Tämä analyysi kannattaa lukea, joka kertoo mahdollisimman lähellä riippumattomuutta olevalta näkökulmalta, missä ”totuusmedia vs. valemedia” liikkuvat. Voin allekirjoittaa kokemuspohjaisesti jutun sisällön, koska olen ollut hyvin lähellä tätä käytännön julkaisutoimintaa.
Kanava- lehti on lähellä tiedettä oleva lulkaisu, jota julkaisee Otavamedia, joka julkaisee myös suuren määrän muita aikakauslehtiä ml. Suomen Kuvalehti ja Seura.
”Tutkijoiden mukaan on tapahtunut ”selvä mielipiteellisyyden ja poliittisen jyrkkyyden kasvu”. Iltalehden linja oli 2021 ”hyvin lähellä kokoomusta”, joka sinänsä on tutkijoiden uusimman kommentin mukaan ”kelpo puolue”.”
”Luotettavuudessa Yle ja HS ovat kuitenkin eri ääripäässä kuin iltapäivälehdet.
Luotetuin oli Yle, jonka luottamuskeskiarvo oli 7,7 asteikolla nollasta kymmeneen. Seuraavaksi luotettavimmat olivat HS ja Kauppalehti, molemmat arvosanalla 7,4. Epäluotettavin oli AlfaTV arvosanalla 5,3 ja seuraavaksi epäluotettavimpia Iltalehti, Ilta-Sanomat ja ilmaisjakelulehdet, kaikki arvosanalla 6,0. Uutismedian ääripäät eivät siis ole valtavan kaukana toisistaan, kun Seiskan tapaiset viihdejulkaisut sekä hämärät trollimediat oli rajattu kyselystä pois. ”
”KAUAN sitten, vuonna 2006, haastattelin Ilta-Sanomien silloista päätoimittajaa Hannu Savolaa, jolle oli annettu tehtäväksi viedä lehtensä ”pari piirua asiajournalismin suuntaan”.
Savola huomasi, että hänen päättämänsä vakava Anna Politkovskaja -lööppi aiheutti 10 000 lehden myyntipudotuksen verrattuna normaaliin, viihteellisempään maanantailööppiin.”
Luojan kiitos Hesarin päivittäinen menestys ei riipu yksittäisestä lööpistä, muistan ajatelleeni.
Kolmas valtiomahti oli silloin kun kaikki vielä oli paremmin, niin vallan vahtikoira. Nykyään tutkiva journalismi on lähinnä hutkivaa journalismia, joka on samalla kermakipolla litkimässä kuormasta kuin vallassaolijatkin.
Kyllä, itse laitoin isältäni saamani journalistin kyhäämän propagoivan laitoksen paperinkeräykseen, kannet sekajäte-astiaan.
No, noihin kommentteihin ei minun älyni yllä kommentoida alan ammattilaisena.
Kannattaa avata koko Hesarin juttu ja lukea myös lukijoiden omalla nimellä julkaistut kommentit, jotka ovat pääosin hyvin laadukkaita.
Muistan ajan jolloin Aamulehteen tuli ns hömppäsivu. Iltalehtien tavoite on tehdä myyviä lööppejä. Valitettavaa on että ns oikeat sanomalehdet ovat lipsuneet esim tutkivasta journalismista ja se kustannussyistä. Villestä tehty juttu oli sekin lukijakalastusta toki samalla näpäytettiin kokoomusta. Merkillepantavaa on että kokoomus kuitenkin saa eniten ns myönteistä esille tuontia.
– Lehtiä ei juurikaan voi verrata koska toistavat toistensa juttuja.
Tuon jutun näkökulmaa ei voi kiistää, sillä lukijamäärien metsästys mainosrahojen saamiseksi on johtanut entistä hömpempään suuntaan, jossa some toimii hömpän avittajana myös lehdistössä.
Mutta tutkimusten mukaan luotettavuusarvot tukevat edelleen voimakkaasti riippumatonta YLEä ja Hesaria.
Maakuntalehdistö on vahvasti kokoomuksen tai kepun käsikassaroita. IP- lehdet kokoomuksen, joten…kokoomuksen kannatus ja uskottavuus perustuu mihin ?
Kuten tavallista, kyseessä on Kanavan toimittajien näkemys eikä tieteellinen tutkimus.
Jos luet jutut tarkkaan, siinä on kyllä riittävästi näyttöä tieteellisyydestä, laajasta toimitusnäkökulmasta ja yleesä laajasti journalismista, jossa pätee journalismin tieteelliset näkökulmat.
Mitä tieteellisyyttä kaipaisit lisää ja mistä ?
Löysin tämmöisen, en tiedä luetko englanniksi akateemisia juttuja, mutta:
https://journals.sagepub.com/doi/10.1177/02673231211012172
”While political communication scholars have used framing theory predominately for studying news content, many researchers encourage looking beyond political news and expanding the application of framing theory to the analysis of political entertainment television (Holbert et al., 2005; Peifer, 2013). Fictional political television lets audience members get a behind-the-scenes look at what it is like to be a president, something TV news rarely provides (Holbert et al., 2005). Thus, it is crucial to analyse how a presidency is portrayed in non-news content (Holbert et al., 2005). This analysis is especially important today due to blurring boundaries between news and entertainment (Mutz, 2004) and increasing growth of the video entertainment industry (Granados, 2018).”
Voiko nykymediaan uskoa oikeasti missään asiassa Ei mielestäni voi terv tepivaari
Sellaisiakin on, joihin voi luottaa .
Ovat enempi taikka vähempi muunneltua totuutta terv tepivaari
Mutta mitäpä siitä kun sen tietää eikä usko ihan kaikkeen mitä paperilla lukee terv tepivaari
Se usko on monen omasta osaamis/tietotasosta ja asenteista kiinni, ei edes mediasta.
Pitää omata sellanen äly jolla huomaa erheelliset median julkaisut sitä tosin ei kaikilla ole terv tepivaari
Media on jäätävän polarisoitunut ja kapeakatseinen. Syytetään mediaa?
No, ei aivan. Media todellakin ON polarisoitunut, kapeakatseinen ja kykenemätön pääosaan dialogia jota siltä kaivattaisiin. Media elää maailmassa meidän muiden kanssa. Heidän parissa tapahtuu sama jota muuallakin.
Media heijastaa maailmaa. Hyvässä ja pahassa.
Täytyy muistaa yksi perussäääntö: valtamedia kokonaisuutena on viestittäjä, ei kommunikaattori. Se tarkoittaa sitä, media vuoropuhelee kohderyhmiensä kanssa epäsuorasti, ei niinkuin some, suoraan vuorovaikutteisesti.
”Auktorisoidut toimitukset” kuten kuuluminen JSN:n jäseneksi edellyttää valtavaa määrää sääntöjen noudattamista ja totuutta. Some ei .
Mutta totuutta voi ”rikkoa” asioiden asiattomilla painotuksilla ja julkaisuiden määrillä.
Kuten jo edellä.
– Aikanaan Ylöjärven Sanomat kaatui kun ei kunnioittanut maksajaa jopa kaupunki veti rahansa pois em syistä.
– Mainostajat aikanaan olivat kärppänä vaatimassa omia ns mainosjuttuja Aamulehteenkin toimituksellisina osioina.
– Ajat ovat muuttuneet nyt mennään ”raha” edellä.
Näitä on ollut jopa isoissa yrittäjissäkin. Sain tehdä töitä, että pystyin pitämään päätoimittajan kanssa suuren CM- kauppiaan lestissään, joka vaati erityiskohtelua toimitukselta. Yritti ”naruttaa” hall.pj:n tukemaan juttujaan. Veti vesiperän, mutta menetti kyllä maineesakin kunniallisena kauppiaana.
Seuraaviin medioihin kannattaa luottaa suorilta:
–
Sen sijaan on moni media jonka juttuja voi lähtökohtaisesti pitää pätevinä, mutta siltikin täytyy aina olla tervettä mediakritiikkiä, valmiutta varmistaa asia jos sen kokee tärkeäksi.
JSN on hieno kahvittelukerho, mutta ei sen jäsenyys estä virheiden julkaisemista. Sen sijaan se johtaa siihen, että osa virheistä käsitellään julkisesti ja rehdisti. Osa. Ei kaikki. Ei heillä ole sellaisia resursseja.
JSN on omavalvontajärjestelmä, jossa jo sisäiset kilpailijat keskenään pitävät huolen siitä, että rikkeet leviävät välittömästi julkisuuteen.
Siinä mielessä resurssit ovat huomatavasti laajemmat kuin viranomaisilla.
…mutta se ei poista sitä, että ip-lehtien irtonumeromyynnin lööpiteollisuus, toimitukset, toimivat rahan kiilto silmissään.
Siihen eivät tilattavat lehdet syyllisty.
Eiköhän sen Kanavan jutut olleet melko totuudesta kaivettuja, ja sitä myötä aina kuivempia, sekä raskaasti luettavia. Aikanaan se lehti tuli hyvinkin tutuksi, kun yksi sukulainen oli sen päätoimittaja.