Oli suuremmoinen yllätys nähdä Valkeakoski uusin silmin. Vanhat silmät näkivät vain teollisuuden ja nenä sufaattisellutehtaan mädän kananmunan hajun. Nyt oli täysin toista.
Keskellä kesää se on kuin järvihelmi vertaansa vailla, jota ympäröi upeat vesistöt Mallasvesistä ties minne saakka eri ulapoille. Se on kuin MiniSaimaa. Keskellä Juuso Wadenin perustama teollisuusimeperiumi, jonka seurauksena ydin näkyy upean arkkitehtonisina rakennuksina ja ympäristön suunnitelmallisena kaavoituksena. Olimme postiivisesti yläättyneitä. Mutta sivussa kaikesta se on kuin Suomen Turku, jonne ei eksy kuin syystä tai vaingossa. Meidän syymme oli Aira-musikaali, joka ei jättänyt ketään kymäksi. Se oli erinomainen esitys taiteilijoineen, jossa koko Airan elämä on paketoitu upeaksi kokonaisuudeksi.
Lähimatkailu avartaa. Kohta siirrytään historialliseen merellisen ympäristöön.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Valkeakoski
https://www.suomenkesateatteri.fi/valkeakosken-kesateatteri/
Apian urheilukentällä on kölövinä piirinmestaruuksista tullut kisailtua.
Muuten kaupunki on jäänyt siihen ohiajeluun.
Aipiassa on nyt hieno urheilukeskus uimarantoineen. Muutenkin Aipianniemi on historiallisen kaunis, jossa on mm. yli 100-v vanhoja hirsimökkelä sellaisenaan koristeellisine lyijylasi-ruutuikkunoineenja kunnostettavina. On hirsiliiterit ja puuceet jäljellä.
Kahvila Mokkapirtissä näkee perinteisen hirsityön mestarinäytteet tappuratiivisteineen.
Tampereelle ei ole näitä enää alkuperäsinä, ei Amurissa, Kyttälässäkään, ei myöskään Tahmelassa tai Pispalassa. Viinikassa kunnostettuina kyllä.
Kuten Heikki ja Aira-kesäteatteriin menossa.
Rahan haju on poistunut vaikka vielä yksi kone pyörii.
Valkeakoskella on satsattu paljon urheilun eri harrastusmahdollisuuksiin jalkapallon lisäksi.
Valkeakosken vesistö avautuu myös Tampereellekin. Vene voi olla laiturissa melkeimpä oman ikkunan alla.
Työomavaraisuus on varsin hyvä vaikka Säterin piiput eivät savya.
Sanoisimpa myös sopivan eläkeläisen paratiisiksi.
Onhan tuo hajuton ollut jo n 30 vuotta sitkeessä on huono maine Valkeakoskella terv tepivaari
Rahahan siellä haisi…eiku tuoksui.
Tuon ”Juuson” kaupungissa olen melkein viikoittain käynyt viimeaikoina minäkin. Aikanaan se haju tuli määrätyillä ilmoilla meille asti.
Siinä lähellä on Linkolan kalavedet ja Ritvala. Samoin Karin Visavuori näyttelyineen.