https://yle.fi/uutiset/3-12587259
”Naisten kokema fyysinen lähisuhdeväkivalta maksaa julkiselle terveydenhuollolle 150 miljoonaa euroa vuodessa”
Paljonkos maksaa miesten kokema lähisuhdeväkivalta?
Entäs paljonkos maksaa miesten kokema lähinnä naisten harrastama psyykkinen lähisuhdeväkivalta?
Nämä eivät ilmeisesti naistutkijoita kiinnosta.
En tiedä kiinnostaako miestutkijoita kuinka keskimäärin, mutta uskoisin, että naistutkijoita kiinnostavat ongelmaperheistä huostaanotetut lapset, joilta jo aivan varhaisimmista tärkeimmistä kehityskuukausista lähtien on rikottu mahdollisuus eheään kiintymyssuhteeseen; jonka jatkoksi lukuisat sijoitukset perheestä ja laitoksesta, koulusta sekä ystäväpiiristä toiseen ja toiseen ja toiseen eväävät lapsilta ne viimeisetkin realistiset mahdollisuudet löytää vakautta sekä turvaa — mistä on arvioitu seuraavan eräänlaisen negatiivisen identiteetin kautta arvostuksen etsintää mm. väkivallan sekä rikollisuuden kautta, jota tietyt syrjäytyneet ryhmät sitten arvostavat, kun yhttiskunnan syrjäyttämä lapsi/ nuori hakeutuu noihin ryhmiin, joiden sisällä vallitsevat yhteiskunnan normeista poikkeavat, omavaltaiset säännöt sekä moraali.
Naistutkijat ovat seuranneet joidenkin lastensuojelun pettämien lasten kasvutarinoita, joihin saattaa joissakin tapauksissa sisältyä vankeustuomioita jopa taposta/murhista, kun ihmisen psyyke sekä identiteetti on lapsuudesta lähtien rikottu niin, ettei tällainen edes tiedä mitä aikuisen turva tai luottamus/ luotettavuus on. Esimerkiksi.
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/henrylaasanen/30088-kuinka-vakivallan-naisuhrien-maara-maksimoidaan/
Kuinka väkivallan naisuhrien määrä maksimoidaan?
10.3.2010.
Hannu T. Sepponen kritisoi (2007) kirjassa ”Mies vailla tasa-arvoa” feministisesti orientoituneita väkivaltatutkimuksia keskittymisestä van naisuhrien tutkimiseen ja pyrkimyksestä naisuhrien määrän liioittelemiseen.
Sepposen mukaan Suomessa suurta huomiota saanut ”Usko, toivo ja hakkaus”-tutkimus (1998) oli metodologialtaan, perusteorialtaan ja johtopäätösten paisuttelemisessa julkisuudessa ainutlaatuinen skandaali yhteiskunnallisen tutkimuksen historiassa.
Viime vuosina uudet tutkimukset ovat osoittaneet, että naiset ovat suunnilleen yhtä väkivaltaisia kuin miehet. Se on tietenkin katastrofaalinen tieto feministeille, joiden uhrimonopoli on uhattuna.
Voidaankin ennustaa, että tulevaisuudessa naisliike keskittyy yhä enemmän seksuaalisen väkivallan ja seksuaalisen ahdistelun korostamiseen.
Jatkaisin vielä, että sukupuolisesti realistisen arvion saadakseen lienee hyvä huomioida sekä isien terveydenhuollosta aiheutuneet kulut että äitien terveydenhuollosta aiheutuneet kulut, kuten myös lähisuhdeväkivallasta kärsivän ja sitä mahdollisen todennäköisesti toistavan lapsen sekä tämän mahdollisen väkivallan uhrien terveydenhuollosta aiheutuneet kollateraaliset kustannukset ml. henkirikosten uhrien läheisille aiheutuneet terveydenhuollon kustannukset, joita jonkun tilaston mukaan kuoleman tapauksissa voisi laskea että yksi henkirikos vaikuttaisi keskimäärin noin kymmeneen rikoksen uhrin läheiseen psyykkisesti rikkovasti.
2000-luvun puolella tehtyjen tutkimusten perusteella lienee huomion arvoista nähdä lastensuojeluun joutuneiden tyttöjen kohdalla väkivallan kohdistuminen omaan itseen esimerkiksi itsensä vahingoittamisen kuten viiltelyn sekä muun vakavamman itsetuhoisuuden muodossa — huomioitavaa myöskin nuorten naisten osuus suomalaisissa itsemurhatilastoissa.
Lisäksi fyysiset tekijät sukupuolten välillä lienevät realistinen tosiasia, että naiset keskimäärin ovat pituudeltaan sekä lihasmassaltaan fyysisesti alisteisessa voimasuhteessa miehiin nähden, johtuen biologisista tekijöistä, jolloin todennäköisyys joutua fyysisessä kamppailussa alakynteen lienee useimmilla naisilla realistinen uhka.
Lisäksi täällä blogeilla useita kertoja mainitusta Yuval Hararin kirjasta puolestaan löytynee vastaus mm. siihen, miten brittiläiset anglikaanipapit taisivat alun perin kehittää perustan henkivakuutuksille, joilla taattiin heidän leskilleen toimeentulo. Suomessa Nordean sivuilta voi lukea, että sukupuolesta riippumatta asiakas voi itse määritellä henkivakuutuksensa korvauksen suuruudeksi jotakin 10 000-500 000e väliltä.
Väkivaltaa monella kirjolla puolin ja toisin harvoin kukaan selviää elämässään?
Ilman näkyviä jälkiä vaikea tuomita tai auttaa eikä autettava aina voi paeta.
Kyllä, ja olen ymmärtänyt että erityisen haavoittuvassa asemassa olevat lapset eivät useinkaan halua puhua ongelmista, johtuen vaikkapa siitä, että lapsi itse saattaa kokea olevansa syy vanhempien ongelmiin/ saattaa pelätä vanhemmille koituvia seurauksia, tai lastensuojelusta kokemuksia saanut lapsi saattaa vaieta välttääkseen uudet siirrot sijaisperheestä, koulusta, kaveripiiristä seuraavaan…
Naisten kohdilla väkivallasta vaikeneminen lienee itsesuojelua, koska avoimuus saattaa johtaa uusiin altistuksiin tai jopa vainoamiseen, jota harrastavat sekä miehet että naiset. Häpeä sekä psyykkinen paine tai jopa näköalattomuus ym. tekijät saattavat seksuaalisen väkivallankin uhreilla aiheuttaa haluttomuutta puhua rikoksista joiden uhreja he itse ovat.
Vainoamista sekä siihen liittyvää henkistä väkivaltaa, terrorisointia ym. saattaa joidenkin naisten elämässä jatkua heidän jälkeläisten lapsuudesta aina lasten 18 ikävuoden rajapyykkiin, jolloin vasta naisella olisi mahdollisuus itse irroittautua myrkyllisen ex-kumppanin vaikutuksesta.
Vieläköhän kuvataiteilija ja entinen
pornotähti Rakel Liekki (punavihreä feministi), jolla ei ole media-alan koulutusta, toimii Ylen uutis- ja ajankohtaistoimituksen kolumnien ja blogien tuottajana?
Tällä Liekillähän on (tai ainakin oli) huomattavasti enemmän kirjoittajia ja mediavaltaa kuin keskimääräisellä suomalaisella päätoimittajalla.
”Hän toimii tuottajana Ylen kolumnien verkkoalustalla, ja hän pyörittää kahta eri kirjoittajarinkiä, joissa on pitkälti yli 50 kirjoittajaa. Osa kirjoittajista on Ylen ulkopuolisia kirjoittajia – he tekevät kolumneja. Osa kirjoittajista on Ylen omia työntekijöitä – he puolestaan tekevät blogeja.”
Tuo lainaus on itseltäni: kommentti Arvin blogiin 11.3.2021. Blogin otsikko ”Tutkiva journalismi tutkii vielä hutkitutkin”.
Olen lueskellut noita Ylen verkkosivuston kolumneja ja blogeja. Ne ovat taiten kirjoitetttuja, pitää vain olla tarkkana, ettei erehdy uskomaan väitteitä faktoiksi eikä punavihreää propagandaa realismiksi.
https://youtu.be/lBinxsWoM6o
(Maria Gasolina – Journalisti)
Kiinnostavaahan se on, kuinka media-alan koulutus antaisi etulyöntiaseman ymmärtää syvällisesti väkivaltaa tai niitä erityisen haavoittuvissa asemissa olevia ihmisiä, kuten vammaisia, lapsia sekä naisia, jotka vaikkapa sodan alta paetessaan lienevät siviileinä suuressa vaarassa joutua väkivallan äänettömiksi uhreiksi; raiskatuiksi pakolaisleireillä, vammaiset eivät aina välttämättä edes kykeneväisiä kertomaan tai ymmärtämään rikoksia tai sitä, että heidän kokemansa vaikkapa seksuaalinen väkivalta on väärin. Tai kuinka esteellisten kriisimajoitusten realiteetit tekevät liikuntarajoitteisesta haavoittuvan johtuen riippuvuudesta avun saantiin aivan perustason siisteyteen ja hygienian ylläpitoonkin liittyen. Kuinka yleisesti ottaen jo pelkkä haavoittuvuus itsessään saattaa tilastollisesti kohottaa riskiä joutua hyväksikäytön sekä rikosten uhriksi.
Kuinka pinnalliseksi tai syvälliseksi (tutkiva) journalismi yleisellä tasolla tällaisissa tapauksissa siis jää?
Tietysti sen ymmärtää, että journalisteille se saattaa olla viettelevä ajatus luulla olevansa kaikkien alojen erityisasiantuntijoita, kukapa minä olen siihen muuta kuin olkia kohauttamaan.
Sukupuolentutkimus ei ole tiedettä – Norja lakkasi rahoittamasta akateemista huuhaata tv-dokumentista syntyneen kohun jälkeen.
9.3.2018. Suomen Uutiset.
”Norjan televisio esitti vuonna 2010 dokumenttisarjan Hjernevask (Brainwash, tekstitetty englanniksi), joka käsitteli muun muassa palkkatasa-arvoa, kasvatuksen ja geenien vaikutusta ihmisiin, seksiä, väkivaltaa, rotua sekä seksuaalista suuntautumista.
Dokumenttisarjan keskushenkilö on Norjassa tunnettu koomikko ja sosiologi Harald Eia. Sarjassa Eia haastatteli norjalaisia yhteiskuntatieteilijöitä heidän teorioistaan sukupuolesta ja sosiaalisesta konstruktionismista. Hän haastoi ideologiset teoriat vastakkaisella aineistolla ja asiantuntijalausunnoilla biologeilta ja evoluutiopsykologeilta.
Dokumentti nolasi norjalaiset yhteiskuntatieteilijät ja herätti laajan julkisen keskustelun Norjan mediassa.
Myöhemmin Pohjoismainen ministerineuvosto sulki Oslon yliopiston yhteydessä toimineen pohjoismaisen sukupuolentutkimuksen tutkimuslaitoksen Nordic Gender Instituten.”
———————————————————————–
Sukupuolentutkimus on nimenmuutoksestaan huolimatta yhä edelleen naistutkimusta.
Se on pseudotiedettä, joka ei valmista muuhun kuin lietsomaan vihaa miehiä ja poikia kohtaan.
Tällä pseudotieteellä on sormensa pelissä myös totuutta vääristelevissä lähisuhdeväkivallan tutkimuksissa kuin myös muissakin sukupuolten tasa-arvoa koskevissa/sivuavissa ”tutkimuksissa”.
Nimimerkki Mies vailla tasa-arvoa. Joka henkilö (yhtenä) muistaa liiankin hyvin ajan, kun raivohullu feministi ja Tulva-lehden päätoimittaja, Anne Moilanen, levitti miesvihaa (samalla tietenkin vihaa poika-lapsia kohtaan) muissakin lehdissä ja jolle järjestettiin oikein radio-ohjelma ”Tulta munille”! Tarja Halosen suosiollisella myötävaikuttamisella.
Lasse Kallo: ”…nimenmuutoksestaan huolimatta yhä edelleen naistutkimusta.
Se on pseudotiedettä, joka ei valmista muuhun kuin lietsomaan vihaa miehiä ja poikia kohtaan”
— Lienee kommentti blogin avaukseen, johon blogisti itse lienee kykeneväinen vastaamaan.
Itse kun en sukupuolentutkimukseen missään yliopistossa ole sekaantunut, voin lähinnä kommentoida Kallolle kysymyksen, että miksei hän vaikka sitten muuta Norjaan, jos meillä epätasa-arvon ja mahdollisuuksien tasa-arvon puutteen Suomessa (Suomen taloustieteellisen yhdistyksen selvityksen joskus luin aiheesta miten mahdollisuuksien tasa-arvo ei Suomalaisessa koulutusjärjestelmässä toteutuisi) Kainuun vähemmistöjenkin puolestakin kärsivänä ihmisenä tuntee miehisen olemassaolonsa sekä naisiin kuten myös susiinkin nähden uhatuksi?
Niin ja miten muuten ottaudut naisten e-pilleriin, jonka lääkkeen jäämät ehkä saattavat päätyä täällä ehtymättömän pohjaveden sekä puhtaan hanaveden valtakunnassa rööristä myöskin Lasse sinun juomavesilasi-uhaksi; vai käytätkö pullovettä? Itse tykkään suihkutella ranskalaista lähdevettä hyvin hienon-hienona aerosoli-sumuna poskipäille sekä otsan T-alueelle ihan virkistykseksi. Ainetta saa apteekista!
Minä tiedän mikä Lasse sinua voisi kerta kaikkiaan lohduttaa sekä auttaa jatkuvaan pännitykseen! Pyydät joltakin lapsenlapseltasi kuule joululahjaksi itsellesi tamperelaisen Red Stage Entertainmentin kehittämää Skábma-videopeliä! Siitä kuule virkistyt saamelaisessa elvytyksessä:
”NUORI saamelaispoika Áilu etsii poroa, joka karkasi hänen vahtivuorollaan. Jahti vie hänet vanhaan, suureen luolaan. Yhtäkkiä kaukaisuudessa räjähtää ja poika putoaa luolan uumeniin.
Tällainen on uusi videopeli Skábma: Snowfall. Se pohjaa juonensa saamelaisiin tarinoihin, kulttuuriin ja mytologiaan. Se on ensimmäinen suuri videopelijulkaisu, joka on kehitetty saamelaisjohtoisesti ja ääninäytelty kokonaisuudessaan pohjoissaamen kielellä.”
(https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000008886581.html)
Alat Liisa sepustella aika reippaasti ohi asian ja alat mennä henkilökohtaisuuksiin…
Johtuisiko siitä, että minusta tuntuu ettet sinä kirjoita aidosti blogin avauksia jotka itseäsi kiinnostaisivat, vaan tunne on että tuotat niitä tänne jotta voit isähahmollisen Lasse Kallon kanssa yhdessä toistella varmaankin jo melko monta kertaa kulutettuja juttuja. Sori. Miksi kirjoittaa avauksia jos niiden ainoa tarkoitus on saada herra netin syvemmästä päädystä purkamaan kommentteihin naisvihaansa/ traumoja. Bloggaamisen hengen ei tarvitse olla toisten kritisoimista, vaikka ”kansalaisaktivismin” sateenvarjon alla värjöteltäisiinkin. Avoimessa maailmassa ihmisten ei ole pakko joka asiasta riidellä, vaan aina on myös mahdollisuus rakentavaan pohdiskeluun. Suomalaisen akatemiankin ongelma Janne Saarikiven mukaan on se, että opiskelijat pakotetaan arvioimaan toistensa töitä toisiaan vastaan kilpailevassa ilmapiirissä, mikä saattaa iskostua ihmisiin niinkin syvästi että kilpailu uhkakuvineen jatkuu lopun elämää jopa Pirkan Blogeilla toisia ihmisiä vastaan. Aivan suotta.
Kun et tiedä, älä olettele äläkä luulottele, että ”musta tuntuu”.
Vaikka kuinka olettelisit, se ei oikeuta mitään.
”Anne Moilanen oli vuosina 2008–2012 Naisasialiitto Unionin kustantaman Tulva-lehden päätoimittaja. Vuonna 2009 Moilanen juonsi Yle Radio 1:llä feminististä Tulta munille! -keskusteluohjelmaa.” -Wikipedia.
naistutkimus (nyk. sukupuolewntutkimus) on puhdasta pseudotiedettä.
1.6.2015.
”Norja lakkauttaa naistutkimuksen 56 miljoonan rahoituksen (1, 2). Suurin syy rahoituksen lopettamiseen piilee Norjan television dokumentissa ”Aivopesu”. Dokumentti rapautti naistutkimuksen uskottavuuden kollegoiden silmissä.
Harald Eia osoitti dokumentissaan, että norjalaisessa naistutkimuksessa sukupuoliroolien ja seksuaalisen suuntautumisen tarkastelu ovat voimakkaasti politisoituja. Ne ovat ideologian ja biologian pelon ohjaamia – ehkäpä enemmän kuin missään muussa maassa. Tyttöjen ja poikien biologisista eroista puhuminen oli naistutkimuksen tabu.
Norjalainen edistyspuolueen ja parlamentin tutkimuskomitean jäsen Tord Lien on lakkauttamisesta mielissään:
Jos naistutkimus on niin hyvää kuin naistutkijat itse väittävät, he kykenevät tuomaan tutkimuksiaan esiin muunkin tieteen joukossa. Dokumentti ”Aivopesu” viittaa kuitenkin siihen suuntaan, että kyse on ollut veronmaksajien rahojen tuhlauksesta. Naistutkijat kieltävät perusteettomasti biologian olemassaolon – tarvetta monitieteisyyden lisäämiselle on todellakin olemassa.
Pohjoismainen tasa-arvotiedon keskus lakkautetaan
Pohjoismaiden ministerineuvosto on päättänyt, että Oslon yliopiston yhteydessä toimiva Pohjoismainen tasa-arvotiedon keskus NIKK lakkautetaan 31 joulukuuta 2011 mennessä.” – Vauvanet/keskustelu.
———————————————–
Uljaat norjalaiset ovat tienäyttäjiä. he näyttävät tietä parempaan maailmaan, jossa akateeminen vihanlietsoja (sukupuolen tutkimus) on synkkä muisto vain.
Sillä synkkä on sellainen filosofia, joka lietsoo kateutta ja vihaa (peniskateus/viha länsimaista patriarkaattia kohtaan kohtaan, jota patriarkaattia ei ole muualla kuin raivofeministien mielikuvituksessa) puolta maapallon väestöä kohtaan.
Tuo vihanpito ei sinänsä ole yllättävää, kun tiedostaa että feminismi on marxilainen liike ja marxismin kantava voima on viha ja kateus.
Mitähän Liisa tekee työkseen, kun on aikaa heitellä lennokkaita kommentteja pitkin päivää täällä PB:ssä.
Ehkä hän tekee tutkimusta feministisen uhriutumisen ja oikeutetun patriarkaattivihan voimaannuttavasta vaikutuksesta.
Tuli vain mieleen.
Se mitä minä teen ei sinulle pätkääkään kuulu, kuten ei Heikki Karjalaisen nimimerkillä kirjoittelevan henkilön ammatti kuulu myöskään kenellekään ja olen usein ihmetellyt ihmisten sairaalloista kiinnostusta ventovieraiden ammatteja kohtaan netissä. Jokaisella on oikeus yksityisyyteen, ja jos ihminen itse valitsee kertoa ammatistaan se on toinen asia. Minä en myöskään tiedä Lasse Kallon yksityiselämästä, ja soisin että Lassella on täysi oikeus yksityisyyteensä. Toivoisin myös että ihmiset voisivat jo tässä ajassa kiinnostua muustakin kuin titteleistä ja ihmeellisestä egoilevasta kilpailevuudesta.
Jos kirjoittaa nimimerkillä, joka vaikuttaa oikealta nimeltä, olisi hyvä kertoa jo kättelyssä kyseessä olevan nimimerkin. Väärinkäsitysten välttämiseksi.
Tuo on ihan totta, mutta eipä se valehtelukaan meillä rikos. Olkoot mitä on. Oma nimerkkini ei ole edes itseni keksimä, joten blää. Ehkä olisi fiksumpaa ensi kerralla keksiä oma nimimerkki. Ehkä valitsisin miehisen pseudonyymin yleisestä uteliaiauudesta.
Muistaakseni vankiloissa väkivaltarikollisiin liittyen oli tutkittu, että kaunokirjallisuuden luetuttaminen paransi väkivaltarikoksista tuomittujen mahdollisuuksia myötä-elävään eli empaattiseen suhtautumiseen yhteiskunnan muita jäseniä kohtaan.
Empatiaa on tutkittu ja empatian alhaisuus liitetään psykiatrisessa diagnostiikassa usein epäsosiaalisiin persoonallisuuden piirteisiin, joita on myöskin eläintutkimuksissa havaittu sukupuolten välillä eri lajeilla.
Empatian määrittely sekä tutkimusten näkökulmat lienevät oleellisia hahmottaa ennen kuin lähdetään oikomaan mutkia. Esimerkiksi yhteiskunnan normit, odotukset, koulutus, perinteet sekä sosiaalinen todellisuus voivat vaikuttaa eri kulttuureiden sisällä eri tavoin siihen, miten biologisesti miessukupuoliset käyttäytyvät sosiaalisissa vuorovaikutussuhteissaan. Tämä sitten näkyy tutkimuksissa, joissa vaikkapa Suomessa meillä yhteiskunnalliset tekijät kukaties myötävaikuttavat siihen, ettei meillä naisia kivitetä. Tämä ei kuitenkaan poista vaikkapa neurobiologisia tekijöitä sukupuolisuuteen liittyen.
Eläintutkimuksissa simpansseista jyrsijöihin sekä norsuihin lienee havaittu erilaista käytöstä biologisesti eri sukupuolia edustavien yksilöiden välillä, empaattisuuteen liittyen. Esimerkiksi useissa tutkimuksissa eri lajien naaraat suhtautuivat toisen saman lajin yksilön kärsimykseen pro-sosiaalisemmin kuin saman lajin uros/koiraspuoliset. Kun taas uros-/ koiraspuolisilla käyttäytymisen havaittiin olevan epäsosiaalisempaa.
Muistan myös joskus lukeneeni ihmisiin ja autismiin liittyen, että autististen naisten diagnosointi olisi harvinaisempaa ja naiset eivät tulisi yhtä usein diagnosoiduksi kuin miehet — ja tätä selitettiin mm. sillä, että autististen naisten sosiaaliset vuorovaikutustaidot olisivat keskimäärin paremmat kuin autististen miesten, ja näin ollen autistiset naiset eivät poikkeasi normiväestön miehiin nähden, kun taas autistiset miehet selkeästi olisivat heikommalla tasolla sosiaalisilta taidoiltaan.
Eli empatia/ sosiaaliset taidot vaikuttaisivat myös siihen, etteivät autistiset naiset tule diagnosoiduiksi eivätkä välttämättä saa samalla tavalla tukea ja apua kuten autistiset miehet, joilla oireet näkyvät räikeämmin.
Esimerkiksi.
Tässä mielessä olen samaa mieltä toisen kommentoijan kanssa siitä, että: ”tarvetta monitieteisyyden lisäämiselle” ja monenlaisille tutkimuksille on olemassa.
Kenties kiinnostavaa kirjallisuutta eläintutkimuksiin liittyen voisi olla vaikkapa Frans De Waalin Hyväluontoinen, Oikean ja väärän alkuperä ihmisissä ja eläimissä.
Ps. Jos haluaa provosoitua, suosittelen tutustumaan kenties jo jollekin tuttuihin Marshall Rosenbergin väkivallattoman kommunikaation perusteisiin, joita jotkut psykologian ammattilaiset soveltavat työskentelyssään.
Rosenberg ilmeisesti kierteli aikanaan kouluissa sekä joillakin kriisi-alueilla auttamassa konfliktien eri osapuolia pääsemään produktiiviseen keskusteluun kehittämänsä metodologian avulla.
Aiheesta löytyy lyhyttä johdantoa sekä pidempi kolmisen tunnin englanninkielinen luento youtubesta (jossa on katsottavissa myöskin eri yliopistojen kuten Stanfordin yliopiston legendaarisen neurotieteen professorin luentoja, mitkä eivät kuitenkaan liity tähän Marshall Rosenbergin kommunikaatiomalliin)
https://www.adlibris.com/fi/kirja/rakentava-ja-myotaelava-vuorovaikutus-9789522607997
”Tohtori Marshall B. Rosenberg (1934-2015) käynnisti rauhanohjelmia konfliktimaissa kuten Ruandassa, Burundissa, Nigeriassa, Malesiassa, Indonesiassa, Sri Lankassa, Lähi-idässä, Serbiassa, Kroatiassa ja Irlannissa. Hän oli CNVC:n (Center for Nonviolent Communication) perustaja. Järjestö toimii yli 65 maassa.”
Ja
https://youtu.be/l7TONauJGfc
(NVC Marshall Rosenberg – San Francisco Workshop)
😉
Maailman ensimmäisen nykyajan turvakodin perustanut englantilainen Erin Pizzey (s.1939) kertoo havainneensa toiminnan alusta asti, että turvakoteihin tulleista naisista yli puolet oli itse väkivaltaisia. Pizzey kirjoittaa erityisesti perhettä terrisoivasta naistyypistä, jonka toiminnan esilletulo saattaa kestää vuosia. – Lainaus kirjasta ”Mies vailla tasa-arvoa” (2007) sivu 91.
Kirjan ”Mies vailla tasa-arvoa” ovat toimittaneet Arno Kotro ja Hannu T. Sepponen.
Kirjan takakannessa lukee mm:
”Toinen totuus tasa-arvosta esitetään tässä kirjassa miesvoimin. Kumpi on loppujen lopuksi syrjitty sukupuoli?”
Tässä psykiatri Hannu Lauerman lääkärilehdelle antamassa haastattelussa mielestäni itse asiassa aika kokoavasti väkivaltatutkimuksista:
”Evoluutio miesten väkivallan taustalla
Lauerma totesi Lääkäripäivien eilisessä luennossaan, että vakavista väkivallanteoista 90 % tekevät miehet.
Syy siihen on evoluutio: lisääntyminen on riippunut naisten määrästä, joten miehiä on voitu uhrata metsästykseen ja sotarintamille.
Joillakin muilla lajeilla jakauma on täysin erilainen.
Ihmislajilla muutamakin hengissä säilynyt mies on riittänyt takaamaan lajin säilymisen.”
(https://www.laakarilehti.fi/ajassa/ajankohtaista/pahuus-voi-piiloutua-myos-laakarilta/)
—
Terveen tunnepalautteen merkitystä kasvatustapahtumassa myöskin käsittelee Lauerma hyvinkin asiallisesti; mikä siis saattaa olla kulttuuriin sidonnaista jos lapsia kannustetaan vaikkapa järkeilyyn/ yliälyllisyyteen sosiaalisten vuorovaikutustaitojen kustannuksella, tai lapsi muuten jää paitsi perheen, yhteisönsä sekä erityisesti ikätovereiden sosiaalisesta vuorovaikutuksesta:
”Varhaisen deprivaation on todettu johtavan jopa rhesusapinoilla väkivaltataipumukseen. Tällaisilla lisääntymisikäisillä apinoilla on todettu samanlainen serotoniiniaineenvaihdunnan vajaus kuin alkoholisoituneilla väkivaltaisilla suomalaismiehillä. Nämä apinakoiraat ovat nuorina heikosti pettymystä sietäviä ja väkivaltaisia.”
(Artikkelissa on mielestäni asiallisesti huomioitu neurotieteen ja biokemian merkitystä väkivaltakäytökseen liittyen.)
Puutteista lapsen varhaisissa kiintymyssuhteissa on havaittu lastensuojeluun päätyneitä laitostuneita lapsia tutkittaessa:
”There is cumulative evidence that an extensive period of deprivation of babies in an infant institution is profoundly detrimental to their psychological growth. There is also evidence that the pernicious effects of the early experience persist even in the face of careful placement in selected foster homes, casework supervision and, in some cases, psychiatric treatment. The extreme deprivation experience of the institution children has apparently resulted in a quasi-constitutional fixation on the most primitive levels of conceptual and emotional behavior.”
Eli että vaikka huolellinen lastensuojelu, koulunkäynti sekä sosiaalistaminen auttaisi lapsen älyllisen suoriutumisen kehitystä, niin nämä eivät korvaa puutteita varhaisissa kiintymyssuhteissa, jotka puutteet voivat johtaa mm. psykologisen/ tunne-elämän kehityksen puutteisiin lapsessa, joka älyllisesti kykenisi suoriutumaan koulussa:
”In the Skeels, Updegraff, Wellman and Williams study of orphanage children of pre-school age(13), the major effect of the nursery school was that the intelligence test level of the children who attended the school was maintained.”
(https://ajp.psychiatryonline.org/doi/10.1176/ajp.102.1.18)
On myös hahmoteltu erilaisia kasvattamisen profiileja, joilla lienee omat vaikutuksensa lapsiin sekä heidän väkivaltataipumuksiin myös aikuis-iällä.
Ja ymmärtääkseni vaikkapa narsistisesta persoonallisuudesta on arvioitu, että tällaisen tunne-elämältään alikehittyneen yksilön ongelman ytimessä olisi lapsuudesta asti puuttumaan jäänyt identiteetti/persoonallisuus, jota voitaisiin kuvata kuin lapsi tunteineen olisi suljettu henkisesti jonnekin yksinäiseen vankityrmään.
Tällainen henkilö on saattanut lapsuudesta lähtien oppia elämään eräänlaisen ”vale-identiteetin” kautta, joka identiteetti puolestaan on ollut sellainen minkä vanhemmat ovat hyväksyneet ja mistä ei ole rangaistu tai mitä on ylistetty/ mihin kannustettu ulkoisesta paineesta. Sitten lapsen omat todelliset tunteet ja oma todellinen minuus ovat jääneet kokonaan kehittymättä hyvinkin traagisesti.
Sitten tällainen ihminen laiminlyödyn kiintymyssuhdemallinsa takia aikuisena saattaa päätyä parisuhteisiin, joissa yrittää korvata oman puuttuvan minuutensa toisen ihmisen/ kumppanin persoonallisuudella, eli täyttää sen mikä itsestä puuttuu.
Näin saattaa ihminen aidosti aluksi hyvinkin mustavalkoisesti ihannoida toista yksilöä, muodostaen toisesta ihannekuvan omaan tyhjään peilisaliinsa. Tämä ihannekuva kuitenkin lienee vaarallinen, koska se olidi kuva jota narsistinen henkilö ei kykenisi testauttamaan todellisuuden kanssa, koska hänellä ei ole kehittynyt mitään tunne-elämän aitoa/ syvällistä todellisuus-testausta omaan todelliseen itseensä, joka on saattanut jäädä tunne-elämältään nelivuotiaan tasolle, kun ihanneminää on rakennettu menestyväksi sekä täydelliseksi.
Niinpä narsistin parisuhteen jatkuessa ihannekuva idealisoidusta kumppanista vääjäämättä elämän myötä joutuisi koetukselle sekä todellisuustestiin, jota narsisti vastustaa eikä kestä, koska tuo kuva olisi samalla narsistille kuva omasta itsestä; siis narsistin oman todellisen puuttuvan minuuden täytekuva, jolla hän on saanut toisen avulla rakennettua itselleen identiteetin, jota ilman toista ei olisi.
Narsistin heikkouden yrimessä joidenkin tulkintojen mukaan olisi siis kykenemättömyys asettaa rajaa itsen ja toisen väliin; siis aito kykenemättömyys erottaa itseä valitusta ihailun kohteesta.
Kukaan ihminen ei kuitenkaan ole täydellinen eikä mikään todellisuudesta irrallinen ihannekuva, joten suhteen jatkuessa narsistille kävisi yhä haastavammaksi yrittää säilyttää tuo ihannekuvansa itselleen, että pystyy itse uskomaan siihen ja pitämään siitä kiinni huolimatta siitä että todellisuus jo on luonut railoja tuohon kuvaan.
Näin narsisti saattaa alkaa väheksyä kumppaniaan, osana tuota omaa suhdettaan ihannekuvaansa, joka alkaa särkyä ja jonka ylläpito käy narsistille yhä mahdottomammaksi ajan kuluessa.
Kokemus ihannekuvan eli narsistin oman puuttuvan minuuden särkymisestä saattaa olla narsistille täysin sietämätön ja niin kivulias, että hän kostaa ja purkaa pettymyksensä kumppaniinsa tai lapsiinsa tai johonkuhun muuhun sijaiskärsijään. Tämä lienee osa prosessia, jossa narsisti hiljalleen ymmärtää että hänen on hylättävä tuo vanha särkevä kuva ja etsittävä joku uusi ihailun kohde, josta muodostamallaan uudella idealidoudulla kuvalla saa täytettyä itsensä.
Ellei narsisti löytäisi uutta ihailun kohdetta, saattaisi käydä hänelle hirvein mahdollinen tilanne, eli eriytyminen toisesta ihmisestä, jolloin narsisti ikään kuin putoaisi takaisin sinne tyhjään vankityrmään, jossa hänen omaa minuutta ei ole.
Valheellisen minuuden avulla narsisti osaa taitavastikin vedota ihmisiin niin, että hänen syklinsä voi toteutua joko ekstrovertin tai introvertin narsismin ilmentymin, jotka melko suurestikin poikkeavat toisistaan ulkoisten silmissä, mutta sisäisesti kuitenkin narsistinen psykopatologia olisi tunnistettava.
Narsistinen persoonallisuus on luokiteltu psykiatrisessa diagnostiikassa nk. B-ryppään persoonallisuuksien häiriöiden joukkoon, johon ryppääseen kuuluvilla muillakin häiriöillä on tietyt kohonneet riskit vaikkapa itsetuhoisen/ henkiseen väkivaltakäyttäyttymiseen ym. ongelmiin.
Näin olen asiaa ymmärtänyt.
Ukrainassa sodan jalkoihin jäävät siviilit ja erityisesti heidän orvoiksi jäävät lapset ovat mietityttäneet minua usein viimeisten kuukausien aikana; samoin kuin sodassa pysyvästi vammautuvat nuoret miehet — mietin millaisia heidän lopunelämistä mahtaa tulla, millaisia kohtaloita he joutuvat kantamaan?
Yhteiskuntaa ei ole rakennettu vammaisille optimaaliseksi, eikä edes parkkitalossa välttämättä yllä tai bensapumpulla välttämättä enää pysty sitten valitsemaan kenen rahoittamaa öljyä tankkaa, jos kysymys siinä kohtaa on enemmänkin että saako ylipäätään tankattua.
Kuinka nuori, aktiivinen ihminen sopeutuu siihen, että hän vaikkapa pyörätuolissa ei pääse enää mihinkään kuten ennen? Ottavatko hänen ystävät hänet edelleen mukaan touhuihin, tai kuinka he osaavat suhtautua tai myötä-elää toisen kokemaa niin, ettei toinen itse tunne häpeää ja jättäydy itse pois kavereidensa seurasta?
Entä kun oma amputoitu jalantynkä inhottaa/hävettää itseä?
Millainen riski tässä on että raskaat kokemukset ja kannettava taakka johtaa itsetuhoisuuteen kun tuntuu että lopunelämä on niin jumissa?
Onneksi on kaikenlaista harrastustoimintaa, vertaistukea ja teknologiaakin, jonka ansiosta elämästä saattaa tulla jopa aktiivisempaa kuin mitä se ehkä oli ennen vammautumista, kun kaikki oli kenties liiankin helppoa. 🙂