Setä mies

Minut on sosiaalisen median kautta eräiden naisten taholta leimattu Setä mieheksi. Että sillä lailla. Syynä pääministeri Sanna Marinin rankat juhlimiset, joita nykyään kai hienosti kutsutaan bilettämisiksi.

Kerron nyt millainen setä mies olen. Hieman yli 20 vuotiaana, – 70 luvun puolivälisssä aloin seurustella. Enkä minkä tahansa naisen kanssa. Hän oli radikaali feministi, kommunisti, rintaliivien polttaja. Opin häneltä paljon. Naisten asemasta, tasa-arvosta, sukupuolisesta tasa-arvosta jne.

Suhde päättyi aikanaan, mutta olimme rakkaat ystävät, yhteisine arvoineen aina hänen poismenoonsa asti. Siitä asti olen aina ja joka paikassa kamppaillut noiden oikeuksien puolesta, monin eri tavoin. Ja yhä taistelen.

Tuntuu oudolta syytökset kun itse on lähes 50 vuotta puolustanut homojen oikeuksia. Vaatinut naisille työmarkkinoilla ja joka päiväisessä elämässä yhdenvertaisuutta miesten kanssa. Olen ollut ylpeä naisten nousuista puolueiden ja päättävien elimien johtopaikoille.

Olin innolla mukana kehumassa Sanna Marinin hallitusta. Kerrankin hallitus joka ymmärtää pienten ihmisten ahdingon. Ja laittaa myös rattaat pyörimään epäkohtien korjaamisiksi, mitä vaurioita Sipilän hallitus oli aikaan saanut.

Olen politiikassa kummajainen. En kumarra kuvia. En alistu siihen, jos ”omat” tekevät vääriä päätöksiä, että nielisin ne mukisematta. Näin kävi asehankintojen ja Natoon hakemisen kohdalla. En ikimaailmassa olisi voinut kuvitella, kuinka naisvetoinen hallitus muuttuu lähes yhdessä yössä asevarustelun ja verisen Yhdysvaltojen historian vetämän ja hallitseman Naton mannekiiniksi ja kumppaniksi.

Samaan aikaan pääministerimme Marin oli etunenässä ajamassa jyrkkiä pakotteita Euroopan unionissa Venäjää vastaan. Suomen ja suomalaisten asia jäi sivuseikaksi. Meidän on aika kärsiä, vaikka olemme syyttömiä. Ukrainaa aseistetaan miljardeilla. Ja minä kun olen pitänyt naisia rauhanliikkeiden eturintamassa olevina. Olen sanaton ja tyrmistynyt.

Suomen menestystarina puolueettomana ja liittoumattona maana lakaistiin sen siliän tien. Menestystarina joka oli tuonut meille hyvinvoinnin, kunnioituksen ja mahtavan esimerkin koko muulle maailmalle, ei merkinnyt yhtään. Presidentti Urho Kekkosen ainutlaatuista merkittävää elämäntyötä ja maamme johtamista vaikeiden aikojen läpi, alettiin lyödä lokaan – yhä kiivaimmin.

Lopuksi vielä juhlimisesta ja juopotteluista. Itselläni siitä on valtaisa kokemus. Aina pilsneristä pirtuun ja pontikkaan. Tiedän siis yhtä ja toista kohelluksista, kotona tissutteluista, pikkujouluista, ravintoloista jne. Olen nähnyt pettämisiä, avioeroja, kenkää työpaikalta. Tulin huomaamaan, ettei viina todella ole viisasten juoma, eikä edes vähemmän älykkäiden. Ja turha väittää, ettei yhden illan hillumisesta tule krapulaa.

Muistan ajat, kuinka työpaikoilla tilipäivät perjantaisin oli ruokatunnin jälkeen juopottelujen alkamista ja maanantait usein rokulipäiviä. Kännäämisiä katsottiin huvittuneesti, kännääjät kerskuivat kuinka muisti meni. Humalan ja juopottelun piikkin sai laittaa toilailuja ja jopa perheväkivaltaa. Humalaiset teot, sanomiset ja törttöilyt annettiin anteeksi.

Sitten tuli aika jolloin halusimme olla eurooppalaisia sivistyneitä. Juodaan viinejä ruokailun yhteydessä, pulloa ei enää piiloteta pöydän jalan juureen ja oteta ikään kuin salaa hörppyjä. Sitä muutosta haemme yhä.

Tänä vuonna tulee 20 vuotta viimeisestä kännistä. Olen seurannut hyvillä mielin, kuinka nuoriso on löytänyt hauskan pidon muustakin kuin viinasta, enkä nyt tarkoita huumausaineita. Kerroin jo aiemmin tekeväni vapaaehtoista mielenterveys ja päihdetyötä. Taitaa olla jo kahdeksas vuosi meneillään yhdistyksemme puheenjohtajana. Elämme mielenterveystyössä niin ammattilaisten ja vapaaehtoisten voimin koko ajan kestämisen rajoilla jatkuvien leikkausten ja resurssien puutteen takia. Päihteet ja huumeet ovat yhteiskunnalle rahallisesti kasvava taakka.

Siksi olen käärmeissäni, että pääministeri viittaa kintaalla kentän ja ammattilaisten huoliin päihdeongelmista, tietoisesti haluten olla juhlimalla medioissa esillä. Eikö olisi korkea aika vihdoin lopettaa alkoholin käytön ihannointi?

Ei, ei ole kyse Sanna Marinista, naisista tai sosialidemokraattisesta puolueesta. Ihan samat ajatukseni ja mielipiteeni ovat, olipa kyseessä kommunistista kokoomuslaiseen ja siltä väliltä. Ole rohkea, puutu asioihin vaikka koskettaisi läheltä tai omaa viiteryhmää. Älä käännä selkääsi epäkohdille milloinkaan.

Hannu Tiainen

Kihniö

Vanha, mutta ei setä mies.