Syöminen on vaarallista. Ainakin jos on köyhä. Ruuan hinta on noussut, pienituloiset joutuvat ostamaan ns. epäterveellisiä ruokia.
Aikoinaan tupakan mainostaminen kiellettiin sen terveydelle aiheuttamien haittojen tähden. Oletteko huomanneet mitä kaikkea vaarallista terveydelle syöminen aiheuttaa?
Verisuonet tukkeutuvat, sydän voi huonosti. Paino nousee, tuo mukanaan 2 tyypin diabeteksen. Maksa rasvoittuu, nivelet kuluvat.
Huono ruokavalio aiheuttaa väsymystä. Masennus, mielenterveysongelmat kasvavat. Entä hyvä ja terveellinen ruokavalio. Siinäpä se. Kehota köyhää menemään kauppaan ostamaan mielelle ja kehon hyvinvoinnille terveellisiä ruokia. Todennäköisesti saat näytille köyhän keskisormen – pidä terveellinen ruokavaliosi.
Rahapussissa muutama kymppi – seuraava eläke, tuki, korvaus tai olematon tili parin viikon päästä. Hei haloo, mitä luulette vähillä rahoilla kaupassa käyvä etsivän nälkää torjumaan. Totta kai halvinta mitä löytyy, vaikka olisi kuinka epäterveellistä.
Mikä mahtaa olla esimerkiksi kahden suurimman kauppaketjun vuotuiset menot ruuan ja muun markkinointiin? Miljoonia poikineen, uskoisin. Eikö ihmiset osaa käydä kaupassa tai ostaa syötävää vatsan täytteeksi ilman massiivisia mainoskampanjoita?
Kielletään ruuan mainostaminen ja säästöt siirretään hintojen tiputtamisiin. Köyhä kansa saisi terveellisiä eineksiä. Kansanterveys ja julkinen terveydenhuolto kiittäisi. Terveellinen ruoka, hyvä mieli, veri virtaisi puhtaissa suonissa. Pienituloisilla pelko rasvamaksasta ja 2 tyypin diabeteksesta olisi kaukainen muisto.
Toki kieltoa ei tarvittaisi, jos poistaisimme köyhyyden. Sitä ei ole haluttu tehdä elinaikanani ( 67 vuotta), eikä haluta näemmä vieläkään. Eihän rikkaat, hyvätuloiset ja keskiluokkaiset erottuisi muusta kansasta, jollei meillä olisi köyhiä. Niin se vain on.
Hannu Tiainen
Kihniö
Avustajani käy minulle kaupassa. Hän on huomannut ruoan hintojen nousun. Minulla on tasan sata euroa käyttää viikossa ruokaan ja muihin ostoksiin. Se tekee 14 2/7 euroa vuorokautta kohden. Kauppakassi on käynyt keveäksi. Mielestä voi jättää pihvit ja lohet. Keskiolutkin on ylellisyyttä.
Se, että terveellinen ruoka olisi aina kalliimpaa kuin epäterveellinen on ainakin osittainen illuusio.
Kyllä terveellisesti voi syödä myös edullisesti.
Oikeasti edullisesti & terveellisesti syöminen vaatii paljon funtsaamista ja touhuamista, jollaiseen hauraassa asemassa elävällä ei usein riitä voimavaroja. On elitististä hifistelyä raastaa lanttua, lisätä raasteeseen itse poimittuja survottuja puolukoita, jotka voi ottaa pakastimestaan, ja nauttia lisuke hiljalleen kypsytettyjen uuniperunoiden ja itse ongittujen uuniahventen seurassa. Ne, joilla on mahdollisuus kalastaa ja metsästää, marjastaa ja sienestää, ovat usein varakkaahkoja kaupunkilaisia, joilla on kesämökit, sukuloinnit maalla ja tilavahkossa asunnossa kasvikuivurit sun muut vermeet. Heidän on myös oltava vammattomia ja vailla ”liikunnallista elämää” haittaavia sairauksia. Köyhä ja kipeä, isossa taajamassa asuva, eläkeikää kohti linkuttava siivooja ei hanki helposti maittavaa, ravintosuositukset täyttävää ruokaa. Eikä työtön yksinhuoltaja.
Parempaan kansanravitsemukseen päästäisiin, jos epäterveellistä ravintoa verotettaisiin tuntuvasti, ja ihmiselimistölle oivallisin ruoka olisi halvinta sen yksinhuoltajankin lapsille. Mutta sehän olisi kamalaa rikkaille, jos köyhät voisivat hyvin!
Marjatta Laihon erinomaisen kommentin viimenenkin kappale tarkoittaa, että se ei ota keneltäkään pois mitään, ainakaan terveyttä.
Olen kyllä voimakkaasti eri mieltä, kun terveellisen ja edullisen syömisen ottaa tavaksi niin ei sitä tarvitse suuresti tuntia.
Asun saaressa enkä oikein osaa pitää kalastamista elitisminä, elämäntapana kyllä joka vie toisinaan paljon aikaa, mutta säästöä syntyy kaupan kassalla.
En minä teistä tiedä mutta en minä osaisi ostaa pussillista porkkanoita ilman muutamaa mainosta.
On monasti sekin ettei ole kauppaa lähistöllä ja siksi ostetaankin sitä mitä siellä kyläkaupassa on saatavilla
Monasti nekin tuotteet ovatkin eineksiä ravinto arvoiltaan nolla tasoa ja seuraava kauppa onkin 20 km päässä aina ei riitä tuo 20 km sinne matkaksi terv tepivaari
Biohakkerointi lienee aikamme megatrendi, johon suuret voittoa takovat yritykset ovat lähteneet mukaan luoden tämän päivän luksustuotteita kuten älykelloja, joilla korkean statuksen ihmiset voivat mittailla itseään ja kilpailla tämän päivän luksuksesta, eli terveydestä ja hyvinvoinnista, joilla tavoitellaan sosiaalisesti korkeaa statusta.
Itse kun armoitetusti täytän pakastelokeroni puolukoilla, ei sinne hirveästi muuta sitten mahdukaan, ja siksi käytän boomers-vanhempieni elintasopakastimia omienkin tuotteiden säilytykseen.
Elämäni projekti eikä tavoite tai suuri haaveeni ole myöskään takoa itse rahaa tai vaurastua saadakseni hankittua suuri pakastin sekä nopeasti vanhentuvaa, planeettamme luonnonresurssit turhuuteen kuluttavaa teknologiakrääsää, vaan olen ihan fine ja eksistoin tietoisesti hidastamiseni ja minimalismin kanssa. Oravanpyörästä sekä lisääntymisestä pidättäytyminen tuottaa minulle itse asiassa JOMOa, eli iloa siitä, kun saan missata jotakin mitä en itse halua. 🙂