… ja autot olivat autoja eikä sähkötuoleja !
Näillä vanhoilla autoilla on vannoutunut harrastajakuntansa – Kangasalan kokoontumisajoissa ihasteltiin ruotsalaista rautaa: https://www.aamulehti.fi/hyvinvointi/art-2000008921862.html?share=479753f255b60b190c45bf966ba73509
Tuosta jutusta puuttuu Volvo Amazon, joka on ollut kaikkein suosituin. Ilmeisesti toimittaja ei ole koskaan nähnyt.
Ja ny eilen ”Keskiaikamessuil” Åbos ja tois pualel jokke Turkkusest ol sit niin ylesyänyttä väkke, ettei houis mahtus.
Suomeksi: Väkeä oli tuhansia ja tuhansia Turusta Vakka-Suomineen jne., jotka varmaan Kupittaan CM-kauppias ja Mäkkärit metrilakukauppiaineen olivat ylensyöttäneet niin sikapulskaan kuntoon, ettei sellaista väkeä näe kuin Floridassa ja Miamissa ja nyt Turkkuses ! Huh-huh, hyvinvointi näkyy, totesi kuopiolainen perhe jutellessamme.
Nykyään laivat ovat terästä, mutta miehet avohakkuulta höttökuusta, närettä.
Vaikka kaikki olisi ollutkin paremmin ihmisiä kuoli nälkään kohta voi sekin aika koittaa terv tepivaari
No, jos tuo Turun läskitauti on vaihtoehto, jossa kuollaan suolituloksiin, sydäreihin, diabetekseen tms. kuolemantauteihin. Ei kiitos !
En ole oikein koskaan ymmärtänyt tätä vanhojen autojen nostalgiaa. Paljon turhia mutkia ja kaaria, jäätävän vaarallisia, hirveä kulutus. Kyllähän ne toki ovat tekniikan historiaa osa mutta niiden ainoa hyvä puoli oli haastaa meidät tekemään jotain parempaa.
Ne ovat persoonallisia, kauniita ja silmän iloja vrt..nykyiset standardituuiputkisukkukat vailla ei mitään, ei millekään, vaan samaa rahalla saa, ja kun hevosellakaan ei pääse.
Me elämme jonkilaisessa persoonattomuuden sosialismissa, jossa kaikilla on päällään vain samoja sosialistivaatteita kuten Simo 99 tai HH tai joku muu logoläimäkkeellä varustettu asu. Ei persoonaan sovetuvaa omaleimaista vaatetta.
Talot ovat samanlaisia std. betonilaatikoita, jotka kestävät muutaman kymmmenen vuotta eikä rakenneta pysyvää kuin ennen vanhaan.
Ihmiset eivät puhu kuin jotain ”apukeltä” murteiden sijasta.
Autot merkittömiä, eivät persoonallisia, kauniita ja silmän iloja vrt..nykyiset standardituuiputkisukkukat vailla ei mitään, ei millekään, vaan samaa rahalla saa, ja kun hevosellakaan ei pääse.
Ollaan tultu mielentilan sosialismiin, jota juuri kapitalistit pitävät yllä rahan ahneudessaan.
Tuo on ihan totta, että esimerkiksi meillä Suomessa modernismin aalto Alvar Aalto-hubriksineen pyörrytti päät ja pyyhkäisi mennessään monet jopa alle 50-vuotiaat täysin hyväkuntoiset rakennukset mm. Helsingissä, Turussa ja Tampereella. Hurahdus kustannustehokkaaseen betonirakentamiseen poisti rakennussuunnittelusta kaaret ja käsityöläisyyden, ja ensimmäisen maailmansodan jälkeisessä new-age-hengessä bauhausilaisten idealisoima funktionalismi sai jalansijaa. ”Form follows function” lienee edelleen arkkitehtuurin opetuksen ytimessä.
Jotkut kuitenkin ovat argumentoineet, että nykypäivän kaupunkisuunnitteluun ja rakennuksiin liittyy sellaista eräänlaista kai evoluutio-biologista ja psykologistakin ristiriitaa, että kun homo sapiens luontaisesti kuitenkin olisi väitetysti taipuvainen orientoitumaan kohti nk. ”selkeitä hahmoja” (vauvallekin isoin juttu lienevät ihmisen kasvot), niin tämä sitten on ristiriidassa kustannustehokkuuden dogmien kanssa.
Esimerkiksi ilmeisesti maan alle rakentaminen tai ostoskeskukset rakennus-tyyppeinä erityisesti edustaisivat tällaista totaalista rakennussuunnittelun epäonnistuneisuutta ihmiselle biologisena olentona, koska tämän tyyppisissä tiloissa ei ole mitään selkeää hahmoa, vaan nämä ovat joka suuntaan leviäviä, epämääräisiä häkkyröitä, joiden ajatuskin kai lienee saada ihminen poukkoilemaan sokkelossa mahdollisimman pitkään, ostellen mahdollisimman paljon.
Itse mieluusti kieltäisin laissa kaikki pinta-alaltaan vähääkään suuremmat kaupat ja automarketit, joiden erityisen kovaa kulutusta kestävät lattiamateriaalit myös epäterveellisiä tuki- ja liikunta-elimille.
Korvaisin myös mieluusti kaikki R-kioskit, talojen kivijalkojen kuntosalit sekä lähiöbaarit elähdyttävillä, lämmintä tunnelmaa huokuvilla pikku leipomoilla sekä metsälenkeillä raittiissa ilmassa, mikä ei kylläkään enää liity aiheeseen, vaan on oma mielipiteeni kirsikkana kakkuun.
Ja toki hyvin vahvasti maskuliinis-pitoisessa perhe-ympäristössä lapsuuteni viettäneenä pystyn myös fiilistelemään tiettyä sunnuntai-autoiluun liittyvää peltistä ja rättikattoista nostalgiaa, mitä jossakin Kerouacin ”on the road”-tunnelmassa tai Nabokovin Lolitassa, missä paljon vieteään aikaa tien päällä.
Myötähäpeää herättävät öky-maasturit jossakin Helsingin Eirassa sen sijaan todistavat siitä, mitä Lauren Greenfieldin ohjaamassa Generation Wealth-dokumentissa kuvataan mielestäni melko osuvasti. Taitaa olla Netflixin valikoimassa. Voin suositella lämpimästi kaikille keitä kiinnostaa kerskailu.
Tuohon ei paljoa voi lisätä. Olemme uppoamassa puutteellisen luovuuden hautavajoamaan, josta ei nousta kuin vahalla vintalla.
Ei löydy holvimuurareita, kaari- ja tynnyrintekijöitä kuin viinimaista.
Ahjoseppiä sentään vielä syntyy jatkamaan takojan perinteitä.
Kuollaan puhtaan veden janoon, kun ei ole enää kaivonkatsojia.
Ja mieliaiheeni, metsäkin on tasakasvuista srandardipuupeltoa.
Yhteiskuntamme tarvitsee vain standardisoimiskeskuksen leiman !
Joo, ja holvi lienee yksi arkkitehtuurin nerokkaimmista keksinnöistä. No, ehkä palaamme akvedukteille pian. Hienoja nekin.
Luova äly on kukoistanut roomalaisilla silloin yli 2 000 vuotta sitten ja kiinalaisilla vielä paljon aikaisemmin.
Moniluovia neroja, Leonardo da Vincejä, maailma tarvitsisi ihan tavallisissa käsin kosketeltavissa töissä.
Antaa noiden nörttien kasvattaa teknoituja ja kuolla sähköiskuun tai se puutteeseen.
Älähän nyt, ilman ”nörttejä” emme mekään tässä kirjoittelisi, enkä ilman itsestäni täysin erilaisen ihmisen lähimmäisenrakkautta tai hyväntahtoisuutta olisi myöskään selvinnyt yhdestä elämäni karseimmasta painajaisesta, joka oli vähällä lähettää minut ties minne.
Arvostan erilaisuutta, vaikka se on välillä ollut viedä minulta hengen.
Eipä merkittäviä eroja alueittain.
*
25–74-vuotiaiden lihavien miesten osuus on suurin Satakunnassa (29,1 prosenttia), Etelä-Karjalassa (27,9 prosenttia) sekä Keski-Pohjanmaalla (27,1 prosenttia). Naisten ylipainossa kärjessä ovat Etelä-Karjala (lihavien osuus 28,1 prosenttia), Kanta-Häme (28 prosenttia) sekä Pohjois-Savo (27,9 prosenttia).11.1.2022
Lähde: IS
Teoria on teoriaa, silmät sen näkevät tuhansien massassa, mikä oli tilanne Turussa.
Heikki pitää omia höpinöitään arvokkaampana kuin THL:n raporttia.
En minä halua että autoni näyttää komealta. MINÄ olen komea, viisas, kaunis, vaatimaton ja vielä hyvä valehtelijakin. Ihmisten teoilla meidän pitäisi erottua, ei sillä minkänäköistä kulutustavaraa ympärillemme keräämme.
Älä nyt ”valehtele”. Noita tyylittömlä jokapojan ekolaatikoita, porscheja ja bemareita torveilee kilpaa liikenteessä.
Mieluummin noille rättäri tai mosse alle, niin erottuisivat persoonallisella peltikuorelkaan- edes!
Älyköiden autot olivat juuri vaatimattomuuden ihanteita kuten tipoarellu jne…
Tipat ja luova äly ovat kuolleet.
Heikki, tämä ei ole muuta kuin makuasia. Jos joku katsoo että oman auton muotoilu on itselleen tärkeää, siitä vaan! Itse haluan niin tylsän auton kuin olla ja voi, jotta mikään masiina ei varasta minulta estradia.
Toki luulenpa, että pitkälti fysiikka teki autoista ”rumia”. Aerodynaamisuus kun rupesi puhumaan, oli aika vähentää krumeluureja.
Mutta voi sitä fiilistellä kauniita asioita, esimerkiksi puuveneet ovat minulle ihmisenä todella tunnelmallisia ja saan niistä aivan omanlaisensa olon, se on aivan selvää. Eikä se liity siihen onko vene tai talo tai auto minun, minulle ihmisenä estetiikka on osa henkistä hyvinvointiakin, kuljen mieluusti jonka läpi kulkiessa minulle tulee hyvä olla. Tykkään myös antiikkisista huonekaluista, joilla on historioita ennen minulle tuloa, ja ne lienevät myöskin ekologisia. Ei ole mistään glorian koti-status asiasta kysymys, vaan tykkään näprätä käsilläni ja vaikka entisöidä jonkun kirjoituspöydän perinne-pigmenteillä jne. Ihmiset ovat erilaisia ja eri ihmisille tulee hyvä olo eri harrastuksista ja harrastuksista. Joku voi haukkua minua rentouttavia asioita epäproduktiiviseksi niin paljon kuin se hänen egoaan nostattaa, ei se minun maustani ole pois. No joo. 🙃
Ilta on sammuttanut lyhdyt Iso-Mörkötalon päästä. Yritin siis kirjoittaa että liikun myös mielelläni sellaisten kaupunkiympäristöjen läpi tai niissä, joissa minulla on hyvä olla. Sitä vaan.
Niin ja lisäksi joltain isovanhemmalta minun elämään päätyneet esineet myös pitävät noita ihmisiä mukana arkisissa touhuissa, johonkin kirstuun saattaa liittyä hyvinkin paljon muistoja omasta historiasta, mikä itselle jotenkin tärkeää. Jokuhan saattaa periä jonkun museo-rekisteröidyn autonkin ja näin. Sitten siinä on aina hetket läsnä kun on vaikka yhdessä purettu joku häkkyrä osiin ja sillä lailla vietetty yhdessä aikaa vaikka. Kyllä minäkin vietin aikaa vanteita vahaten ja pikkuisena kiipesin myös joskus takaluukun kautta semmoiseen vanhaan neliskanttiseen avaamaan ovet, joita ei ulkoa saatukaan auki. Ei pidä väheksyä toisten tarinoita ja elämiä myöskään. 😔
Samaa mieltä Heikin kanssa siitä, että aika persoonatontahan tuo suunnittelu tänä päivänä on. Puhutaan sitten autoista, taloista tai mistään vaan, joissa aiemmin oli enemmän vaihtelua.
Toki autot vähemmän häiritsee, koska ne kiitävät ohi, mutta rumat ja persoonattomat rakennukset pysyvät maisemassa ja silmissä koko ajan.
Jos haluatte nähdä tosi rumia rakennuksia ja tosi ruman asuinaluekokonaisuuden, niin tulkaapa tutustumaan tuohon viereiseen Härmälänrannan asuinalueeseen.
On sitten niin maan perusteellisen rumia taloja. Ensinnäkin muodoiltaan ja toiseksi väritykseltään.
Kyllä ja ml. Pereen ökynokka, jossa luonnon kauneus on tuhottu päälkerakenetulilla laatikkopalapeleillä.
Vanha Viinikan omakotialue koostuu jo n. 100 vanhoista hirsirunkoisista taloista puistomaisessa Iidesjärven ympäristössä ja kaunis kirkko keskellä kylää. Sopusointu on harmooninen. Siinä on kaikki kohdallaan. Kun tarkemmin katsoo, monet kyläkaupat ovat palvelleet lähiötä.
Onhan viinikka aika lailla vanhan vaalintaa ja oli siellä ns kylä kauppoja ei ole enää Ainoa sillä alueella on enää suurjako
Mutta kaikki muuttuu eikä se talojen näköisyys ole asuntopulan aikaan tärkein vaan asuntojen määrät joita tarvitaan ihmisille asumiseen
Tuskinpa paljon miettivät talon ulkonäöstä kunhan pitää veden ulkona ja talvella on lämmintä terv tepivaari
Tuolla Englannissahan Lontoossa ilmeisesti on käynyt niin, että jonkin perinteisen asuinalueen asukkaat on eri kommervenkein laillisesti saatu ajettua kodeistaan, joiden tilalle sitten rakennutettu ”luksus”-condoja, jotka sitten kummittelevat tyhjillään kun näitä rakennuksia ja tyhjillään seisovia asuntoja omistavilla arabi-oligarkeilla ei ole aikomustakaan ottaa niihin asukkaita. Koti-sana on tavallaan kokonaan pyyhkäisty myöskin viemäriin siellä ihmisiltä.
Tai sitten toisenlaista uudistumista Tampereen Armonkalliolla, jonne alun perin muistaakseni Amurin uudistamisen tieltä ”armosta” siirrettiin köyhempien ihmisten kodit — ja sitten nyt muutama vuosi sitten joku Turkulainen opportunisti keksi hyödyntää Armonkalliolla olevassa asemakaavassa olevaa porsaanreikää, ja sai näin tontin itselleen millä seisoi Armonkallion vanhin puutalo kauniissa pihapiirissä josta näkymät Näsijärvelle. Talo purkuun ja tilalle joku kerrostalo. Kyllähän sinne asukkaita mahtuu monopolilaudalle, mutta enpä tiedä. Olisihan sinne voinut perustaa vaihtoehtoisesti jonkun julkisen saunan ihmisten virkistykseksi minun mielikuvituksessa ainakin.
Varmaan joku kaupunkikuvan suojelu voisi auttaa ongelmaan, Ranskassahan historiallisilla paikoilla näin on tehty, mutta en tiedä millä kriteereillä Suomessa meillä? Unescon listoilla toki on jotakin paikkoja, vanhoja kivikirkkoja jne. ja ilmeisesti nyt tämä ennallistaminen jossakin mielessä tavoittelee vähän tämmöistä suuntaa?
Eikun Kyttälästä, sori: ”Armonkallio sai alkunsa 1890, kun Kyttälän uuden asemakaavan toimeenpano ajoi alueen vanhat asukkaat kodeistaan; köyhälistöllä ei ollut varaa uusiin kallistuneisiin tontteihin. Raha-avustusten lisäksi kaupunki joutui kaavoittamaan Soukanlahden tuntuman kallioilta tonttimaata Kyttälän vanhoille asukkaille. Työn hoiti kaupunginarkkitehti Lambert Pettersson. Uudelle alueelle muuttajille luvattiin viisi ensimmäistä vuotta vuokratonta aikaa. Nämä ”armon vuodet” antoivat kaupunginosalle sen nimen.” (Wikipedia)
Pariisissakin yksi arkkitehti oli tehnyt aivan kaupungin sykkeeseen ulkoapäin suojellulle alueelle vanhaan hevos-pilttuuseen aivan nerokkaan, nykyaikaisen ja kompaktin kodin maltillisella budjetilla. Suomessa ilmeisesti joku Pohjolan rakennusyhtiö toteuttaa kliseisesti johonkin vanhaan tehdastilaan jotakin geneerisiä koteja joista sitten leivotaan joku hintarajat rikkova trendi joillekin uusnousukkaille vissiinkin. 🥴
Ehkä hienoin ja oudoin tarina kietoutuu Hatanpään Kartanon historiaan jo Kustaa III:n,Tampereen perustajan ajoista tähän päivään.
Taloudellisilla väärinkätyöksilläkin on saatu jotain kaunista aikaan, kun pankinjohtaja Nils Idman kavalsi valtavat rahat ja sijoitti ne Tampereen ja Hatanpään kehittämiseen.
” ennen oli kaikki paremmin ”
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Hatanp%C3%A4%C3%A4n_kartano