Se, kun patouttaa tuota epäiloa sydämissä kaiken maailman negatiivisiin asioihin, mitä ympärillä tapahtuu, niin puran hiukan patoa. Meinaan oikeasti myrskyisän ilon tunnetta sisältäni.
Kun olen niin kevyen kuin klassisen ”hyvän musiikin” ystävä tarkoitan tasoa Beatlesistä Abbaan, Bethoveniin ja Mozartiin, niin..
Eilen oli ilo soitaa kirkossa yhdessä urkurin kanssa tunnettuja Joulun biisejä ml. hiukan Bahcia. Kun olen tuota urkujen täysjalkiota viimeksi ”polkenut” jonkin aikaa sitten teki se aluksi hiukan töitä päästä pään, sormien ja jalkojen koordinaatioon, mutta tuli se sieltä Pothanin pilleistä vihdoin täyteläisenä. Joulun perusvirret oli upeita tyhjän kirkon akustiikassa.
Soitimme ihan inspiraatioista yhdessä Sylvia Joululaulun, minä flyygelillä ja urkuri säesti uruilla. Se meni selkärankaan todella kylminä ja kuumina aaltoina.
Lopuksi piteeksi iin päälle, urkuri taituroi Bachin toccatan.
Videoimme kumpikin vuoroin toistemme soitot urkujen ääressä Joulutervehdykseksi lähimmille kun se aika tulee.
Yleisöksi putkahti yksi alan ihminen aulasta ja sanoi, ettei tuollaista urku-piano duoa ole aikaisemmin kuullut saati tuo toccata kaupan päälle.
Mietin, että pitäisiköhän vaihtaa vihdoin alaa.
” Ei kehua saa, mollata vaan, niin Joulupukki”…
Musiikki on voimaa antava ja sopii kaikkiin tilanteisiin…
… ja sitä voi toteuttaa kukin omalla tavallaan, mutta mielellään myös muiden iloksi eikä harmiksi.