Vai ei aluevaalit kiinnosta? Mitä vielä. Sain eilen maakunnasta pari puhelua, joissa jouduin tenttiin. Olin otettu ja mielissäni kuinka äänestäjät haluavat tietää ajatuksiani. Tietysti otanta on pieni, mutta toisaalta kynnys tarttua puhelimeen ja alkaa tentata, kertoo minun olevan varteenotettava ehdokas ja ihmisiä kiinnostavan aluevaalit.
Kun lisäksi Tampereelta tuli viesti, jossa kerrottiin antaneen äänensä minulle, oli päiväni pelastettu. Siitäkin huolimatta, että illansuussa tuli hieman mutkia matkaan ja jouduin perumaan erään etäkokouksen.
No, mitä kerroin? Puhuinko ummet ja lammet, kuin ruuneberi ikään, vai miten sitä sanotaan? Kerroin ajatuksistani joita olen lukuisissa kirjoituksissani tuonut esille. Korostin kuinka uudet valtuutetut ovat koko hyvinvointialueen edustajia. Tetenkin myös omien alueidensa esilletuojia ja puolestapuhujia.
Pienten – ja keskisuurten kuntien valtuutettujen yhteistyön merkitystä korostin. Kuitenkaan ei pidä vääntää vastakkainasettelua Tampereen ja kehyskuntien välille. On vain pidettävä huoli, ettei reuna-alueilla olevien kuntien yli kävellä. Se vaatii kykyä neuvotella pitkäjänteisesti ja hyvässä hengessä ja väitän itselläni näitä ominaisuuksia olevan. Räyhäämisen ja riitelyn lopputuloksena yleensä peli on menetetty.
Otin esille myös aktiivisuuteni viime valtuustokaudella ja nimenomaan sosiaali – ja terveydenhuollon kysymyksissä, muun muassa kun kotihoitoa alettiin rukata uuteen uskoon, uuden toimijan myötä. Tein valtuustoaloitteita ja toistuvasti otin kantaa terveyskeskuksemme tulevaisuuden puolesta sekä sairaalamme alasajosta. Tein myös äskettäin kuntalaisaloitteen oman sairaalamme uudenlaisesta käyttöönotosta.
Soittajat olivat huolissaan kun monet ehdokkaat ovat laittaneet pitkät listat missä kaikessa he ovat mukana – miten he muka ehtivät hoitaa kunnialla aluevaltuutetun tehtäviä? Kerroin kuinka yhdellä äänellä tippuminen valtuustosta kuudenneksi suurimmalla äänimäärällä lopetti kaikki kunnan luottamustehtäväni. Nyt sitten kaikki energiavarastot ovat käytössä, jos äänestäjät haluavat minut aluevaltuustoon.
Toki kolmannen sektorin työ Virtain Mielenterveysyhdistyksessä ottaa jonkun verran aikaa, mutta meillä on erinomainen sihteeri ja hallitus, joten olen ollut viimeajat lähinnä ”keulakuvana”. Kolmannesta sektorista aion vielä kirjoittaa, koska siitä puhutaan ja puheissa arvostetaan, mutta oikeasti siitä työstä on tehty todella hankalaa ja vaikeaa.
Kaksi puhelua kertoi, kuinka tärkeää on päästä vuoropuheluun ihmisten kesken ja pariin. Harmittaa kovasti tämä lyhyt vaaliaika ja olosuhteet jossa ei ollut kovin suuria mahdollisuuksia ihmisten tapaamisiin.
Ystävät rakkaat, ottakaa edelleen yhteyttä jos jokin asia mieltä painaa tai haluatte kysyä vaaleja askarruttavia kysymyksiä. Aluevaltuusto tarvitsee ruohonjuuritason ihmisiä, pitkin maakuntaa. Teidän kanssa yhdessä voidaan ja rakennetaan hyvät ja toimivat sosiaali – ja terveyspalvelut.
Hannu Tiainen
Kihniö
Pirkanmaan aluevaaliehdokas (vas)
Eilen nähtiin se suuri vaalitentti tv3 kanavalla.
Tenttiä arvioi jälkikäteen raatikin ja
samaan tulokseen on päädyttävä.
Marin selvä ykkönen vaikka hallitusvastuu.
Suomelan mielenterveys pisti ajattelemaan että onko suuret joukot kallonkutistajan tarpeessa?
Orposta jäi orpo olo ajoi yksityistä sektoria rahastajaksi vaikka olemme
nähneet miten kohtelevat esim vanhuksia.
Hannulla, jos jollakin, on aidot asiat ja hyvä sydän mukana viedä asioita eteenpäin. Ja mikä tarkeintä, yhteistyössä.
Mitä Hannu olet mieltä 6-7000€/kk päätoimisista puheenjohtajista ja 4-5000€ tukiaisista per valtuutettu?
Miksi et Hannu tähän kysymykseen vastaa?
Ihmisten kanssa keskustelu on mukavinta vaaliehdokkuudessa. Se on se yksi asia jota jäänyt kaipaamaan menneestä elämästä.