Poliittinen johtomme on monien visaisten kysymysten äärellä suhteessa maailmantilanteeseen natoineen. Mielipiteet ovat polarisoituneet äärimmilleen Ukrainan sotatilanteen vuoksi ja hätäisimmät pitävät presidentti Niinistöä jo vellihousuna, kun ei vastaa heti NATO ! Taustalla on se, että johdollamme on huomattavasti laajempi kuva kokonaistilanteesta uhkineen kuin kenelläkään muulla meillä tai yksittäisellä puoluejohtajalla. Nyt pitää olla pää kylmänä, minkä uskon meidän poliittisilla päättäjillämme olevan.
Kannattaa lukea eräs pohdita Tuomas Manniselta, joka avaa asiaa monisyisesti:
Kommentti: Suomen Nato-jäsenyydessä on kyse Virosta, ei Suomesta – Kotimaa – Ilta-Sanomat
Nato asiaa ei suinkaan tehdä päivässä eikä kahdessakaan sen pitäisi olla selviö vaan eipä ole kaikille terv tepivaari
Jos periaatepäätös poliittiselta johdota on ja Naton on kutsunut jäseneksi ennen hakemusta virallisesti, se on nopea asia. Mutta tästä ei ole kysymys, vaan siitä, mitä Manninen jutussaan pohtii.
Suomi NATO jäseneksi ollut minun kanta koko ajan, hyökkäsi Venäjä vaikka Naurusaarille mutta sitä mieltä minä olen.
Huonoja vaihtoehtoja kaksi se huono ja huono. Kekkonen oli aikamme kyljessä puolemme pitäjä. Nyt rimpuilemme enemmän irti ja siinäkin on momenttinsa?
Niinistö matkusti USA:an tapaamaan Bideniä. Hän hakee varmasti sellaista turvatakuuta, mikä meillä on sitten Ruotsin kanssa yhdessä. Ja se liittyy siihen, että Ruotsi ei hae Natoon eikä myöskään Suomi poistaakseen tällä tavalla rähjänaapurilta syyt aggressioihin. Tämä on arvioini, kun Niinistön ja vastuupoliitkoiden näkemyksiä on seurattu.