Tietämättään ovat koomikoita.

Jos on nykyään television huumoripläjäykset ja sketsit lähinnä pieru ja alapäähuumoria, niin itse pidän eduskuntaa ja siellä ”ahertavia”politikkoja puolueineen parhaana kanavana, joka pitää synkkyyteen taipuvaiset Suomalaiset iloisina onnesta.

Parhaimmat naurut sain silloin, kun huumoriohjelmistaan tunnettu ja niiden myötävaikutuksella eduskuntaan päässyt P. P. Petelius pyysi anteeksi aikaisempia huumoriohjelmiaa niiden kohteeksi joutuneilta.  Ei tainnut oikein uskottavuus politikkona lähteä hyvin liikkeelle synnintunnossaan.

Hyvät naurut sain silloinkin, kun kokoomus vastusti voimakkaasti EU.lle myönnettyä miljardien tukipakettia, äänestämällä tyhjää.

Kepu taas teki eräänlaisen nopeusennätyksen, kun erotti Kulmunin nuijastaan, vaikka ei ollut vielä yksissäkään vaaleissa ollut puheenjohtajana kynsiään näyttämässä, mutta eipä ne Saarikonkaan kynnet tunnu kovin teräviltä muualla kuin omassa ahterissa. Tästä sain lähinnä vahingoniloa.

Jussi Halla-aho sanoi puheenjohtajuudesta luopuessaan, että ei tule olemaan varjona seuraajalleen. Nyt onkin käynyt niin, että Halla-aho onkin nykyään aurinko puolueen tähtitaivaalla ja vaarana onkin altistuminen ultraviolettiselle hallasäteilylle, se voi tappaa koko puolueen. Tästä en oikein tiennyt, pitäisikö itkeä vai nauraa.

Eräänlainen nopeusennätys nähtiin silloinkin, kun kokoomus heitti Rydmanin susille, ennenkuin Orpo oli kolmasti kiekaissut ja muste Helsingin sanomien sivuilta kuivunut.  Oli siinä naurussa pidättelemistä.

Vihreät julhli suurena voittona turpeesta luopumista ja nyt hallituksessa myöntävät avustuksia turveyrittäjille konehankintoihin, kun olivat turpeesta luopumisen seurauksena myyneet koneensa romuraudaksi Eestiin.

Anu Vehviläinen sanoi kokeneensa seksuaalista häirintää niin eduskunnassa kuin vaalikentilläkin, mutta joku tolkku kerjätessäkin.

Tämä samainen Vehviläinen sanoi, että ei enään asetu ehdolle kevään eduskuntavaaleissa ja olen antanut itselleni kertoa, että hän ei ole vieläkään toipunut Tynkkysen yli kahdeksan tunnin puhemaratonista.

Kepun Tiilikaista eivät Ruokolahtelaiset valinneet pienen kuntansa kunnanjohtajaksi, sen johdosta puoluetoverit nimittivät hänet professoriksi.

Antti Rinne ja Sirpa Paatero erotettiin, sen seurauksena toisesta tuli eduskunnan puhemies ja toisesta ministeri.

Sauli Niinistö sanoi, että hän ei tule enään koskaan pelaamaan jääkiekkoa Putinin kanssa, sillä hän on syyllistynyt kaukalon ulkopuoliseen väkivaltaan.  Tämähän ei sinällään ole naurun aihe, mutta taitaa jäät sulaa ennenkuin kurki kuolee.

Ano Turtiainen oltaisiin halusta siiretty istumaan eduskuntasalissa persuista oikealle, mutta kun seinät tulivat vastaan.

Kepun Hoskonen sai puolueeltaan varoituksen ja erottivat hänet ympäristövaliokunnan puheenjohtajuudesta, kun hän puhui totta.

Orpo valitutti itsensä puolustusvaliokunnan johtoon siksi ajaksi, että Nato saadaan maaliin, mutta taitaa eduskuntavaalit pelastaa Orpon.

Sanna Marin aikoi päästä haastajastaan eroon, nimittämällä Lindtman eduskunnan puhemiehistöön, mutta Antti ei suostunut ja siitä lähtien hän onkin ollut kuin kusi sukassa.