Laji lajilta on kuollut sukupuuttoon kiihtyvällä tahdilla, nyt viimeisinkin on katastrofin partaalla, luonnonmetsä

Ikimännyn juurakko Pyynikin rantarinteessä

Näitä on enää 3 % metsien pinta-alasta Etelä-Suomessa, muualla jonkin verran enemmän. Uhka lajien häviämiselle on todella suuri ja sen seurauksia voi vain arvata elämänketjun yläpäälle, ihmisille.

Olen useasti tästä asiasta kirjoittanut ja, nyt se nk. ”natura-ketju” on aivan välttämätön eli jonkin asteinen ”katiskaverkon” omainen toinen toisissaan kiinni oleva luontoketju. Se, kuinka suuri on se ”silmäkoko” tai langan paksuus siinä määritellään, voi vaihedella maastoihin sovittaen.

Rajaan keskustelusta pois, kuka maksaa metsänomistajille ja, että EU ja Eurooppa on jo omansa hakannut, miksi Suomi jne…

Hakuumenelelmiä tietenkin voi arvoida ikuisuusaiheina ja teollisuuden tarpeita kriisiaikoineenkin.

Onko ratkaisuja siihen, miten ns. ”naturakatiskaa”voisi laajentaa ?

Tältä näyttää ikivanha luonnonmetsä Pirkanmaalla: https://www.aamulehti.fi/pirkanmaa/art-2000009077516.html?share=5983e4b8ba353b9edf4f91499dfe5c26

16 vastausta artikkeliin “Laji lajilta on kuollut sukupuuttoon kiihtyvällä tahdilla, nyt viimeisinkin on katastrofin partaalla, luonnonmetsä”

  1. Meillä luonnonmetsään pääsee suoraan takaportista , mutta Tampereen keskustassa luonnonmetsä liene hieman kauempana.

    Omilla valinnoilla voi kuitenkin vaikuttaa omaan tilanteeseen.

    Mikäli katsotaan kosmista kellotaulua niin ihmisen olemassaolo on luokkaa muutama minuutti ja jo ihmistä ennen kuin myös ihmisen jälkeen evoluutio jatkuu, jotkut kuolevat, jotkut säilyvät.

    1. Meillä Pyynikillä on vain luonnonsuojeltua metsäharjua. Lähin luonnonmetsän pläntti on Rantaperkiön ex- huvilaranta ja lehto Haiharassa.
      Luonnollisesti lajeista kuolevat aina heikoimmat, joiden alkugeenit hyppäävät eloon yllättäen, jos olosuhteet sallivat.
      Mutta, pahin tuhoaja on ihmisen hallitsematon elintason kasvu väestöineen.
      Mihin se taas johtaa ?
      Ja siihen on taas kirjava joukko muita syitä, joka taas irtoaa keskustelusta toiselle raiteille.

      1. Olen itsekin miettinyt, että kuinka paljon ihmisen puuttuminen luonnonvalintaan vaikkapa metsänhoidon myötä heikentää puiden vastustuskykyä vaikkapa tuholaisia vastaan. Kun luonnollisesti ilman ihmisen puuttumista esimerkiksi Amerikan Yhdysvalloissa Mammuttipetäjä lajina ilmeisesti kehittyy niin, että ajan saatossa ne yksilöt säilyvät, joiden kaarna on riittävän paksua kestämään metsäpalot, joiden ansiosta Mammuttipetäjä ylipäätään kykenee siementämään. Ja kun metsäpaloja ei ole, on seurannut, että paloja ja tuholaisia huonommin kestävät puut ovat vallanneet kasvu alaa.

        Joidenkin näkemysten mukaan olisi niin, että kun tuulenkaadot ja metsät jätettäisiin luonnontilaisiksi, niin ajan mittaan ne elpyisivät ja uudistuisivat aidosti vastustuskykyisemmiksi, vaikka suuria tuholaiskantoja ensin syntyisikin. Useinhan nuo tuholaisetkin liittyvät johonkin tiettyyn lajiin, jonka hyödyntämiseen ovat erikoistuneet — ja jos metsätalous suosii ja istuttaa aina näitä tiettyjä lajeja, niin voisin veikata, että näihin lajeihin erikoistuneet tuholaisetkin säilyvät luonnottoman elinvoimaisina, ihmisen toiminnan vahvistamina. Sitten joudutaan yhä enemmän puuttumaan ongelmiin ja torjumaan noita öttiäisiä ehkäpä.

        1. Jk. Tuo Mammuttipetäjähän ei liene mitenkään kovin hyödyllinen puulaji ihmisen hyödyntämistarpeen kannalta, kun siitä ei saa samalla tavalla kestävää/ kovaa puuta tehotalouteen kuin joistakin toisista lajeista. Mutta ehkä ihminen tässä tahallaan vinouttaa tuota luontosuhdettaan suosimalla arvoja, jotka palvelevat talous-johtoista ajattelua, vähätellen vaikkapa omaa heikentävää vaikutustaan luonnonvalinnalle/ lajien monimuotoisuudelle?

        2. Metsätalous on välttämätöntä, mutta ihmisen valintaa ja lajeiltaan pääasiassa istutettu vääriin paikkoihin kasvamaan rahaa vastoin luonnon omaa valintaa, missä oma siemenpaikka tuo elinvoimaisimman tuloksen.
          Yksipuisuus on pahin ihmisen tekemä virhe.

  2. Eikö Euroopankuusi meillä ole esimerkiksi sillä lailla ”heikko” puu, että se tekee pinnallisen juurakon ja kaatuu helposti tuulessa? Siis että eri lajit erikoistuvat juuri siten, että luonnollisessa uudistumisessa pystyvät säilymään. Esimerkiksi haapa taas ilmeisesti kestää maanalaisen juurakkonsa ansiosta metsäpaloja, mutta ei kestä valotonta kilpailua sysimetsässä, jossa kuuset ja männyt sitten saavat kukoistaa sen perusteella, mihin nämä lajit ovat erikoistuneet. Näin sitten luonnollinen kierto toimisi, jolloin metsät välillä uudistaisivat itseään vaikkapa palojen kautta, joissa yhteyksissä samalla aiemmat lajit elpyisivät?

  3. Yli 90% lajeista on kuollut sukupuuttoon ennen kuin ihminen tallusteli maapallolla.

    1. Kuuluu luonnon kiertokulkuun aina.
      Ihminenkin on hävittänyt ihmisiä ja ihmisrotuja elonsa aikana ja hävittänyt lähes tai kokonaan sukupuuttoon useita lajeja.

  4. Samaan aikaan eräät piirit hoivaa mm mäntypistiäistä sanoen se on luontoon kuuluva
    Lahoavat tuulen kaatoja metsä täynnä on moneen huonoon asiaan tuhoava muita metsiä
    Sitäkö nuot erään kadulla istujat sisällään miettii terv tepivaari

    1. Ei ne mieti, kun eivät mitään asiasta ymmärrä.
      Vain viherpiipertäjien sadut ovat ”totta”.

        1. P.S. Kuvitteletko tosiaan, että tuosta sakista suurimmalla osalla olisi edes alkeellista tietoa luonnosta ja metsistä saati kokemusta metsistä missään mielessä?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *