Ensimmäinen, jonka muistan penskasta oli vaarin suussa Saimaa, jota poltettiin holkki suussa. Ja toinen vastaava oli Työmies. Sitten muistuu:
Klubi(pilli), Boston, Armiro, Marlboro, Pal Mal, Kent, Smart, Menthol…
Kaikilla on varmaan muistoja salakessuttelusta. Mitä sinä muistat tupakkamerkeistä, poltit tai et ?
Mulla palaa punainen Parker& Simpson. Muistan kun 14-vuotiaana jäin kiinni tupakanpoltosta niin äiti piti mulle pitkän saarnan.
Se oli muistaakseni sininen belmont kun ensi kertaa tupakkaa maistoin.
Kärhähdin veljeni kanssa Bostoni pössyttelystä 7 vuotiaana. Äiti haistoi hengestä. Isä suuttui ja pani meidät pössyttelemään puuhellan eteen pellille Klubia. Maistuuko tupakki pojille, kysyi ? Me tihrustelimme, ettemme enää ikinä.
Muistan kun isäni aikanaan poltteli Sevilla nimisiä tupakoita ja setäni pöllikubeja. Itse aloittelin pikkubostoneilla, oli 10 kpl askissa niitä.
Muistan nuo !
Itse lukiopoikana poltin vihreää norttia, kuvittelin lapsekkaasti että se on miehekästä kun kaverit polttelivat kenttiä tai muuta ”naisten merkkiä”
Kaverini Arska pakkasi lapset Datsun 100A:n peräpenkille. Vaimo tuli viereen. Arska pani vihreän Nortin palamaan ja vaimo punaisen Nortin. Ikkunat veivattiin auki. Ihmeteltiin, että savuaako Datsun noin paljon ?
Auton tuhkakuppu oli pullollaan tumppeja.
… ja lapset jatkuvasti kipeinä milloin missäkin taudissa.
oLihan siinä röökit mutta kuuluisin tais roistokansa ja mikäs se sitten olikaan terv tepivaari
Nuo keuhkot ovat sen verran huonot jo ilman savujakin ettei ole tätä tullut harjoitettua.
Joskus, se on luokkaa kerran tai kaksi vuodessa, tulee sikari otettua. Eipä siinä merkillä niin väliä ole.
Olihan vielä Nortti, punainen ja vihreä. Camel, voi että niitä silloin oli, simissäni oli vielä yksi, mutta en saa sanottua.
Heikki sanoikin jo, mutta nyt muistan sen hienostelumerkin Life.
Puuholkilla poltettava pöllitupakka oli myös Fennia 2. Amerikkalaistyyppisistä filtterisavukkeista Mauri Sariola teki tunnetuksi Coltin, jonka rikostarkastaja Susikoski joka kirjassa muutamaan kertaan sytytti. Tepi mainitsi tupakkamerkkien yhteydessä ”Roistokansan”. Se oli kansan suussa syntynyt sarkastinen väännös Työmies savukemerkistä.
Olen aika useita maistanut, vaikka en ole koskaan sinänsä ollut tupakoitsija. Intissä pummaus oli yleinen tapa.
Myöhemmin poltelin joskus sikareita juhlatunnelmissa. Siitäkin on aikaa jo parikymmentä vuotta.
Nykyään savukin ärsyttää pirusti lukuunottamatta talvipakkasella jonkun piipun hyvän tuoksuista savun pölläystä.
Ukkojen Klupiaski oli samalla muistilehtiö ja suunnittelualusta.
Piippu se tärkein.
Lopetin sikariin sillä keuhkot eivät kestäneet.
Pispalan kaava ja talojen piirustukset ovat olleet klubiaskin takakannessa ja hyvä tuli !
Vaarini aikanaan poltti sitä pilliklupia. Poltti pätkän ja lopetti, niitä oli tuhkakupin reunusta täysi, vaikka ei koskaan jatkanut.
Minulta aikanaan leikattiin molemmat keuhkot, ensin toinen ja kuukauden päästä toinen. Lääkäri loppupalaverissa sanoi, että toinen keuhko leikattiin melkein turhaan, siinä oli pelkästään tulehdus. Toisessa keuhkossa oli pieni muutaman millin kasvaimen alku. Hyvä kun tuli tehtyä, ajoissa.
Minä poltin ainakin tupakkaa niinkuin aikamies, mutta olin lopettanut paljon ennen leikkauksia. Lääkärin kanssa kun puhuttiin, hän oli sitä mieltä, että paskapuhetta tupakan syyttäminen, aina. Niitä on paljon, jotka eivät ole ikinä tupakkaa polttanut ja silti sairastuvat. Niitä on sitten toisinkin päin, jotka eivät sairastu. Sitä hän ei kiistä, etteikö voisi olla osasyyllinen.
Isäni sodat käynyt veteraani aloitti tupakanpolton 16-v. Sitten opintoja melkein loppuun ja kovaa urheilua.
Sitten sotaan. Koko ajan tupakka paloi ja monelta hermot.
Töihin isoon tehtaaseen, jossa oli kaiken maailman kemikalit, kaasut ja saasteet, että fillarin kromitanko ruostui alle aikayksikön. Työtä vuorotta ja vastuu koko laitoksen tuotannosta yötä päivää. Punainen Nortti paloi ja sikarit päälle.
Työiän loppupäässää lääkäri pakotti lopettamaan polton ja seuraus oli armoton stressi ja 1. sydäri. Sitten toinen syöpäkeuhko leikattiin pois. Sydän ei kestänyt vajaahappisuutta kauaa ja keuhkoverituloppa kaatoi vahvan ukon.
Lienee tuttu tarina monelle.
Kun lääkäri tiesi aika varmasti, mitä tuleman pitää, olisi antanut vain tupakan palaa, olisi välttynyt stressikertoimilta itse ja läheiset. Oli meinaan joskun aikamoinen ”ärriipurri” pienestäkin vastoinkäymisestä.