kitschiä, hän menköön matkamuistomyymälään, sisustusliikkeeseen tai askarrelkoon oman perheensä kanssa ”live. laugh. love”-henkiset kodin mantrat ja muun, millä vahvistetaan jotakin seisahtuneen mädän veden kaltaisia pakkomielteitä saada oma elämänkatsomus vahvistettua joksikin yleiseksi ihanteeksi.
Yhtä typerää se minusta on snobbailla korkeakulttuurilla vain siksi, että se nostaa omaa sosiaalista pääomaa kun tuntuu hienolta esittää hienoa ihmistä vaikkapa selittämällä kuinka itsellä ilman muuta on museokortti — tai nuo taidepiirien pyörittäjät, joilla ei ole mitään suhdetta juuri mihinkään, vaan määrittelevät minkä hyvänsä asian arvon sen perusteella mitä jokin maksaa. Esimerkiksi hyvä taide on kallista ja hieno auto on sellainen mikä on luksus, josta voi kysyä: ”paljonko maksoit?”. Kello, vaatteet ja koko ihmisen ulkoapäin omaksuttu identiteetti sitten perustuu siihen, että sillä mikä varmasti tekee vaikutuksen vaikkei itse tajuaisi mistään mitään on se, kun pitää huolen että ostaa mahdollisimman kallista luksusta ja muiden korkeakulttuuriseksi elitismiksi määrittelemää vaikkapa musiikkia, jossa harrastamisessa voi sitten tyytyväisenä lipua mukana hymähdellen, kuinka hieno teos ja vaikuttava elämys ja kuinka minäkin käyn oopperassa. Tässä ainoa hyvä pointti on nähdäkseni se, jos taiteilijat saisivat hieman rahaa nyhdettyä hölmöläisiltä, jotka puolestaan riippuvuussuhteessa kuin kirvat lypsävät taiteilijoilta itselleen korkeat sosiaaliset statukset sitten piireissä pyöriskelyn kautta, jossa juhlavaatteet ja illalliskutsut näyttelevät oman roolinsa ihmisten turhamaisuuden nostamisessa kalliiksi ajan vietteeksi, jossa nimekäs siveltimen veto yhteen ääneen politisoidaan hyvin tärkeäksi ja merkittäväksi, jottei oma kupla puhkeaisi. Aiheesta on tehty hyvä elokuvakin, jonka voin kaivaa myöhemmin…
Modernin taiteen ongelma lienee sen abstraktisuus, jonka olen ymmärtänyt olevan ihmisille vaikemmin hahmotettavaa ja epäintuitiivisempaa, oli sitten kyseessä kuvataide, runous, matematiikka tai filosofia, niin abstraktit ajatukset vaativat opettelua, jotta niitä teorioita ymmärtää ja pystyy arvostamaan, näin näkisin.
Kyllä kaikki paska haisee ihan yhtä pahalle ja jos se lakkaa haisemasta se onkin sitten pilaantunutta Arvin arvio jossakin blogissa terv tepivaari
Koko kiasman voi laittaa kiinni turhaan se on avoinna terv tepivaari
Hylätty kissa on määritelty EU:n haitallisten vieraslajien luetteloon, ja jos moinen otus tulisi pyörimään omaan pihapiiriin, niin käsittääkseni sen voi ampua.
Sen voi ampua mutta kirveellä tappaminen on eläinrääkkäystä.
Kuka ampuu kuka ei. Kertoo sekin ihmisestä jotain ja vielä enemmän se että huijaa kissan muka lemmikikseen suojapaikasta tappaakseen sen kirveellä oman sairaan ”taiteensa” takia.Ja runkkaa vielä sen päälle ja valehtelee ettei nauttinut siitä.
Miksi siis meuhkata siitä, jos taiteilija käyttää kissaa teoksessaan, jossa kenties hyvin onnistuneesti tuo esille jotakin mikä onnistuneesti herättää ihmisissä vahvoja tunteita.
Raakuus eläimiä kohtaan herättää tunteita. Siksikö se muka pitäisi sallia?
En tiedä onko edes kyse siitä, että jotakin pitää sallia, vai kyse sellaisen silmille tuomisesta, mitä maailmassa tapahtuu. Mitä kaikkea ihmiset tekevät irrallaan juokseville kissoille ja eläimille ylipäätään, poikaporukat kolttosvimmassaan purkavat salaa metsässä kissaan omaa pahoinvointiaan hyvinkin julmin tavoin. Tai ihmiset ulkomailla katukoiriin, josta seurannee sitä, että koirat ovat jopa hyvin vaarallisia ihmisille. Oma läheiseni hankki tällaisen rääkätyn eläimen, jonka toinen etujalka oli luutunut vinoon kun ihminen oli sen katkaissut ja koiran kaulan lihan sisään oli porautunut ihmisen sitoma naru, jolla joko oli yritetty kuristaa eläintä tai se oli sidottu jo pentuna, jolloin koiran kasvaessa naru sitten porautunut lihan sisään.
Toisella läheisellä on rescue-koira, jonka kylkiluut ovat ulospäin tuntuvasti muhkuraiset, kun ne on aikanaan potkittu katki ja sitten luutuneet miten sattuu. Koira oli Suomeen tullessaan niin pelokas, että yritti purra lähes kaikkia, ja tärisi vuosia ulos lenkille vietäessä. Nyt kahdeksan vuoden jälkeen hänestä on tullut aika persoonallinen ja paras perhekoira ikinä <3
No, Kiasma itsessään on rakennustaiteellinen teos. Siitä on oltu montaa mieltä, onko paikka hyvin ”harkittu hölmöys”. Minun mielestäni on, jossa historiallisten monumenttien joukkoon on sijoitettu myös muita hölmöyksiä kuten Hesarin pääkonttori ja musiikkitalo. Puhumattakaan siitä, mitä Elielin aukoille on viimeksi kaavailtu.
Taitelijat ovat oikealla asialla suhteessa ”Pojuun”. Kiasman itsessään taide on paikkansa ansainnut.
Kiasma on pelkkä rakennus eikä kiasmana tarpeellinen terv tepivaari
Turha varmaan kysyä miksi nuo äärivasemmistolaiset muka – taiteilijat ovat mielestäsi oikealla ssialla. Hesarin artikkelista kyllä sai hyvän kuvan siitä ettei perusteena ole muu kuin ideologinen typeryys ja antisemitismi.
”Nyt ihan perustasolla kommentoin, että on mielestäni melko absurdia puhua taiteesta ja tauluista synpnyymeinä. Taiteen tehtävä eikä taide rusinoidu mitenkään tauluksi Aimo Pöyniön kakkahuussissa, vaikka monilla on halu kehystää todistuksiaan ja jopa kultalevyjä seinilleen, millä ei juurikaan tekemistä taiteen kanssa.”
Eikö akvarelli tai jollain muulla väriaffaariotilla toteutettu ja signeerattu taulu olekaan taidetta? Mitä se sitten on? Sosialistista realismiako?
Olen muistaakseni nähnyt erään lappilaisen kirjaston etutilassa kerran kollaasiotyön, jossa joukko naisia tallusti lumessa peräkanaa vuorta kohti.
Alla oli teksti ”Bembölen vanhatpiiat matkalla kohti Kyöpelinvuorta. Alla signeeraus Alice Kaulaliha. Jäin miettimään oliko signeeraaja postmoderneja kyynikoita (siis tynnyrifilosofian seuraajia), tai jotain semmoista.
Jotain liikuttavaa siinä taulussa oli. Naisten tyhjä katse.
Johan jotakuta sisuunnuttaa, kun akateemisia kliseitä rikotaan, pitää polkea jalkaa. Haettaisiinko yhdessä joku juttuihin reteästi yhtyvä rytmi, jossa voin kopistaa omaa mielikuvituskultakorkoa?
Ps.en erityisemmin pidä akvarelleista teknisesti enkä tauluina, vaikka sellaiset toki taiteeksi voi luokitella. Blää.
T. Liisakukko
Eikös hallitus voisi jotain pakkolakia puista tähänkin lakkoon😭
”Johan jotakuta sisuunnuttaa, kun akateemisia kliseitä rikotaan, pitää polkea jalkaa. Haettaisiinko yhdessä joku juttuihin reteästi yhtyvä rytmi, jossa voin kopistaa omaa mielikuvituskultakorkoa?”
Kokemuksen syvällä rintaäänellä😀😀.
Kokemuksen syvällä rinta-äänellä? No jaa, kokemukseni on, että vanhentuneen/ konservatiivisen taidekäsityksen mukaan taidetta on arvostettu vaikkapa jos se onnistuu olemaan poliittista tai tällaisen käsityöläisen mittapuun mukaan teknisesti korkeatasoista, jossa käsityksessä monilahjakkaan renessanssi-ihmisen ideaali nähty tulevaisuuden keulakuvana. Mutta kun kaikki kivet on käännelty ja hyödynnetty renessanssi-ihmisen ihanteiden toteutukseen tässä melko valmiissa maailmassa, jossa tekoäly lienee ohittanut antiikin ihmisen tämän omassa kilpailussa, niin ei tämän päivän taiteilijakäsityksessä ihailla boheemin rappiollista päihdehuuruista yliälyllistämistä, vaan pikemminkin aitoutta ja puhtautta lapsellisuuteen asti, joka saattaa tuntua kiusaannuttavalta tällaiseen vihreän kelmeään älykkökulttuuriin fiksoituneelle.
Että miksi se minua ketuttaisi? Minustahan se on freesiä päin vastoin ja tervetullutta kun ihminen joutuu oppimaan olemaan oman kiusaannuttavuutensa ja säälittävyytensä äärellä.
Julmuus eläimiä kohtaan sopii kyllä hyvin yhteen antisemitismin kanssa. Pahuus kohdistuu niin eläimiin kuin ihmisiinkin. Omantuntonsa paaduttava kykenee monenlaiseen.
Mielestäni juutalaisuus ei tee kenestäkään pyhää tai poista ihmisen vastuuta, heidänkin joukossaan varmasti monenlaisia ihmisiä.
”Kokemuksen syvällä rinta-äänellä? No jaa, kokemukseni on, että …jne.”
Koville tuntuu ottavan.
Että kissat hengiltä vain vasaralla ja saastan videoiminen – taidetta!🧟♂️🧟♀️
Ihan en hahmota logiikkaa selektiivisen eläinrakkauden taustalla kuten en myöskään että mikä funktio akvarellilla kakkahuussissa, mutta whatever works.
Miksi ei kissaa mikroon joulukinkun uuniin laittamisen asemesta?
”Ihan en hahmota logiikkaa selektiivisen eläinrakkauden taustalla kuten en myöskään että mikä funktio akvarellilla kakkahuussissa, mutta whatever works.”
Saatko näppylöitä, jos kanssasi uskaltaa olla eri mieltä?
Siis kysekö ei olekaan keskustelusta, eli siis kysymykset on kielletty, eikä asioita saa yhdessä pohtia, koska sinä haluat kertoa miten asiat ovat ja sinun sukupolvi on tottunut pohdiskelun sijaan tekemään jokaisesta bloggauksesta akateemisen väittelytilaisuuden, älyllinen kilvoittelu sekä ilkeämielinen päteminen jyrää sosiaalisen yhteistoiminnan ylitse?
Se kylläkin usein ärsyttää, että sen sijaan että ihmiset kirjoittaisivat näkemyksiään/ ajatuksiaan muotoon: ”minun mielestäni” tai ”minä katson asiaa näin” ihmiset vaan estottomasti julistavat oman näkemyksensä yleispätevinä totuuksina muodossa: ”asia on tällä ja tällä tavalla” tai ”asiassa on kyse tästä ja tästä”.
Missä itsekritiikki ja taju siitä, että maailmassa on mielipiteitä enemmän kuin mitä olemme saaneet tämän pallon ylikansoitettua, joten sitä taustaa vasten varmaan ihan realistista ymmärtää se mikä pieni kide itse on hiekkarannalla.
Voisitko kertoa lisää itsestäsi.
Pystytkö itse kertomaan avoimesti mihin pyrit? Miksi vahdit eksistoimistani ja keräät jutuistani jotakin listaa, jota joka välissä käytät ilmeisesti nostaaksesi itseäsi blogien mielipidevaikuttajan asemaan, vai mikä juttu?
”Punapaska haisee, kun muka-taiteilijat hakevat julkisuutta.”
”Eikö akvarelli tai jollain muulla väriaffaariotilla toteutettu ja signeerattu taulu olekaan taidetta? Mitä se sitten on? Sosialistista realismiako?
Olen muistaakseni nähnyt erään lappilaisen kirjaston etutilassa kerran kollaasiotyön, jossa joukko naisia tallusti lumessa peräkanaa vuorta kohti.
Alla oli teksti ”Bembölen vanhatpiiat matkalla kohti Kyöpelinvuorta. Alla signeeraus Alice Kaulaliha. Jäin miettimään oliko signeeraaja postmoderneja kyynikoita (siis tynnyrifilosofian seuraajia), tai jotain semmoista.
Jotain liikuttavaa siinä taulussa oli. Naisten tyhjä katse.”
— Lieneekö olemassakaan sellaista taiteen tyylisuuntaa kuin ”sosialistinen realismi”.
Mitä eroa on väitteellä: ”Punapaska haisee, kun muka-taiteilijat hakevat julkisuutta” ja ”runoilijat ovat oikeasti synnytyslääkäreitä”?
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000009241372.html
.
”Kaikki allekirjoittaneet tarkistetaan ensin henkilökohtaisilla viesteillä. Mukana on suomalaisia ja Suomessa toimivia taidealan ammattilaisia, joilla on ollut toimintaa Kiasman kanssa”, listaa kokoava taiteilija Eero Yli-Vakkuri kertoo.”
****
On se vaan karmeaa, jos tällaiset ’performanssi-jutut’ eivät valmistukkaan ajallaan.
**************************************************************
Eero Yli-Vakkuri [ niin kuin esimerkiksi ..]
https://fi.wikipedia.org/wiki/Eero_Yli-Vakkuri
Hänen taiteellisen työskentelynsä aiheita ovat erilaisten ryhmien väliset vuorovaikutukset, ympäristön vaikutus käyttäytymiseen sekä identiteettin muodostumiseen ja vastavuoroisesti ihmisen toiminnan vaikutus ympäristöön. Performanssiensa aikana Yli-Vakkuri pyrkii luomaan yleisöstä tilapäisen yhteisön, jonka organisoitumista tutkitaan esityksen aikana. Taiteellinen toiminta sijoittuu tyypillisesti perinteisten taidetilojen ulkopuolelle ja pyrkii vaikuttamaan jaetun ympäristön hahmottamiseen sekä hyvinvointiin.
”taidetta”??????????????????????????????????
Ennemminkin roskaa.
Noniin:
”Sosialistinen realismi oli vuosina 1934–1991 Neuvostoliitossa ja muissa sosialistisissa maissa esiintynyt realismia edustava taidesuuntaus ja menetelmä, jonka tarkoituksena oli edistää sosialismin ja kommunismin päämääriä. Sosialistisen realismin ajatuksena oli realistinen muoto ja sosialistinen sisältö. Sitä sovellettiin kaikkiin taiteisiin. – –
Sosialistista realismia ei tule sekoittaa yhteiskunnalliseen tai sosiaaliseen realismiin (engl. social realism), jolla tarkoitetaan erilaisten yhteiskunnallisesti tai poliittisesti osallistuvien taiteilijoiden kapitalismin epäkohtia arvostelevaa taidetta länsimaissa. Tämä ero on tärkeä, koska sosialistisen realismin oppien mukaan sosialistisen yhteiskunnan taiteilijat eivät saaneet arvostella sosialismia. Sen sijaan heillä oli vapaus arvostella kapitalistisen yhteiskuntajärjestelmän epäkohtia.
Sosialistisella realismilla ei ole myöskään mitään yhteyksiä yhteisötaiteeseen (engl. social art tai community art), joka on 1990-luvulla yleistynyt taidesuuntaus.lähde?
Vastineena sosialistiselle realismille kapitalistisissa yhteiskunnissa mainitaan joskus sanaa kapitalistinen realismi, jolla tarkoitetaan usein halveksivassa mielessä länsimaisen yhteiskunnan kulutuksen, unelmateollisuuden ja todellisuuspaon sävyttämää taidetta.lähde? Kapitalistinen realismi oli vuonna 1963 Düsseldorfissa Gerhard Richterin, Sigmar Polken, Konrad Luegin ja Wolf Vostellin taidetta esitelleen näyttelyn otsikko”
/Wikipedia
Ja:
”sosialistisen realismin oppien mukaan sosialistisen yhteiskunnan taiteilijat eivät saaneet arvostella sosialismia” (wikipedia)
Opin kaanonit:
– puolueen oppien mukaisuus
– kansanomaisuus
– perinteisyys
– tyypillisyys
– historistisuus
– sankarillisuus
Myöhemmin lisättiin vielä neljä kaanonia kuvataiteelle, joissa määriteltiin taideteosten visuaaliset ominaisuudet:
– monumentaalisuus ja pateettisuus
– arkkitehtonisuus ja veistoksellisuus
– muotokuvamaisuus ja yleistävyys
– optimistisuus ja periaatteellisuus
”Vuonna 1932 ilmestyneen, alun perin kirjallisuutta varten tarkoitetun sosialistisen realismin opin kirjoittivat Maksim Gorki, Josif Stalin ja Andrei Ždanov. ”
(Wikipedia)
—
Kuulostaako paremmalta kuin moderni taide Kiasmassa?
”Stalinistisen taiteen aiheista keskeinen oli sota. Rintamataiteen lisäksi suuret, liioitellun dramaattiset ja isänmaalliset sommitelmat valmistuivat sodan päätyttyä. Sankarilliset muotokuvat ja ryhmämuotokuvat tulivat myös tärkeiksi Stalinin valtakaudella ja herooiseen kaanoniin oli sidottu myös neuvostoliittolainen historiamaalaus. Työläiset ja talonpojat kuvattiin stahanovilaisen tehtävänsä mukaisina miehinä ja naisina, joilla oli helposti tunnistettava ulkomuoto. – –
Stalinin massakulttuurijärjestelmässä naiseen liitettiin pehmeitä arvoja aikaisemman, poikamaisen vallankumouksellisen tytön sijaan. – –
Neuvostokatsoja ei voi hyväksyä (Johannes) Võerahansun tytön muotokuvien kaltaisia töitä. Näistä teoksista huokuva elämänvieraus ja sairaalloinen dekadenssi ovat suorastaan masentavia. Meidän neuvostonuoremme eivät ole sellaisia. He ovat terveitä, elämäniloisia ja rohkeita. Jos taiteilija ei tätä tiedä, hän on selvästi pudonnut elämän kärryiltä.”
(Wikipedia)
”Iloinen ja rohkea nuori nainen” vai mikäs se olikaan se intersektionaalisen feminismin vastaisen korjausliikkeen mukainen ihanne? 😀
Chaim Zabludowicz:
– Suomen rikkain tai rikkaimpia miehiä. Las Vegasin, New Yorkin ja Lontoon arvorakennusten omistaja. Britannian sadan rikkaimman joukossa. Tapparan omistaja
– sai satojen miljoonien perinnön siskonsa kanssa
– Hänen suurin omaisuutensa on arvioitu olevan kasinokiinteistöt Las Vegasissa
– Verotilastoissa hän ei näy, koska pääomaisuus on ulkomailla kiinteistöissä ja sijoitusyhtiöissä
– perusti viestintätoimija Bicomin, joka on rahoittanut Israelin imagokampanjaa
(Yle)
—
Nykytaideyhteyksissä usein näyttäytyvä Zabludowicz on järjestellyt Kiasmalle teoslahjoituksia, ja hänen nimeään kantavien taideorganisaatioiden katalogeista on ostettu teoksia museon kokoelmaan. Zabludowicz on toiminut tukisäätiön jäsenenä vuodesta 2009 hyötyen museon tarjoamista yhteiskunnallisista verkostoista. Hänen toimiaan vastaan on jo vuonna 2014 käynnistetty kansainvälinen Boycott Divest Zabludowicz (BDZ) -kampanja, joka kehottaa taiteilijoita ja kulttuurialan työntekijöitä välttämään työskentelyä Zabludowicziin kytkeytyvien taide- ja kulttuuriorganisaatioiden kanssa. Kampanjan adressin ovat allekirjoittaneet monet vaikuttajat, kuten taidehistorioitsija Claire Bishop sekä Forensic Architecture -ryhmän perustaja Eyal Weizman.
(Voima.fi)
—
Suomalaisen poliittisen korruption tärkeimpiin taustahahmoihin lukeutuvat Zabludowiczit pääsevät ensimmäistä kertaa valokeilaan tuoreessa kirjassa. Tällä viikolla julkaistu Matti Mörttisen kirjoittama teos nimeltä Shlomo Zabludowicz kertoo Suomen rikkaimman juutalaisen Chaim ”Poju” Zabludowiczin varallisuuden lähteistä. – –
Ilta-Sanomien mukaan ”vanhoilla päivillään Shlomo muutti Tampereelta Israeliin, vaihtoi asebisneksen kodikkaasti patoihin, omaatuntoa soimaamattomiin kattiloihin ja paistinpannuihin ja alkoi tutkia Talmudin pyhiä tekstejä”.
Shlomon poika Chaim jäi kuitenkin Eurooppaan, jossa hän on jatkanut salamyhkäistä toimintaansa sotarikosten, korruption ja finanssikeinottelun pimeässä ytimessä.
2019 Kansallinen Vastarinta uutisoi Chaim Zabludowiczin omistavan veroparatiisiyhtiöitä, joista valtamedia on vaiennut. Samalla julkaisu muistutti, että Chaim Zabludowicz on toiminut Suomen entisen pääministerin Alexander Stubbin tärkeimpänä vaalirahoittajana.
Chaim Zabludowicz on myös Timo Soinin hyvä ystävä.
(partisaani.com)
—
Holokaustin uhrien muisto ry kehottaa taiteilijoita perehtymään läntisten maiden muodostaman International Holocaust Remembrance Alliancen antisemitismimääritelmään. Sen on myös Suomen hallitus hyväksynyt. Mielestämme taiteessa ei ole sijaa antisemitismille ja rasismille.
Lisätiedot: Holokaustin uhrien muisto ry, pj, Kimmo Sasi
(https://hum.fi/mista-hyokkayksessa-poju-zabludowiczia-vastaan-on-kyse/)
—
Kimmo Sasi:
– Kimmo Kalevi Immeri Sasi (s. 21. helmikuuta 1952 Tampere) on suomalainen kokoomuslainen poliitikko
– Vuosina 1997–1998 Sasi toimi Pohjola-Nordenin liittohallituksen puheenjohtajana.[4] Sasi toimii vuodesta 2009 Hanasaaren ruotsalais-suomalaisen kulttuurikeskuksen johtokunnan puheenjohtajana
– Sasi toimi kokoomuksen kansanedustajana yhtäjaksoisesti vuosina 1983–2015.
– 5. maaliskuuta 2007 Sasi joutui auto-onnettomuuteen Kolmostiellä Ylöjärvellä hänen autonsa ajauduttua vastaantulevien kaistalle. Sasilta murtui solisluu sekä nilkka, nokkakolarin toisista osapuolista yksi kuoli ja toinen loukkaantui
– Kimmo Sasin veljenpoika on tamperelainen kunnallispoliitikko Ilkka Sasi [joka on jo niittänyt myös aimo annoksen poikamaista mainetta].
—
Että semmoiset piirit ja kuviot setien kesken, joiden touhuihin nähden nykyisten nuorten naisten biletys ym. lienee aika viatonta.
Ihminen tarvitsee säännöllisin väliajoin annoksen estetiikkaa, romantiikkaa ja runollisia metsäpolkuja. Muuten sielu näivettyy.
Rikkaruohot ovat olemassa sen vuoksi, jotta osaisimme arvostaa kukkien kauneutta.
Paskasta ei synny runoutta eikä saastasta taidetta.
”Olet voikukka kesän lopulla
Enkä tiedä pitäisikö puhaltaa
Ja näissä kuihtuvissa kasveissa
On verisuonten värit ja sykkivät sydämet
Ja samaa ainetta virtaa niin maan päällä kuin taivaissa
Kun hän saapuu laita kylkiluut piiloon
Ja suu kii jo
Jos annat sille nimen niin se kutistuu”
– Lydia Lehtola
Tämmöistäkin taidetta -pitäisitkö seinällesi?
Salvador Dali
https://it.most-famous-paintings.com/MostFamousPaintings.nsf/A?Open&A=8XYVDE
🙂 Käsittääkseni tuo Dalin surrealismi ollut aika pop-juttu vähän samaan tapaan kuin Banksy — ja olen nähnyt Dali- julisteita nuorten miesten seinillä ja taannoin facebookissa (jotakin 15 vuotta sitten kun vielä siellä olin) havaitsin Dalihehkutusta miesten listoilla.
En itse laittaisi seinälle Dalia, Van Goghia, Scherfbeckiä tai mitään liian tunnettuja — itse asiassa kotona viihtyisyyttä tuo tyhjät seinät ja minimalismi, tunnelmana vähän kuin asunto, johon on vasta muutettu eikä vielä tuotu muuta kuin patja lattialle ja pieni lamppu sekä kotoisa kirjapino…
Mutta jotakin mistä pidän:
https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/f/fd/Jupiter_and_Semele_by_Gustave_Moreau.jpg
https://www.artsy.net/artwork/petri-ala-maunus-swidden
https://artsandculture.google.com/asset/eternal-idol-auguste-rodin/3QFzyF7DwmvgMw
Klassikko, joka mielestäni sopii aika kivasti blogin teemaan on Marchel Duchampin ”suihkulähde”.
(https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/d/dd/Marcel_Duchamp%2C_1917%2C_Fountain%2C_photograph_by_Alfred_Stieglitz.jpg)