Maalaisliitto on edelleen Suomen suurin puolue. Se on koko olemassaolonsa ajan ollut jakautuneena ryhmäkuntiin ja kilpaileviin poliitikoihin. Nykyinen maalaisliitto muodostuu kahdesta pääosasta keskustasta ja perussuomalaisista. Kuten on aina ollut maalaisliiton laita ei kummallakaan sen nykyisistä pääryhmäkunnista ole yksiselitteisen selvää taustaryhmää, Ennen oli maataloustuottajat, nykyisin ehkä haja-asutusalueet contra keskitys taajamiin. Siinä missä toisilla mahtipuolueilla, kokoomuksella ja sosialidemokraateilla on selvät yhteiskunnalliset funktionsa, ei maalaisliitolla ryhmäkuntineen ole.
Yleismaailmallisesti kaikki parlamentaariset maat ovat joko kaksipuolue- tai monipuoluejärjestelmiä. Meillä edellisen siementä edustavat kokoomus ja sosialidemokraatit, jälkimmäisen juuret ovat maalaisliitossa. Siksi se onkin usein ollut maan suurin puolue ja samalla myös hajanaisin jonka kannatus ja koko ovat vaihdelleet. Maalaisliitossa ryhmäkuntineen ei oikein olla koskaan oltu täysin selvillä mitä kannatetaan ja mitä vastustetaan puhumattakaan että mihin pyritään. Siksikin se on niin suuri, kestävä ja pysyvä ryhmäkuntiin jakautuneena.
Pro-ohjelman puuttuessa maalaisliitto ja sen eri ryhmäkunnat turvaa hyvällä menestyksellä anti-ohjelmaan – anti-sosialismiin ja anti-kapitalismiin. Maalaisliitto itse on nimittänyt tätä poliittiseksi keskustalaisuudeksi.
Jo Vennamo jakoi maalaisliiton.
Suurtilalliset saattavat olla enemmän kokoomuslaisia ja silti ovat kärkkymässä kaikki tuet kepun nimissä?
Maalaisliiton nykyinen haara Purra keulalla syö kepun kannatusta?
Kokoomus kaikkia moittiva puolue saa ns protestiäänet ja kannatus pysynee pienestä laskusta huolimatta edellyttäen että Orpo ei päästäisi sammakoita…
Suuri ja mahtava maalaisliitto, sut synnytti korkein korruptio.
Sinänsä näen että olisi perusteltua jonkun puolueen ajaa maanviljelijöidenkin ja maaseudun etua – vaan mikä se on? Kepu se ei ole ollut vuosikymmeniin. En osaa sanoa mikä muista puolueista hoitaa tätä parhaiten, tai edes vähiten huonosti.
Kiitos Helsingin Hepullekin sivistyneen oivaltavista koonneista, joista kaltaiseni usein varsin pintapuolisesti maailmaa raapaisevan on ollut kiinnostavaa, hymyilyttävää ja myös hyvin lohdullista lukea opikseen.
Lähetän joulun kunniaksi keltaisen sydämen, joka on täynnä paistinrasvaa 🙂
<3