”Valtion rajat eivät ole pyhiä ja uhrauksen arvoisia itsestään.”
”Videot luovat tehokkaasti uusia tarinoita, joita kansallisvaltion myytti tarvitsee pysyäkseen voimissaan siinä määrin, että ihmiset ovat valmiita hyväksymään ajatuksen, että sen puolesta pitäisi voida tappaa ja kuolla.”
Ei todellakaan voi kuin ihmetellä.
”Pasifismi” näyttää olvan sokean utopian johtamaa typeryyttä.
Ei kyse ole rajojen puolustamisesta, vaan oman yhteiskunnan ja elämäntavan sekä erityisesti vapauden puolustisesta.
Ilmeisesti tälle kirjoittajalle kelpaa loistavasti Ukraimalaisten murhaaminen, keskitysleireille lähettäminen, raiskaaminen ja muu väkivalllan harjoittaminen heitä kohtaan.
Varmaan tämä kirjoittaja kiittelisi, kun tulisi raiskatuksi ja pahoinpidellyksi, kunhan ei tarvitse asein puolustaa ”rajoja”.
Kun ”pasifistin” pintaa raaputtaa, yllättävän (?) usein sen alta paljastuu kommunisti.
Ilmeisesti kirjoittajan mielestä ukrainalaiset ovat sotahulluja kun he puolustavat omaa maataan, sen kansaa ja sen kulttuuria. Ja yhtä ilmeisesti venäläiset ovat oikealla asialla, kun pommittavat siviilikohteet tuusan nuuskaksi ja raiskaavat ja tappavat siviilejä.
Se Marxin pitkä käsi ja murhauttaja-Leninin antama postmoderni leima Venäjään ja venäläisiin.
On julkinen salaisuus, että Helsingin Sanomat on Ylen ohella tehokkain kulltuurimarxistisen evankeliumin levittäjä Suomessa.
”Valtion rajat eivät ole pyhiä ja uhrauksen arvoisia itsestään. Niistä tehdään sellaisia keksimällä ja kertomalla niihin liittyviä tarinoita.”
*
” ..uhrauksen arvoisia itsestään” – ei itsestään
Artikkelin kirjoittajan kannattaisi miettiä miksi jonkin valtion ihmiset haluavat vallata toisen valtion. Tavoitteena on aivan varmasti hyötyä vallatusta alueesta ja alistaa sen ihmiset.
Artikkelin kirjoittajan kannattaisi perehtyä millaista oli elämä esim. Baltian maissa ja Unkarissa venäläismiehityksen aikana.
Se ei ole mahdollista pienessä ainoan oikean totuuden kuplassa elävälle.
”Minua on aina kylmännyt Lippulaulu ja ennen kaikkea sen kohta, jossa lauletaan: ”Sinun puolestas elää ja kuolla on halumme korkehin.” Miksi on niin ilmeistä haluta tuhlata ainutkertaisia ihmiselämiä kansallisvaltion puolesta?”
Lainaus kyseisestä Hesarin artikkelista..
Minua kylmää aina, kun luen tai kuulen tuollaista internationalistista korkeaveisua.
Kysymys on Hesarin toimittajan mielipiteestä, kolumnista. Se ei tee Hesarista ”kulttuurimarxilaista”. Sunnuntain Hesarissa oli aivan erinomainen juttu suomalaisista vapaaehtoisista Ukrainan sodassa.
Kirjoittaja sai mielestäni hyvää palautetta jossa hänen näkemyksensä tyrmättiin. Täytyy ihmetellä, miten tässä tilanteessa joku vielä leijuu tuollaisissa utopioissa joissa Ukrainan puolustautumista pidetään jonkinlaisena typeränä taisteluna siitä missä raja kulkee. Kirjoittajan kupla lienee niin sitkeä ettei sitä ole läpäissyt mitkään tiedot hyökkääjän julmuuksista. Tai sitten hän on niin naiivi että luulee voivansa aina lähteä karkuun. Ja viis muista jotka eivät voi.
Nämä ns. pasifistit elävät pienessä utopistisessa kuplassa eivätkä edes halua ymmärtää, että nämä rikolliset diktaattorit eivät todellakaan heidän kuplastaan piittaa.
Menisivät todellakin selittämään kuplaansa tuolle putinalle ja Erdoganille.
Kuka tykkää kulttuurimädätyksestä, kuka ei.
Pravda mikä Pravda.
Kuka hermostuu jos lehden kaikki toimittajat eivät kirjoita oman aatemaailman mukaisesti, kuka taas ajattelee että meitä on moneen lähtöön. Minulle riittää jos juttujen näkökulmissa on sen verran hajontaa että voin ainakin välillä sanoa olevani täsmälleen samaa mieltä. Joskus ärsyynnyn Hesarin kirjoituksesta ja laitan kommentin jutun loppuun. Tuonkin jutun lopussa oli paljon kommentteja ja suosituimmista huomasi ettei kolumnistin ajatuksia juuri hyväksytty.
Puoluelehdet ovat sitten erikseen jos haluaa vain tiettyä näkökulmaa ja jopa propagandaa.
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/mikkopaunio/277708-hs-ja-yle-umpisurkeaa-agendajournalismia/
HS ja Yle – Umpisurkeaa agendajournalismia.
Helsingin Sanomat uutisoi 22.6. (1) rikkaiden maiden muoviroskan viennistä Aasiaan ja sen aiheuttamasta valtamerten saastuttamisesta. Jutussa tehdään ympäristöjärjestöistä sankareita, vaikka ne ovat syyllisiä itse ongelmaan.
HELSINGIN SANOMIEN AASIAN MUOVIROSKAJUTUSSA EI MAINITA SANAA KIERRÄTYS. Se on kuitenkin ainoa syy, miksi ympäristöjärjestöjen edelleen suojeluksessa oleva ympäristöteollisuus on lähettänyt muovit alkeellisiin olosuhteisin ja lopulta valtameriin.