Tiedän, että ajan ratasta ei voi kääntää taaksepäin, eikä ”kehitystä” pysäyttää vaikka haluaisimmekin, mutta ainakin itselleni tämä nykyaika digeineen, robotteineen, tekoälyineen ja teknologioineen on jokapäiväinen kauhistus ja jossa kauneus ja rikkaus ovat ainoat mittarit onnellisuuteen, jossa vaatimattomuus on sairautta.
Jumalaton kiire on joka paikkaan ja sutta ja sekundaa tehdään, jossa nopeat syövät hitaat ja jossa pysyvyys on syntiä.
Itse olen lapsuuteni ja nuoruuttani elänyt 50-60 luvuilla ja osin vielä 70 luvullakin, jossa elettiin kuten olivat meidän vanhempammekin eläneet. Raha ja materia ei ollut unelma, riitti kun oli leipää pöydässä. Työtä tehtiin hosumatta ja hyvään ja kestävään jälkeen pyrkien ja kaikki tehtiin ikäänkuin isältä pojalle.
Leikkisästi sanoen aikamerkkikin tuli postissa ja kiire sai aikaan vain ku…päisiä mukuloita.
Musiikilliset kokemukset ja nautinnot seurasivat omien vanhempiemme perinteitä, jossa melodinen ja sanoituksellinen kontrasti soljui saumattomasti emotionaaliseen auforiaan.
Rajat olivat rakkautta kasvatuksessa ja jos sitä ei kaikki koto-oloissaan saaneet, niin opettaja kyllä auktoriteetillaan ohjasi eksyneet lampaat takaisin turvaan turmeluksien viehätyksiltä. Itsekkin olen saanut opettajan ”ohjauksesta” nauttia, kun aina ei ihan tuo käytös, huolellisuus ja tarkkaavaisuus ollut vaaditulla tasolla, Nyt siitä opettajaa kiitän ja tukkapöllökin oli opiksi ja ojennukseksi hyvää tarkoittaen.
Ei pelätty eikä peloteltu ja mailmanloput olivat vain Jehovien houreita ja kaikki asiat hoidettiin ja kunnia-asia oli tehdä priimaa, meni siihen sitten aikaa miten paljon hyvänsä.
Väitän että suurin osa oman ikäluokkani ihmisistä sanovat, että kyllä ennen kaikki oli paremmin ja sitä mitä ei ollut kaikinajoin, niin sitä ei tarvittu. Oltiin tyytyväisiä mitä oli, eikä surtu sitä mitä puuttui.
Ei rakenneltu lapsille eikä nuorille psykiatrisia sairaalamonumentteja kuten nykyään ja annettiin ikäänkuin kaikkien kukkien kukkia omine persoonallisuuksineen, eikä sullottu pakolla samaan muottiin ( kuplaan )
Elettiin Herran nuhteessa ja kymmenen käskyä vastasi lakikirjaa, jota parhaimman mukaan noudatettiin, nykyään nämä käskyt kahlitsevat yhteiskunnan ja yksilöiden oikeuksia elää kuin pellossa, jossa vastuu on tuntematon käsite.
Olen onnellinen, että sain elää lapsuuteni ja nuoruuteni ajassa, jossa turvallisuudentunne oli kantavana teemana ilman uhkia.
Nykyään lapsien ja nuorten päivät täyttyvät ja täytetään mitä erilaisemmin uhkakuvin ja he kantavat kapeilla harteillaan koko maailman huolet ja murheet ja vaikka mistään ei ole puutetta, niin materialla ei henkistä hyvinvointia korvata, olipa sitä miten paljon hyvänsä.
Emme ole voineet valita aikaa emmekä vanhempiamne, kun synnyimme tähän maailmaan.
Minä olen yrittänyt selvitellä, miksi synnyin juuri tähän aikaan ja tähän geeniperimääni. Tietoisuus ei anna siihen vastausta.
Näen unia, jotka ovat jostain kaukaa menneisyydestä ja olen todennut usein, että olen ollut täällä ennenkin.
Kannan perimää kaukaa meneisyydestä isieni ja äitieni sukusolujen kautta ja myös mukana niiden jopa fyysiset ja henkiset kokemukset mennesyydestä.
Joku tehtävä täällä elävänä on ? Olen tulkinnut sen jopa hiukan uskonnollisesti, ettei hiuskarvakaan putoa päästäsi hänen huomaamattan.
Eli olen yksi ”hiuskarva” suuren järjestelmän osana, joka ”raportoi” hajut, maut, näyt, tunnot johonkin suureen tasapainokeskukseen, luojan kokonaisjärjestelmään. Sen perusteella se kokoaisjärjestelmä sijaitsee jossakin tuntemattomassa ”taivaassa” tai sitten mitä pienimmässä virusmaaimassa, tasapainojeskuksessa ?
Heikki,- sinä ”kirjanoppineena” kiteytit hyvin asian, kun minä tällaisena henkilönä, jonka tietokoneina on ollut koko elmän ajan vain kirves, rautakanki, saha ja lapio ja nuorempana ”vatupassikin”, joka iloisesti povitaskussa hölskähteli ja eleltiin ikäänkuin Herran pelossa ja viisaudessa.
Ihan täytyy vähän kehua Arvin kirjoitusta, niin oli saatuvia havaintoja maailman menosta.
Tämäkin että aikamme jossa vaatimattomuus on sairautta, en osaisi paremmin sanoa. Perhe ja yhteisöllisyys väistyvät ihmismielistä, omaan itseen pitää nyt satsata ja huomio keskittää materiaan. Tavatkin turmeltuvat, vittu ja paska ikäänkuin luonnolisia sanoja arjen puhekielessa, kirjasivistyneetkin ihmiset niitä kai trendikkäinä pitävät.
Näin se on Myllymatti ja ihmiset pelkäävät hiljaisuutta ja rauhaa ympärillään ja sairastuvat stressiin ja masennukseen, jos eivät joka päivä pääse toteuttamaan itseään ja imemään itseensä elämän eliksiiriä kertakäyttökerskalla ja osoittamaan omaa hyvyyttään muita alistamalla ja oman navan tuijottelulla.
Ette te nyt oikein muista, kun -60 ja -70 luvut ne kaikkein pahinta aikaa olikin. Silloin alkoi valtion, työnantajien ja työntekijöiden välinen kilpajuoksu. Valtio käytti kaikki mahdolliset keinonsa, ihan sumeilematta. Silloin oli historian pahimmat devalvaatiot, lähes luokkaa 30%, valtio otti pakkolainaa autoilijoilta. Esimerkiksi vain väliaikainen kayttömaksu, joka joskus tulevaisuudessa on luvattu maksaa takaisin.
Silloin oli kaikkein pahimmat lakkoajat, niitä oli monta vuodessa. Esimekkiä otettiin briteiltä, jossa lakot kestivät kuukausia. Suomessa vaadittiin koko ajan korotuksia palkkohin ja moniin muihin lukuisiin etuuksiin ja jos niitä ei saavutettu, niin lähdettiin Ruotsiin Saabín tehtaille tuulettajan hihnoja asentelemaan . Niillä vuosikymmenillä alkoi suuri muuttoliike itäsuomesta Ruotsiin.
Minä muistan tuon ajan erikoisen hyvin, kun se oli minun työurani ja autoilun alkuaikaa. ”Ja Kekkonen voi erityisen hyvin”.
Ehdotonta, eli absoluuttista totuutta ei ole tässä(kään) kysymyksessä ja jos Pentillä on eri näkemys sen ajan elämänmenosta, niin se on yhtä oikea kuin omanikin.
Nykyään kun kaikki kiroavat ns.suomettumisenkin saatanalliseksi ajaksi Suomessa, niin itselläni ei tällaisia tuntemuksia ilmennyt, ei työssä eikä vapaa-aikana ja taisi ilmetä lähinnä päättäjiemme rähmälläänolosta, kansalle riitti kun oli leipää ja sirkushuveja ja ei ollut väliä toiko sitä cccp vai läntinen sirkustirehtööri.
Sattui nyt niin että muisteltiin mikä oli ennen mielestämme hyvin koska synkistelijöistä ei netissä ole pulaa.
Eteenpäin elävän meli ja vasta vanhana alamme katsoa taaksepäin aikaan jota emme voi muuttaa…
Hyvin muistan, kun elettiin niinkutsuttua Taistolaisuuden aikaa maassamme ja kun 16 vuotiaana supparina astuin Valmetin palvelukseen, niin hyvin harvassa olivat ne viikot, jossa ei persettä pantu penkkiin jonkun asian puolesta ja jos ei vastakkain olleet työntekijä ja työnantaja, niin sitten ottivat toisistaan mittaa enemmistö vastaan vähemmistökommunistit ja sitten vielä demarit omine ajatuksineen.
Se oli sitä ihaninta nuoruusaikaa ja Kekkonen ……..
En minäkään synkistellyt, nuo vain sattui olemaan muistikuvia noin 50- 60 vuotta vanhoista ajoista. Arvi sen hyvin muisti, takapuoli oli silloin pirun painava.
Tuli mieleeni yksi muistikuva niiltä ajoiita, Arvi saa poistaa. Minä elin silloin Helsingissä ja yhtenä iltapaivänä levisi huhu rahan leikkauksesta. Sitä pidettiin ihan totena, kun valtiolla meni niinkuin meni. Lopulta yksikään pankki ei enää suostununut vaihtamaan isoja seteleitä. Se oli niin vahva huhu, että se levisi lopulta maaseudulle Rovaniemeä myöten. Aamulla herättiin jännittyneinä, mutta huhuhan se vaan siis oli.
Miksi poistaisin ?
On hienoa että voimme tässä kertoilla tuntemuksiamme ja kokemuksiamme, joita on yhtä monta kuin on tulkistsijaakin ja se on sitä autenttista ruohonjuuritason kokemushistoriaa, jota ei kukaan tutkija pysty kumoamaan tutkijankammioistaan.
Jos oli itse yritysmaailmassa, asuntokauppojen kanssa tekemisissä ja muutenkin oli aktiivinen talouselämän puolella, pahin oli 90-91 laman potku, jossa kiinteästä omaisuudesta jäi vain pieru ilmaan eli katosi jopa 70 % edeltävien vuosien ennustettavissa olevista arvoista. Ja pankit menivät persnetolle ja laina korot nousivat päiväkirkotasolla 100 %.
Joku Katinkullan perustaja kertoilee vielä US:n palstoilla, kuinka hänet ryöstettiin ja pantiin jopa hetkeksi vankeuteen syyttömänä pesäsnselvitysten vuoksi. Häneltä katosi sadat tyntekijät ja satojen milj. rahat ja lv.
Onneksi en ole itse vain kaunis ja rikas, vaan olen myös äärimmäisen vaatimaton ja erinomainen valehtelija.