Älypuhelimet ja niiden ympärillä olevat markkinat jatkavat kasvamistaan vuosi vuodelta. Puhelinten hintahaitari on heilahtanut viimeisten 10 vuoden aikana erittäin suureksi, kun halvimmat puhelimet ovat tarjolla muutamilla kympeillä, kun taas merkkien lippulaivamalleista saa pulittaa nelinumeroisia summia.
Myös kuluttajien puhelimiin käyttämä rahamäärä on kasvanut puhelinten hintojen kallistuessa. Uusien ominaisuuksien perässä, kuluttajat ovat valmiita maksamaan laitteistaan vuosi vuodelta enemmän.
Yksi ominaisuus on kuitenkin jäänyt älypuhelinmarkkinoilla kehittymättömään asemaan ja se on puhelinten kestävyys. Puhelinten käyttöikä ei ole juurikaan kehittynyt älypuhelinten olemassaolon aikana.
Siinä missä muu tekniikka on edennyt huimaa vauhtia, ei puhelinten kestoon vaikuttavaa tekniikkaa tunnu olevan kehitetty lainkaan. Puhelimiin tarjotaan vain suojausvälineitä ja muita lisävälineitä.
Luulisi olevan helppoa kehittää kameran sijasta puhelimen kestävyyttä. Miksi näin ei kuitenkaan markkinoilla toimita?
Kuluttajat haluavat muutosta
Suurin syy miksi laitteiden käyttöikä on lyhyt, liittyy enimmäkseen puhelinmarkkinoihin ja kuluttajiin. Kuluttajat ovat mielissään vuosittain tapahtuvista päivityksistä ja kovimmatkin puhelimenpitäjät alkavat viimeistään parin vuoden kohdalla miettiä, millaisen laitteen hankkisi seuraavaksi.
Puhelinvalmistajilla ei ole siis oikeastaan tarvetta kehittää puhelinten käyttöikää kovinkaan pitkäksi. Mikäli käytännössä jokainen kuluttaja tahtoo uuden puhelimen 2-5 vuoden välein, miksi laittaa paukkuja siihen, että puhelin kestäisi yhtään tämän pidempään?
Eihän siinä ole kuluttajatutkimuksen kannaltakaan yhtään järkeä. Toisaalla taas on olemassa matkapuhelinmarkkinat, jotka perustuvat nimenomaan pitkäikäisyyteen ja kestävyyteen. Siellä tällaisia ominaisuuksia haluavat kuluttajat viettävät aikansa puhelintaan harkiten.
Kuluttajat ovat toki ohjelmoituja haluamaan uusia ominaisuuksia kohtuullisen tiheään. Vuosittain järjestettävät suuret, spektaakkelimaiset, uusien tuotteiden julkaisutilaisuudet luovat hypeä kuluttajien keskuuteen.
Uusista ominaisuuksista tulee tällöin kuluttajille peruskauraa ja näitä ominaisuuksia odotetaan omaltakin laitteelta. Tavallaan puhelinten lyhyt ikä on siis seurausta kuluttajien ja valmistajien yhteistä toiveesta, eli siitä, että mahdollisimman monella olisi käytössä uusimmat ja parhaimmat ominaisuudet.
Jätit ovat myös lyhentäneet käyttöikää keinotekoisesti
Matkapuhelinjätit voivat vaikuttaa tuotteisiin huomattavan paljon myös tuotteen myynnin jälkeen. Jokainen älypuhelin vaatii toimiakseen käyttöliittymän, jota säätelemällä matkapuhelinvalmistaja voi vaikuttaa puhelimen käytettävyyteen.
Matkapuhelinjätit, Samsung ja Apple, ovat jääneet molemmat kiinni laitteidensa tarkoituksellisesta hidastamisesta, jolloin kuluttajan tarve uusia puhelin tietysti kiihtyy.
Tämä on tietysti erittäin harmaalla alueella liikkumista ja jopa laitonta. Molemmat suurista ovatkin joutuneet vastaamaan näihin syytöksiin ja hyvittämään menetyksiä kuluttajille.
Toisaalta myös niin kutsutut lailliset keinot ovat omiaan lyhentämään puhelimen käyttöikää. Älypuhelimet tarvitsevat toimiakseen kunnollisen ohjelmiston ja esimerkiksi Samsung takaa omille laitteilleen vain kolmen vuoden ohjelmistopäivityksen ja turvallisuuspäivitykset.
Suoranaisia takuita puhelimen käyttöiästä eivät yksikään valmistaja anna. Tuotteilla on tietysti takuu ja virhevastuu, mutta niistä ei voida suoraan vetää yksi yhteen puhelimenkäyttöikää. Käytännössä kuitenkin Samsungin tapauksessa puhelimesta tulee käyttökelvoton, kun viimeisin ohjelmistopäivitys lakkaa toimimasta.
Kauanko laitteen tulisi kestää?
Suoranaista vastausta siihen kauanko laitteen tulisi kestää ei ole määritetty. Vaikka ohjelmistotukea ei ole tarjolla kuin muutamiksi vuosiksi, valmistajasta riippuen, on puhelin oltava käyttökuntoinen pidempään.
Kuluttajariitalautakunta on antanut muutamassa tapauksessa ohjeistuksen, jonka mukaan älypuhelimen tulisi kestää vähintään neljä vuotta. Laitteiden tulisi siis toimia niin pitkään tai laitteen valmistaja tai myyjä on korvausvelvollinen osaan tuotteen hinnasta.
Lautakunnan antamat päätökset eivät kuitenkaan ole lakiin verrattavia määräyksiä, mutta antaa suuntaa siihen, millaisia laitteiden kestävyyksien oikeastaan tulisi olla. Kokonaisuudessaan luvattu ikä on erittäin vaihteleva eri merkkien ja mallien välillä, mutta puhelimen tulisi käytännössä kestää vain muutamia vuosia. Se on todella vähän.
Näinhän se juuri on, puhelimien käyttöikä lyhenee ja nyt niitä löytyy jokaisen piirongin laatikosta.
Nyt valtaa markkinoita käytettyjen puhelimien kauppa. Suomessakin ainakin neljä isoa myyjää välittää kunnostettuja ja täysin huollettuja puhelimia. Samat myyjät ostavat niitä puhelimia, joko suoraan tai vaihtamalla ja maksavat niistä jotain.Säästyy siinä ainakin luonnonvaroja, jos ei muuta ajattele. Minä sellasen ostin hiljakkoin ja toimiihan se.
Valitettavastiosa tupsta typeryydestä menee suoraan käyttäjien piikkiin, koska aina pitää saada uusi luuri vuoden kuluttua melkein viimeistään.
Sinänsä ihmetyttää, koska jatkuvasti valitetaan että palkka ei riitä elämiseen.
Kallis puhelin pitää vaihtaa cuosittain, muutaman euron maksavaa ”lattea”tai muuta muotijuomaa pitää saada päivittäin useamman kerran, vaatteita pitää ostaa jatkuvasti jne. jne.
Ei ihme, ettei tule tuloillaan toimeen.
EU on vaatinut, että puhelin pitää voida korjata, saman laturin pitää käydä kaikkiin ja jonkin ajan päästä akkukin pitäisi voida vaihtaa itse.
Se ei kuitenkaan auta typerien kuluttajien käyttäytymisen takia, ellei asennetta saada muutetuksi.
Kyllähän tämä todellinen ongelma on – mutta on näissä laitteissa eroja.
Fairphone-älypuhelimessa on viiden vuoden takuu ja huomattavan pitkä varaosasaatavuus, siinä missä kiinalaisissa merkeissä on suunnilleen perävalotakuu eikä mitään toivoa huolloista parin vuoden päästä.
Samsung ja Apple menevät keskisarjaan, Apple kirii vähän ohi pidemmällä päivitysten saatavuudella. Ei tunnu olevan väliä myöskään ostatko Applen edullisimman (sekin 500 euroa) vai kalleimman (1500 euroa) luurin, molemmissa on vastaava elinkaari. Samsungilla halvemmissa puhelimissa elinkaari on lyhyempi, joskaan ei lähellekään niin lyhyt kuin kiinatuotteissa.
Kunnostettuja puhelimia myyvät ainakin Telia, Fonum ja Bacg Market. Aika suuri osa niistä on Euroopan markkinoilta, Saksasta-, Ranskasta ja niin edelleen. On niissä peräti vuoden takuu ja 14 vrk mielialatakuu.
Tätä kehitystä saatelevät maailmanmarkkinat ja ertyisesti Aasian valtavat markkinat, Kiina erityisesti, sekä USA. Suomi ja EU ovat pieniä kaloja sopassa.
Katselin kiinalaista, pitkänhuiskeaa nuorta miestä isossa Lidlessä edelläni ostokdilla.
Hänellä oli isonäyttöinen, kultareunuksinen älykännykkä kasvanut vasempaan käteen kiinni. Nappi korvassa. Vasen silmä oli koko ajan kännykässä, vasen pitkä peukalo näpytteli koko ajan ruutua.
Oikea silmä etsi hyllyköistä tavaraa ja oikea käsi napsi kärryyn tavaraa. Vartalon liikkeillä ohjasi ja töni kärryä eteenpäin.
Oikeanpuolisella palvelukassalla tavarat oikealla kädellä hihnalle ja suoraa kassan kautta takaisin kärryyn.
Maksun hän hivautti vasemmalla kädellä kännykän näytöllä lukijaan. Jne…oikea-vasen-oikea….
Paljon asiaa puhelimista. Mutta Heikki, eikös Koreaa pidetä yhtenä maailman vanhimmista sivilisaatioista? Heidän kansantarustossaan lienee tieteen näkökulmasta kyseenalainen, mutta historiallisena asiakirjana korvaamaton teos, Samguk yusa, jonka mukaan Hwanung-jumalan poika Dangun saattoi yhteen korealaiset esikansat ja rakennutti heille yhtenäisen valtion. Näin syntyi Gojoseonin valtakunta 2333 eaa., jota ajankohtaa korealaiset itse pitänevät maansa historian virallisena lähtöpisteenä.
Toki ennen kansallisvaltiokäsitteen syntyä Korean ja Kiinan välinen raja on ollut kuin veteen piirretty viiva, emmekä mekään omaa kultaista nuoruuttamme takaisin saa — mutta ehkä tämä historiatriviahippunen lohduttaa edes hintsusti sinua miettiessäsi liiterissä kohtaamaasi kubistista hahmoa.
(Lähde: Lohikäärme, Tiikeri ja Krysanteemi, johdatus Itä-Aasian yhteiskuntiin, CEAS, Turun yliopisto)
Minulla on Ulefone Armor ja ikää tulee kohta 4 vuotta. Akku kestänyt hyvin, tippunut taskusta, uinut joessa ylittäessäni sen. Ei jälkeäkään ja toimii kuten pitää. Armeijat käyttää moista laitetta ja niin minäkin. Kun ostat, osta kestävä, älä mene pelkkien merkkien perässä.
Isäni jo muinoin sanoi että, ”ikuinen työ tuo ikuisen nälän”!
Yksi puhelimistani täyttyi kerääntyneistä tiedoista eikä asiaa osaava voinut korjata tilannetta esim poistaa tarpeettomia ohjelmia. Nykyisin on kaiketi toisin ja muistitilaa enemmän. Joku viisas sanoi että paras käyttöikä on pari vuotta?
Valokuvat ja videot ovat ehkä pääasiallisin syy muistitilan loppumiseen.
Hmm .. eikö sinulla ole teini-ikäistä lasta, lastenlasta tai tuttavapiirissä muuta nuorta, joka päivät päästätysteen näprää älypuhelimen kanssa?
.
” ..eikä asiaa osaava voinut korjata tilannetta esim poistaa tarpeettomia ohjelmia. ”
Halvalla ei saa kun sitä itteään kyllä laatu ja hinta menee käsikädessä terv tepivaari
Avauksesta en ymmärrä sitä väitettä että Samsungin puhelimesta tulisi käyttökelvoton ”kun viimeinen ohjelmistopäivitys lakkaa toimimasta”. Mitä se tarkoittaa? Äidilläni on Samsung Galaxy 5S neo, ikivanha mutta hyvin
toimiva puhelin. Itselläni on Samsung Galaxy S8, muutaman vuoden takainen lippulaiva johon ei enää tule päivityksiä, hyvin toimii.
Tähän liittyen kerron tarinan. Muutama vuosi sitten ostin Sonyn Compact – mallin, koska pidin puhelinta mukana lenkillä eikä mikään puoliksi tabletti ole siihen sopiva. Siihen aikaan Sony vielä teki parhaista puhelimistaan pienen compact -version jossa oli pieni näyttö mutta muuten lippulaivamallin sisuskalut. Luurin alkuperäinen hinta oli 600 euroa, mutta E.lisa myi loput pois 200 eurolla joten raaskin sen hankkia. Puhelin oikkuili välillä ja noin kahden ja puolen vuoden kuluttua sen näyttö meni siniseksi eikä enää toiminut. Takuu oli jo mennyt umpeen, mutta koska luin että puhelimen ”oletettu kestoikä” on noin neljä vuotta ja koska minulla oli vielä muutama osamaksukin jäljellä niin päätin käydä vaatimassa ainakin niiden mitätöintiä. Yllättäen myyjä sanoikin, että takuu jatkuu kolme vuotta ja puhelin lähetettiin huoltoon. Reilun kuukauden päästä sain sen takaisin – sille ei oltu tehty mitään koska takuuta ei ollutkaan! Alennusta olidin voinut saada jos olisin ostanut uuden, mutta koska ne kaikki olivat suurikokoisia niin en halunnut mitään niistä. Päätin kokeilla vielä kuluttajaneuvonnan apua. Netissä oli ohjeet reklamaation tekoon, täytin lomakkeen ja lähetin sen liikkeeseen jonka sähköpostiosoitteen olin sattumalta saanut selville.
Kului vähän aikaa ja sain vastauksen. Liikkeen pomo oli tullut lomalta, pahoitteli toimintaa, mitätöi kaikki loppuvelat ja antoi vielä hyvitystä laajakaistamaksuista!
Netistä löysin Pirkkalan Veskassa olevan liikkeen, joka korjaa ja myy köytettyjö puhelimia. Samsung Galaxy s8 vaikutti hyvöltä: se on suhteellisen pienikokoinen, taskuun sopiva, ja siinä on huippukamera optisella kuvanvakaimella. Parilla sadalla sain puhelimen jollaisesta olin haaveillut. Parempi vanha Volvo tai Mersu kuin uusi Dacia. Akkukin on riittänyt hyvin ja ainahan sen voi vaihdattaa jos alkaa loppua.