Sen mitä olen tuolla turuilla ja toreilla jutustellut kansalaisten kanssa Ukrainan sodasta ja joka kyllä herra nähköön ilmenee myös näilläkin alustoilla, että ei se Ukrainan itsenäisyys nouse juuri ollenkaan tärkeimmäksi asiaksi heidän kommenteissaan, vaan ensisijaista heille tuntuu olevan r…ien tappaminen niin tehokkaasti, että heitä olisi mahdollisimman vähän tapettaviksi meidän rajallamme, KUN ja painotan sanaa KUN tänne seuraavaksi tulevat suorittamaan ”erikoisoperaatiotaan” Aseiden antamisen kohdalla logiikka noudattaa samaa kaavaa.
Ja vaikka kuinka toistankin itseäni niin toistan silti, että Venäjä ei ole nyt, eikä ole ollut neljäkymmentä luvun jälkeen meitä sotilaallisesti uhkaamassa, niin mikä sai meidät sodan osapuoleksi lähtemään.
Vaikka Ukrainassa tapahtuu se mitä sodissa yleensäkin, eli siellä on tappamisen meininki, niin pitäisiköhän nyt tuo sotapropaganda jättää pikkaisen vähemmälle medioistamme ja myös päättäjiemme puheista , sillä ihmisillä on oman arkensa pyörittämisessä ihan tarpeeksi huolta ilman tätä valtaisaa sotatulvaa mitä tuupataan Yle-Pravdankin tuutista, eli lopetetaan pelottelu, eikä rakenneta rajallemme henkistä aitaa, teräsaita nouskoon jos se jotain helpottaa tuskissaan.
Minä olen luottanut ja luotan edelleenkin suomen ja venäjän väliseen rauhalliseen rinnakkain eloon Ukrainasta huolimatta ja täytyy vain toivoa, että maamme ylin valtiojohto ei olisi jo kaikkia siltoja polttanut takanaan Venäjä hysteriassaan, sillä Venäjä ei niitä siltoja ole polttanut meidän suuntaamme, teimme sen ihan itse ja kansalaisethan tämän harharetken joutuvat sitten maksamaan, mitä poliittiset päättäjämme ovat päättömyyksissään menneet tekemään.
Niin se rinnakkaiselo on ollut lähinnä suomettumista.
Tuota suomettumista nyt hoetaan kuin saatanasta seuraavana, vaikka normaalien ihmisten normaalissa pyhässä ja arjessa se ei näkynyt maassamme muuten kuin työnä ja hyvinvointina, tiedän sen ajan eläneenä, että 90% arjen sankareista ajattelee laillani.
Suomi on ollut Isovihan (1700-1721) ajoista lähtien enemmän tai vähemmän varpaillaan ryssän takia. Varpaillaan olo loppuu kun kohta päästään Natoon.
Ja ryssännuolijat voivat halutessaan muuttaa muutama sata kilometriä idemmäksi.
Surullista luettavaa Lasse sinun kommenttisi, kun vaadit kaikkia muuttamaan venäjälle, jotka tätä yhden totuuden sotapolitikointia tohtii kritisoida.
Lähde sinä sinne Ukrainaan puolustamaan rajojamme, joita ei ole neljäkymmentä luvun jälkeen Hitlerit eikä Stalinit uhanneet.
Eihän teiltä saa muuta kuin ry…..lyä, kun koettaa jotain teidän ”kalloonne” takoa muutakin kuin r….än voissa paistamista.
Miten ihmeessä olet välttynyt lukemasta Venäjän tavoitteita vallata ensin Ukraina, sitten Baltia ja Puola ja ilman Natoa Suomi. Se on ollut heidän itse kirjottamansa tavoite asein ja energiåan voimin.
Älä nyt ihan sokeain kiroituksia sokeana kirjoita.
Miten ihmeessä olet Heikki tolkun miehenä antanut itsesi aivopestä tuolle kuvitellulle r…än tänne hyökkäämisellä, josta ei ole mitään ollut nähtävissä 80 vuoteen kuin suuret puheet ja tunnetustihan ne ei suuta halkaise.
Otahan aivot pois narikasta.
”80 vuoteen kuin suuret puheet ja tunnetustihan ne ei suuta halkaise.”
arvi, tarkoitat varmaan putlerin puheita.
Ainakin Ukrainan kohdalla hänen puheessa toteutuvat 24.2.2022.
Nälkä kasvaa syödessä -sanotaan
Kun putlerin sota on jämähtänyt Ukrainassa, niin sodan aloittajalle saattaa käydä huonosta – hänen suuret ja pienet puheensa loppuvat
Pitäisikö median lakata uutisoimasta Venäjän hyökkäyssodasta Ukrainaan, poissa silmistä poissa mielestä, sitä haluat?
Kyllä se oli nimenomaan Venäjä joka poltti ne sillat myös Suomeen, on käsittämätöntä, että se mitä Ukrainassa tapahtuu ei vaikuttaisi suomalaisiin ja Suomeen.
Ja Venäjä on jo hävinnyt sodan, eikä se olisi sitä koskaan voinut voittaa. Joillekin nähtävästi on uponnut tarinat ukrainalaisten vapauttamisesta ja Putinista suurena rauhan lähettiläänä.
Mika,- Miksi sitä sotaa pitää tuupata 24/7 joka tuutista suomalaisten silmät ja korvat täyteen, vihako teitä elättää.
Ja sanohan nyt että miten se Venäjä ne sillat suomeen on polttanut, Suomihan se liittyi sotaan, ei siihen venäjä pakottanut, vaikka täällä niin annetaankin ymmärtää
Kyllä suomen pienenä maana tulisi pysyä muiden valtioiden välisistä sodista erillään, ainoastaan humanitäärinen auttaminen kuten nyt Ukrainan tänne saapuneiden pakolaisten kohdalla on tapahtunut, niin saa ymmärrykseni, mutta sotaan osallistuminen suomalaisten aseidenviennin ja opetuksin ei minun solidaariuteeni mahdu, olipa tilanne Ukrainassa mikä hyvänsä.
Suomi ei ole ratkaisijan roolissa sotaan nähden vaikka antaisimme viimeisenkin patruunamme ja tuliluikkumme Ukrainalle.
Venäjä poltti sillat Suomeen hyökkäämällä Ukrainaan, kuten se poltti siltansa kaikkiin länsimaihin ja jos tätä ei ymmärrä niin sille ei sitten mitään voi.
Suomi auttaa osaltaan Ukrainaa sen oikeudessa puolustaa olemassaoloaan ja siihen liittyy myös aseellinen apu, hyvä niin.
Itse en usko hetkeäkään, että maailmasta tulisi parempi paikka sillä, että Venäläiset tuhoavat Ukrainan ja tappavat ukrainalaiset, uskotko sinä?
Mika,- Ehkäpä minä olen erilainen pyromaani kuin te muut, kun haluan siltojemme pysyvän ajokuntoisina kaikesta pahuudesta huolimatta ja ei se tarkoita että hyväksyisin venäjän ukrainaan hyökkäyksen, kun toivon ettei ihan kaikkia siltoja poltettaisi vihanpuuskassa suomen ja venäjän väliltä.
arvi :”, kun haluan siltojemme pysyvän ajokuntoisina kaikesta pahuudesta huolimatta ”
Hmm .. arvi, sinun halusi ei taida paljoa painaa nykyisessä Euroopan tilanteessa.
*
Mika. ” Venäjä poltti sillat Suomeen hyökkäämällä Ukrainaan, kuten se poltti siltansa kaikkiin länsimaihin ja jos tätä ei ymmärrä niin sille ei sitten mitään voi.”
Luulenpa että kun kusipää Putin häviää kartalta, niin Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa loppuu.
Joskus jossakin turvallisuusjärjestelyt pettävät.
Kuolihan Stalinkin loputa – onneksi.
****
https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000009215484.html
Tähtäimessä
Vladimir Putinilta eivät lopu viholliset – eivätkä turvamiehet.
Uhkaako Kremlin diktaattoria salamurha?
ETULINJAN gorillat ovat joko Liittovaltion suojelupalvelun (FSO) tai Venäjän kansalliskaartin palkkalistoilla. FSO:n sisällä toimii lisärenkaana Putinin oma henkivartijakaarti, ”muskettisoturit”, jotka turvaavat johtajaansa ympäri vuorokauden viikon jokaisena päivänä.
Tällainen taannoinen lukemani juttu journalismiin ja sodasta uutisoimiseen tuli mieleen nyt uudestaan, johon linkitän ja josta ote:
”Journalismi toimii sodan aikana eri tavalla kuin normaalioloissa. Se tinkii väistämättä tehtävästään vallankäytön tarkkailijana ja suuren yleisön informoijana.
Harva on sitä mieltä, että median tulisi julkaista esimerkiksi tärkeitä tietoja pommitetun kaupungin evakuointisuunnitelmista, jos tiedot voisivat vaarantaa evakuoinnin. Tai että hyökkääjän näkemykset sodasta pitäisi julkaista samalla painoarvolla kuin omien johtajien. Sen sijaan useimmat toivonevat median osallistuvan tarvittaessa omalla panoksellaan kansallisiin sotaponnisteluihin…”
(https://journalisti.fi/nakokulmat/2022/08/sota-muuttaa-journalismia-mutta-miten-pian/)
Meidänkin lehdistömme, iltapäivä-sellaiset etunenässä, pursuu tiedustelutaustaisten evp-upseerien visiointeja tulevasta Putinin Venäjän häviöstä eli Ukrainan voitosta puolustussodassaan. Toivottavasti he eivät ole väärässä. Hyvä, suorastaan erinomainen kommentti tällaiseen lehtien myynninedistämiskirjoitteluun on tämän blogin otsikko: ”Venäjä on ja pysyy, jonkin taistelun se häviää, mutta sotaa ei koskaan”. On täysin mahdollista että Ukraina voittaa puolustussodassaan, mutta siinäkään tapauksessa Venäjä ei mitään sotaa häviä – ainoastaan hyökkäysoperaationsa se menettää ja joutuu vaihtamaan autoritaarisen presidenttinsä toiseen samanlaiseen..
Ymmärrän hyvin näkökulman siitä, miten eri toimijat pyrkivät myöskin hyötymään kriiseissä, ja itseänikin ärsytti kritiikitön uutisointi keväällä hyvin ikävästä naisiin ja tyttöihin kohdistuneesta väkivallasta, josta myöhemmin uutisoitiin, että kyseessä olikin ollut ukrainalainen toimija, joka ilmeisesti lähisukulaisensa kanssa oli keksinyt osan medialle raportoimistaan järkyttävistä tapauksista. Asioiden viihteellistäminen länsimaisessa mediassa on mielestäni ikävää.
Mutta ihminen lienee sellainen, että sitä pidetään osoituksena älykkyydestä, jos jollakin bensa-asemalla sattuu vahinko ja bensaa myydään vahingossa lähes ilmaiseksi, jolloin kansa kollektiivisesti ihailee niitä, jotka keksivät ensimmäisenä ottaa hyödyn irti tämän tyyppisestä. No joo, asiat nyt eivät liity toisiinsa suoraa.
Niin miksi venäjän annetaan asein sortaa Ukrainaa ukrainan maaperällä sillä eihän Ukraina ole hyökännyt venäjää vastaan venäjän maaperällä?
Venäjä häviää sotansa. Kekkosen aika oli äklöttävää nöyristelyä. Mistä tahansa Euroopassa käytävästä suuresta sodasta uutisoitaisiin päivittäin.
Mitä tarkoittaisi käytännössä visio Venäjä häviää sotansa? Se ehkä joutuisi vetäytymään miehittämästään Ukrainasta – parhaassa tapauksessa Krimin niemimaata myöten. Presidentti vaihtuisi, mutta hallinnon muoto ei siitä muuttuisi. Muuta ei sitten tapahtuisikaan. Venäjä olisi sama mantereen laajuinen kolossi kuin tähänkin asti. Toki Venäjän agressiivisuus pysyisi hillitympänä ehkä muutamia vuosia. Tapahtumien kulku olisi muutettavat muuttaen saman kaltainen kuin Venäjän hävitessä sodan Japania vastaan vv 1904-05. Suurvalta ei siitä mihinkään muuttunut. Ulkopolitiikka löystyi ja sisäpolitiikka liberalisoitui hieman – tilapäisesti muutamaksi vuodeksi. Pian oli kaikki ennallaan kunnes tuli maailmansota ja vallankumous, mutta se on jo toinen tarina.
Helsingin heppu, Venäjä on liittovaltio, voiko liittovaltio hajota?
Kaukaa haettu ja hyvin teoreettinen kysymys, mutta ei liene kuitenkaan aivan täysin mahdoton, vai onko kuitenkin?
Venäjän hajoaminen ei silti olisi luultavasti mitenkään turvallisuutta edistävä tapahtuma. Voisi syntyä joukko pikku- Putinien hallitsemia valtioita joilla olisi ydinaseita.
Tämähän onkin ymmärrystä laajentavaa argumentointia, jota itse tulkitsen niin, että lause ”venäjä häviää sotansa” = asiasta ei haluta keskustella. Raikasta olisi, jos ihmiset kykenisivät myös keskustelemaan vaikeista asioista poliittisen pätemisen ja oikeassa olemisessa tylyttämisen ja suoranaisen nettikiusaamisen sijaan, mutta tämä lienee epärealistinen ajatus.
Blogin aloittajan väitekö ”Venäjä ei koskasn häviä sotaa” on jotenkin parempaa argumentointia? Perustelematon väite ei ansaitse parempaa vastausta. Se ei edes pidäp paikkaansa, Venäjä on hävinnyt montakin sotaa. Helsingin Hepun mainitsema sota Japania vastaan on hyvä esimerkki.
Perustelut perusteluista, väitteet väitteistä. Nettikiusaamisesta puhumisen tässä yhteydessä näen jonkinlaisena hoivavietin ilmentymänä. Arvi-parka osannee pitää puolensa vaikka joku olisi eri mieltä,
Minä ymmärtäisin avauksen toteamuksen siitä että Venäjä ei koskaan häviä sotaa siten että Venäjä ei yksinkertaisesti voi suunnattoman alueellisen ulottuvuutensa ja volyyminsa vuoksi ratkaisevasti hävitä – siis perikatoon saakka. Onhan se monta kertaa sotilaallisia tappioita koettuaan joutunut rauhanteoissa tekemään joitakin myönnytyksiä ja joutunut luopumaan alueista, mutta tällaisten jälkeen valtiomassa jatkaa olemistaan kuin ei mitään olisi tapahtunut. Venäjä on luonnehtinut käymäänsä Suomen talvisotaa vain alueelliseksi selkkaukseksi. Samoin se suhtautuu kaikkiin käymiinsä rajasotiin – niin voittamiinsa kuin häviämiinsäkin (kuitenkin poikkeuksena myyttinen ”suuri isänmaallinen sota”, samoin Kutuzovin voitto Bonapartesta).
Olisi erinomaisen hyödyllistä ja avartavaa pohtia mitä konkreettisesti käytännössä tapahtuu Venäjällä ja mitä ei tapahdu jos Venäjä häviää sotansa, esimerkiksi tämän Ukrainen sodan ja mitä pitäisi Venäjällä tapahtua jotta voisi perustellusti sanoa Venäjän hävinneen sodan eikä pelkkää kahakkaa. Tietenkin on kansainvälisesti suurempi merkitys sillä mitä siinä tapauksessa tapahtuu Ukrainassa – ja muualla.
Sodan häviäminen onkin eri asia kuin koko valtion tuhoutuminen. Väite, ettei Venäjä ole koskaan hävinnyt sotaa on yksiselitteisesti väärä. Jos valtion olemassaolo tarkoittaa, ettei ole hävinyt sotaa niin aika harva maa on sodan ”hävinnyt”. Oikea väite voisi olla, ettei Venäjä katoa vaikka häviäisi sodan. Ja Ukrainan sodan Venäjä on häviämässä. Putin lähti soitellen sotaan ja Venäjän resurssit eivät näytä riittävän. Ihmisiä on enemmän kuin Ukrainassa mutta pelkillä huonosti koulutetuilla ja varustetuilla joukoilla ei voiteta. Kuinka kauan venäläiset sietävät poikiensa tapattamista? Pieni maa on voittanut aiemminkin paljon voimakkaamman vihollisen. Vietnam voitti USAn, Afganistan Neuvostoliiton. Ja Ukraina on suhteessa paljon vahvempi,
Millä perusteella Ukrainan sota muka olisi ”kahakka”? Silläkö jos Ukrainalaiset eivät valloita Moskovaa? Kyllä sodan voittoon riittää Venäjän joukkojen työntäminen pois Ukrainasta. Ei sodan voittaminen yleensäkään ole tarkoittanut toisen maan täydellistä miehitystä, saati tuhoamista. Japani voitti Venäjän vuonna 1905, ei marssinut Moskovaan, mutta otti haltuunsa sen alueen Mantsuriassa jota Venäjäkin halusi.
Puhutaan asioista oikeilla nimillä eikä arvuutella.
Juhani: Kysynpä vielä; mitä huolisimme vaikka polttaisi kultainen tuli tämän maailman kaiken, kun vaan säästyy pohjapuoli Jukolan talosta ja sen seitsemän poikaa?
Timo: Lähtis kulovalkea kerran karsimaan yli koko maailman, niin tuhaksi ja poroksi menisi myös Jukolan pohjapuoli ja vielä sen seitsemän poikaakin kaupan päälle.
Arvin suositus pitää Suomi erillään läntisten yhteisöjen Ukrainalle Venäjän hyökkäyksen uhrina osoittamasta diplomaattisesta ja ase- ym. tuesta ei oikein kestä. Sillä on käynyt selväksi että Venäjän agressiivista laajentumispyrkimystä ei pysäytä ja torju mikään muu kuin muun maailman yhteinen politiikka sen suhteen. Paljon on verrattu Putinin toimintaa Hitlerin toimintaan. Ilmeistä yhtäläisyyttä onkin. Jos länsivallat eivät 1939 olisi alivoimaisina ja valmistautumattomina ravistautuneet hereille Mynchenin horroksesta toimintaan Hitlerin pysäyttämiseksi ei tämä olisi ollut enää pysäytettävissä. Näin pitkällä ei vielä olla Putinin suhteen, mutta rajat hänelle on nyt yhteisvoimin asetettava ettei pitemmälle jouduttaisikaan. Suomi ei voi sanoutua tästä irti.
Venäjä on jo hävinnyt sodan. Kysymys on enää siitä kuinka absoluuttinen häviö siitä tulee.
Sori vaan ihmiset, mutta minua kiinnostaa eri näkökulmat, vaikka tiedänkin mitä minun länsimaisessa konsensuksessa tulee sanoa, jotta minua ei aleta nimitellä kenties negatiivisen identiteetin tms. katkeruuden piinaamien henkilöiden toimesta. En ole elänyt Kekkosen aikoja eikä minulla ole myöskään suomettuneisuudesta traumaa. Minua sen sijaan kiinnostaa Ukrainan presidentin menneisyys ja mahdolliset korruptio-kytkökset sekä se, olisiko hän ollut lainkaan pätevä poliitikko jos sotaa ei olisi. Ja minua kiinnostaa myös Ukrainalaisen ihmisoikeusvaltuutetun valehtelu ihmisyyteen liittyvänä ilmiönä:
”Ukrainan parlamentti on erottanut ihmisoikeusvaltuutetun Ljudmila Denisovan, joka on raportoinut sodan aikana julkisuuteen Venäjän joukkojen tekemästä väitetystä seksuaalisesta väkivallasta. – –
Erottamisen syyksi kerrottiin se, ettei Denisova ole hoitanut velvollisuuksiaan liittyen humanitaarisiin käytäviin ja ukrainalaisten pakkosiirtoihin miehitetyiltä alueilta.
Lisäksi Denisovan syytetään antaneen varomattomia lausuntoja ilman selviä todisteita seksuaalisesta väkivallasta Ukrainan sodassa. Kymmenien ukrainalaisten toimittajien ja asiantuntijoiden allekirjoittaman avoimen kirjeen mukaan Denisovan tapa puhua seksuaalisesta väkivallasta julkisuudessa on ollut skandaalinhakuista ja varomatonta.
Erityisesti pienten paikkakuntien kohdalla varomaton raportointi voi kirjeen(siirryt toiseen palveluun) allekirjoittajien mukaan paljastaa uhrien henkilöllisyyden ja vaarantaa heidät. Denisova on kertonut julkisuudessa – usein sosiaalisessa mediassa – yksityiskohtaisesti myös alaikäisten raiskauksista, joista on uutisoitu kansainvälisessä mediassa laajasti.”
(https://yle.fi/a/3-12473813)
Minua kiinnostaa mikä on ihminen enemmän kuin se, millaisena me haluamme nähdä lajimme eriväristen linssien läpi.
Asioiden politisointi puolestaan on minulle ”äklöttävää”.
Saahan noista olla kiinnostunut mutta niiden nostaminen etualalle silloin kun Venäjä tekee kansanmurhaa ei mahdu useimpien ihmisten oikeustajuun. Se on vähän kuin alkaisi penkoa mitä rikoksia juutalaiset olivat tehneet Saksassa 1930- luvulla kun toiset puhuvat holokaustista.
Ymmärrän enemmistön näkemykseen pyöristyksen, kuitenkin itse suhtaudun kriittisesti siihenkin, missä suhteessa se on hyödyllistä rinnastaa Juutalaisten kokemaa Ukrainan tilanteeseen — mielestäni olisi myös Ukrainan siviileille kunnioitus arvottaa heidän kokema sota aivan omanaan.
En lähtökohtaisesti pidä siitä, että valtion päämiehiksi päätyneet show-miehet ratsastavat etnisellä taustallaan/ juurillaan, joilla nyt tässä sodassa ei liene relevanssia, jos hyökkääjän natsittelukin perustuu valheisiin? Minun ymmärrys/ henkinen tuki menee sodassa kärsiville siviileille, ei valtionjohdon (mahdollisesti korruptoituneelle) eliitille eikä sen mahdollisesti harjoittamalle show-politiikalle.
Eiväthän nuo juutalaisten ja ukrainalaisten kokemukset tietenkään sama ole ja vertaus voi olla huonokin siinä mielessä, mutta yhteistä on se että uhrista aletaan etsiä vikoja. Ja Zelenskyyn liittyen ne ovat vielä melkoisia spekulaatioita ja loanheittoa. Ukrainalaisen ihmisoikeusvaltuutetun jutut olivat potaskaa, totta, ja hän taisikin saada siksi potkut. Mutta en ymmärrä miksi sitä pitäisi puida nyt kun Venäjä todistetusti on myös syyllistynyt oikeisiin rikoksiin ja Venäjä on se joka hyökkää ja tappaa. Ukrainan puoleltakin varmasti tulee ylilyöntejä ja propagandaa, mutta niihin takertuminen hämärtää kokonaisuuden. Putinisteille sellainen on syöttö lapaan.
Voisitko kertoa jotakin?
”Se on vähän kuin alkaisi penkoa mitä rikoksia juutalaiset olivat tehneet Saksassa 1930- luvulla .”
En tietenkään, koska se olisi moraalisesti yhtä tympeää kuin etsiä salamyhkäisiä vikoja Ukrainan presidentistä nyt kun Venäjä tappaa ukrainalaisia.
Norppa : ”Se on vähän kuin alkaisi penkoa mitä rikoksia juutalaiset olivat tehneet Saksassa 1930”
.
Täytyy sanoa, etten ymmärrä tuota lausetta.
******
https://www.ushmm.org/learn/holocaust/path-to-nazi-genocide/chapter-3/from-citizens-to-outcasts-1933-1938
.
From Citizens to Outcasts, 1933–1938
.
Kansalaisista syrjäytyneiksi, 1933–1938
.
Through hundreds of legal measures, the Nazi-led German government gradually excluded Jews from public life, the professions, and public education. The goal of Nazi propaganda was to demonize Jews and to create a climate of hostility and indifference toward their plight. On Kristallnacht—the Night of Broken Glass—Jewish businesses and synagogues were destroyed in the first act of state-sponsored violence against the Jewish community. Many Jews who had the means tried to leave Germany but encountered countless bureaucratic hurdles.
.
Google- käännös:
.
Natsien johtama Saksan hallitus sulki asteittain juutalaiset julkisen elämän, ammatin ja julkisen koulutuksen ulkopuolelle sadoilla lainsäädännöllisillä toimenpiteillä. Natsien propagandan tavoitteena oli demonisoida juutalaiset ja luoda vihamielisyyden ja välinpitämättömyyden ilmapiiri heidän ahdinkoaan kohtaan. Kristalliyönä – Särjettyjen lasien yönä – juutalaiset yritykset ja synagogat tuhottiin ensimmäisessä valtion tukemassa juutalaisyhteisöä vastaan suunnatussa väkivallassa. Monet juutalaiset, joilla oli varaa, yrittivät lähteä Saksasta, mutta kohtasivat lukemattomia byrokraattisia esteitä.
Niinpä.
Väitätkö, ettei kukaan juutalainen 30-luvun saksassa syyllistynyt mihinkään rikokseen?
Et ymmärtänyt todellakaan. Kysymys on vertauksesta. Jos sanotaan, että mies syö kuin hevonen se ei tarkoita että mies on hevonen. Lue uudelleen ja mieti.
Ei kai sentään. Enkä edes väitä, että tahallinen väärinymmärtäminen olisi vastenmielisintä mitä jollekulle toiselle se kuulemma on.
Noh, tuo kommenttini oli kyllä Albanukselle, pompahti väärään paikkaan.
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen ympärysvaltojen nöyryyttämän Saksan kansa näki nälkää, niin osa juutalaisista oli julmia koronkiskureita. Mutta en nyt tarkoita että hyväksyisin juutalaisvainot natsi-Saksassa ja muuallakin Euroopassa. Niin ei se ollut pelkästään Saksa. Esim ranskalaiset varmaan mielellään haluaisivat unohtaa mitä he tekivät 40-luvulla Pariisin juutalaisille.
Sodan voittaja on aina loppujen lopuksi riippumaton media, vaikja se voi hävitä yksittäisiä taisteluja propagandamedialle, joita molemmat sodan osapuolet käyttävät.
Historiankirjoitus sodasta on voitajan kirjoittamaa mediapropagadaa.
Senkin kirjoituksen oikeellisuuden paljastaa lopuksi riippumaton media ja riippumattomat historijoitsijat.
Todellinen voittaja on kansan laaja yleissivistys, joka taistelee riippumattoman lain ja moraalin vartijana tiedon keinoin, ettei sotaa syntyisi.