Tyyli se on mikä ratkaisee auton vielä tänäänkin tyylittömien massasta. Persoona, kestävyys, värit, puskuri, merkkitunnus = oikea auto !
Näissä on ollut automaatit lähes aina, tehostajat ja ilmastoinnit jo 60-luvulta ja jousitus kuin ilmapatjalla istuskelisi.
Päät kääntyvät, kun Hannu käynnistää yhden autoistaan – lahtelaisen pihalla komeilee melkoinen kokoelma https://www.is.fi/autot/art-2000008958389.html
Ps. Älyttömiä nuo mainokset jutun häiritsijänä.
Tässä näitä:
https://yle.fi/uutiset/3-9735397
On vaan totuus ettei minua ole kuulutettu yhdenkään auton kulkuneuvon kanssa auto se on aina ollut ja sillä pääsee paikasta Aa paikkaan Bee terv tepivaari
Mä, meinaan ajaa tyylillä senkin matkan a – ö…
No eikös sekin Heikki oo sun asia eikä muille kuulu terv tepivaari
Entäpä, jos paikassa Bee ei nauru maitakaan? Oisko sittenkin parempi jäädä paikkaan Aa?
Kyllä Peugeot 404 kulki Pariisiin ja takaisin ilman ongelmia paitsi korkealla vuoristossa flekti pyöri riivatusti ja lämpö oli korkealla.
Minä en ole ikinä ymmärtänyt autojen ihannointia ja sen pitämistä perheenjäsenenä. Minulle auto on mätänevä peltilaatikko, jolla ei muutaman vuoden vanhana ole mitään arvoa ja tunnearvona kaikkein vähiten. Siitä ne ovat mukavia, jos nyt sattuvat olemaan kunnossa, niin pääsee kivasti kauppaan ja muuallekin.
Piti laittaa kauppaan ja kirkkoon, mutta muistin, ettei täällä hyväksytä löysää huumoria.
Ei kai nyt pöljäkään niitä pidä perheenjäseninä, mutta vanhat autot ovat enemmänkin taideteoksia, kuin joku muukin merkkitaiteilijan teos, joka jotain muotokielestä ymmärtää.
On myös vähän kuin rätäälin tekemä puku sen oikealle ”kantajalle”.
Eräs kaverini ei suostu ajamaan kuin Alfalla. Yksi Roverilla. Eräs vai vanhoilla amerikkalisilla.
Nykyautot ovat sitä vain ”a-to-b- luokkaa.
Minulle tässä vielä kolmisen vuotta sitten vanhoilla päivilläni nousi auto asia jotenkin oudosti päähän Nissan kuskilla. Ostin vähän käytetyn Volvo XC60 dieselin, itsetunnossako lie ollut aallonpohja. No pian tulin järkiini, vaihdoin taas Qashqaihin jolla tyytyväisenä ja huojentuneena ajelen. Naapuritkaan eivät enää kadehdi ja juttelevat kuin ennen.
On asioita jotka saattavat harhauttaa ihmisen outoihin tekoihin, ennen oli hyvät juoksijahevoset kärryjen eteen ja nyt monilla hurahtaminen kuvitelmiin auton onnelliseksi tekevään vaikutukseen.
Meidän autohallissa on entisöity valkoinen avomersu ja 2 ökymersua, yksi Porsche, WV kleinbus, 4 helvetin isoa Volvoa sähköllä ja ilman, 2 Bemaria, Opel Vectra, Citikka, WV Tourage ja yksi Kia Sportage plus muutama vaihtuva.
Siellä ei kateudelka tee mitään, kun raha haisoo
riittävästi.
Kyllä ainakin noi ranskikset näyttää olevan totaalisia turhuuksia!
Itsellä kokemusta yhdestä C5 sitikasta ja vielä erehdyin kolme vuotta sitten Pösöön (5008) pitkän takuun takia. Nyt on menossa kolmas moottori. Tuskin pidän enää kauaa, vaikka vielä takuuta onkin!
Mulla on ollut 4 eri mallista Citikkaa. Xantian ainoa vika oli laturin kiristysraudan katkeaminen.
C4:ssa jäähdytysveden lämpöanturin vika.
Yhdestä paljon jo ajetusta starttari.
Minun ex-Citikan rättikatto homehtui sisältä, koska se oli väärin asennettu. Vaihdoin pois, sillä uuden rätin asennus olisi kustantanut ilmeisesti enemmän kuin mikä oli kyseisen Citikan silloinen myynti-arvo. Nykyään elän niin veitsen terällä, että kaikenlaisten kahdeksansylinteristen pötpötys ja jylisevät äänimassat syöksevät lähinnä kuiluihin! En kestä edes tehosekoittimen ääntä, ja pelkään sähköauton salakavalaa tappavuutta, esim. talvella jos ovenkahvat jäätyvät lukkoon. Tykkään keltaisesta, hiljaisesta banaanikajakista, jolla voi mukavasti halkoa tyyntä pintaa.
Tulee mieleen kun pienenä, ekaluokkalaisena asuimme jenkeissä. Eräällä perhetuttavalla oli sininen Camaro. Se heilui kuin laivassa olisi ollut mutta oli se aika kiva auto. Sillä sitten liikuttiin siellä täällä lähikylissä.
En minä tuommoisella jenkkiraudalla ikinä haluaisi ajaa, mutta kyllä niitä nyt katsoo.
Tosin ehkei ole valinnan varaa. Lähikuukausina on taas ameriikan matka ja sanoivat että minun pitää ajaa osa ajasta siellä, kun niin monella kramppaa. Jaa-a, olisikohan minusta F-150:n rattiin.
Itse asiassa en ole ajellut dollarihymyillä kuin muutaman metrin. Sen sijaan työkalulla nimeltään Jeep paljon.
Kaikki muu amerikkalaisissa pelaa paitsi sähköt ja kampiakselin pään vuotava stefa.
Dollarihymyhän kertoo peri amerikkaisuudesta sen, että kaikki pitää olla suurta ja vielä suurempaa kuin naapurilla.
Ja kaiken mittapuu on dollari.
Veljelläni aurinkolapsuudessa oli Wagoneer, jota hiekkapuhallettiin ja alustamassattiin. Sain olla kyydissä avohakkuun yli tieltä-ulkona ajossa, opetella miten vinssi toimii jne. Pääsin myös KTM-pyörän kyytiin pihatiellemme, jolla kesken vauhdin nopeus kauhistutti lapsi-minua niin, että pakokauhulla vaistomaisesti vaan hyppäsin pois kyydistä, mikä johti pyöräilijän äkkijarrutukseen, pyörän hallittuun kaatoon hiekkatielle sekä muistaakseni jonkinasteiseen palohaavaan kuskin jalassa. Semmoista se. Pojat ovat poikia, joskus vielä 90-vuotiainakin, ja vaikka olisivat savuttaneet Emeritus rauhanarvon.
Ps. Mun mielestä dollarihymy ja tunteiden läsnäolo ovat sympaattisia kulttuuripiirteitä, mitä en voi sanoa täällä Suomessa monien älyllä padotusta ja umpeen arpeutuneesta ammoniakkimaisuuden märkäkohduista, joiden sisällä riutuvien ihmisten vaimennetut (hillityt) avunhuudot muuttuvat inhottaviksi hyönteisen pistoksiksi kohtumaisen kalvon läpi tunkiessaan, ärsyttäen sitten toisia aivan suotta häiritsevällä surinalla, joka heidät kannattelee täytömaakeoille pyörimään taivaan mustiksi pilviparviksi. Vain Kärpästen Herra voi tässä tarjoilla vastauksen. Baal itse. Isoäitikin pelkäsi vastenmielisiä kärpäsiä, joita ei missään tapauksessa halunnut suuhun eikä silmiinsä, näin hän usein toisteli. Ei kärpäsiä suuhun eikä silmiin hyvänen aika! Hus, pois mokomat — sitä varten onkin kärpäspiiska.
Kateus ja suppea elämä vesilasissa polskien hukkuvan huudoin kuvaa pienien ihmisten maailmankuvaa.
Ehkäpä tosiaan tulevaisuudessa ajellaan pääasiassa oikeilla autoilla.
*
https://www.iltalehti.fi/autouutiset/a/54a26238-5e1b-4bee-b6d9-59938793068f
10.8.2022
Geologian tutkimuslaitos: Maailman mineraalit eivät riitä liikenteen sähköistymiseen
Liikenteen sähköistyminen muuttaa montaa asiaa. Geologian tutkimuskeskus GTK maalailee synkkää kuvaa maamineraalien loppumisesta.
************************************************************************
Jaa, että vety-autoja ..
Polttokennossa tarvitaan kalista palatinaa.
https://www.tiede.fi/artikkeli/uutiset/uusi_polttokenno_hyodyntaa_kahta_metallia
Younan Xian johtama ryhmä kehitti katalyytin yhdistämällä nanomittakaavassa palladium- ja platinaosia.