Tutustuin ensimmäisen kerran viskin tislaamiseen Lahden Teerenpelin, Antti Pyysingin panimossa jo lähes parikymmentä vuotta sitten. Panimomestarina oli irlantilainen alan huippumies. Lahti oli siinä mielessä otollinen paikka koska ohran mäski tuli paikalliseselta Lahden Polttimolta alueen omasta ohrasta.
Viski oli tislauksen jälkeen kirkasta kuin koskenkorva. Värinsä se sai Ranskassa ja Italiassa valmistetuista tammitynnyreistä, joissa se kypsyi vuosia, hyvä viski alkaen 12 vuotta. Minun suosikkini oli single malt -savuviski, ja oma nimikkopulloni oli säilytyksessä panimon varastossa. Kävimme silloin tällöin testailemassa makujen kehitystä havannalasien sikarin pölyssä.
Se oli taidetta ja niinkuin muukin taide ja sen asiantuntijat erottuivat heti keskusteluissa.
Tähän ”taidealaan” liittyi myös viinikerhot, jotka olivat minun mielestäni brutaalia taidetta. Siellä purskuteltiin huippukalliita viinejä suussa ja syljettiin pois kippoon. Huuhdeltiin suu vedellä ja taas uusi viini. Jopa parikymmentä eri viinilaatua illassa ja autolla kotiin …. kele ! Se on kuin keskiaikaa, hävyttömät.
Paras tunnustusta saanut viiniarvio tuli vaimoltani, joka sanoi erään huippuviinin maistuvan taivaallisen runolliselta lausuessaan siitä myös runon säkeet. Hän sai tunnustuksen todellisena viiniguruna Alkon alan ammattilaiselta, kun osui poikkeukselliseen makuilmaisuun.
No, se siitä. Kaipaan joskus niitä aikoja. Nykyään tulee vain maisteltua sampanjaa lasillinen tai siemaus olutta ja niitäkin niin, että meinaa unohtua eri vivahteet. Viskikin on avaamaton ja yli-ikäisenä eläkkeellä kaapissa.
Tietokilpailukysymys: mitä on ”sikuna”, mistä se tulee ja mitä sillä tehdään ?
Sikuna on aivan alussa tuleva kirkas neste ja taitaa olla sama kohtalo kun pontikassa
Heitetään meneen en nyt muista mutta eikös sikunassa ole vähän jotain myrkkyjä mukana terv tepivaari
Tullut matkattua Irlannissa jonkun verran ja aiheeseen saanut siellä tutustua, ihan tutustumiskäynneillä että sitten tieteellisellä analyysillä (=pubissa). Hieno laji.
En tiedä onko itsellä suosikkiviskiä. Se on toisaalta hyvä juttu. Noin kerran vuodessa ostan jonkun uuden, saapahan sitten aina uusia elämyksiä.
Kuohuviineissä sen sijaan olen saattanut löytää voittajan.
Tuo kuvaamasi kuohuviini antaa hyvän makukuvan. Sitten ovat ne samppanjat ( champagne).
Sikunaöljyä syntyy vinnanteon käymisvaiheessa ja se on periaatteessa myrkky, joka lasketaan tislaamisen loppuvaiheesa pois äärimmäisen tarkalla tietämyksellä sen ajoituksen suhteen. Sitä saatetaan jättää pieniä pitoisuuksia johinkin viinalaatuihin kuten viski makuvivahteen antamiseksi.
Periaatteessa se on myrkky, johon on kuoltukin juotaessa raakaa viinaa pontikanteossa.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Sikuna%C3%B6ljy
PS. Katselin irlantilaisen panimomestarin touhuja, kun hän tutki, haistoi, maistoi, katsoi lasiputkea kattian kyljessä ja kelloa, kun laski sikunan pois tislauskattiasta.
Ei pontikankeittäjä sikunaöljyyn kuole, vaan metanoliin ollessaan liian hätäinen.
Metanoli, joka on myrkky, höyrystyy aikaisemmin kuin etanoli, joten tislatessa ensimmäiset desit kannattaa heittää kuusikkoon. Tai vaihtoehtoisesti sekoittaa koko satsin joukkoon, jolloin pitoisuus ei ole tappava.
Metanoli on se tappava myrkky, mutta niin voi olla sikunaviinakin joillekin.
Lisäksi asiaan liittyy kuparipannut tai putket, joiden vaikutuksesta ja niiden kautta nautittu raaka viina tappaa tai sokeuttaa. Näin tapahtui Lielahden sulfiittisellutehtaan viinaosatolla kauan sitten, kun äijät ryhtyivät keskeneräistä viinaa ryyppäämään.
Piti heti googletella lisää että mihin noitakin voi käyttää, ettei mitään mene hukalle. Ja onhan sikunaöljyillekin teollista käyttöä.
Olin viime kesänä shampanjaristeilyllä, jossa valikoimat olivat vain aitoa champagnea. Toki erinomaisia maultaan, mutta jotenki tunne että satasen shampanja ei vaan tahdo ylittää todella hyvää muun lajin kuohuviiniä maussa. Voi toki olla maussa vikaa.
Viskeistä pitää todeta yksi laji, jotkut amerikkalaiset vähän ”jyrkemmän” makuiset tuotteet. En ole Suomessa nähnyt mutta jenkkilässä kiertäessä voi päätyä maistamaan jotain semmoista jonka makuprofiili potkii aika tymäkästi.
Minusta ne viskiä tissuttelevat menettävät äänihuulensa vaikka juovat ns laatuviinaa?
”Viinabasso”, viskibasso on tunnettu kansantermi.
Muuten, suomalaiset eivät ole ns. viskin juojia. Heitä ovat tunnetusti britit ja irlantilaiset.
”Siksi heillä on siitä perinnöllisenä merkkinä punainen tukka”.