Joulu juhlista ”jaloin”, Juhannus juhlista kontaten opastaa pikkujättiläinen sivuillaan ja sanoo myös, että joulu on vain kerran vuodessa, mutta Juhannus on ”onneksi” joka vuosi.
50-60 luvun joulut ovat rakkaina muistoissa mielessä ja silloin olikin jotkin asiat suurta juhlaa lapsen mielessä ja kielessä, jotka nykyään ovatkin saatavissa joka päivä tässä yltäkylläisyyden hullun myllyssä. Mutta niinhän siinä näyttää käyneen yksilöiden ja yhteiskunnan kokonaishyvinvointia tiiraillessa, että kun materia ja kaiken maailman krääsä tuli sisään ovesta, niin samalla ikkunasta ulos heitetiin Jeesuslapsi pesuveden mukana.
Sitten jatkettiin 70-80 luvuille nuorina ja komeina ja Juhannusta juhlittiin vähän kuin Irvin laulussaan, kun kokon ympärillä ”pullo kiersi ringissä ja irvisteltiin vain”. Nyt ollaankin enää komeita ja pullokaan ei enää kierrä ja irvistys tulee jo kefiiriä hörpätessä.
Joulu ja Juhannus ovat meille samaa juhlaa kuin arki nykyään muutenkin on, vaikka askel lyhenee ja hopeaa on hiuksissa, niin jokainen uusi päivä näillä vuosirenkailla ja oma kulta kainalossa on kiitoksen paikka ja ne kiitokset lähtevät ”yläkertaan”.
Kun Joulu ja Juhannus on joka vuosi, niin pitäisiköhän eduskuntavaalitkin nykyisen neljän vuoden sijaan järjestää joka vuosi, niin loppuisi köyhyyskin suomesta, kun luvataan kymmentä hyvää ja yhtätoista kaunista heikompiosaisten auttamiseksi, ei ole eroa onko puolue oikealla tai vasemmalla ideologilaidalla, samoja joulupukkeja kaikki.
Tänään 27.11. klo 14 perinteinen Jouluparaati Hämeenpuistosta Hämeenkadulle.
Tänään myös 27.11. klo 18 Tuomiokirkossa kanttorin jäähyväiset ja Hoosianna konsertti klo 18.
Eilen oma Joulun avaus kirkossa uruin; Enkeli taivaan, Sylvian Joululaulu ja lopuksi Hoosianna.
Siinä minun perinteinen ”saarnani”.
Vaikka miten on perhettä ja läheisiä niin joulu tuntuu aina hemmetin raskaalta ja painostavalta juhlalta. Toki suomalaiselle tuo tuska on monelle tärkeää. Itse koitan vaan tehdä parhaani että mieli ja kukkaro kestävät. Olisin paljon mieluummin kävelemässä metsässä.
Vaan kukin tyylillään.
Täällä maalla on liiankin vähän läheisiä joten kyllä joulu tuntuu ihan joululta ja perinteitä kunnioitan minäkin. Eipä silti, saattaa meille tulla yksi läheinen Roomasta.
1978 jouluaatto on aina muistissani. Jännitin niin paljon joulun tulemista että en syönyt mitään moneen päivään ja menetin tajuntani ja minut vietiin ambulanssilla keskussairaalaan jossa vietin jouluyön.
No kenen maksukyky riittäisi joka vuotiseen vaalin käyntiin vaikka vaali asia onkin koko vaalikauden joillakkin esillä ja ainoa oikea asia terv tepivaari
En nyt mitään joulua vietä jos ei siihen lasketa palvi lihaa joka ei yksin elävällä ole 12- 15 kg painoinen terv tepivaari
Muistan teininä viettäneeni yhden joulun yksin. Päätin kokata ei-jouluruokaa, laitoin pihviä pannulle. En paljon muuta muista siitä joulusta mutta vaihtelu virkisti.
Viime jouluna tein vieraille hirveän teon. Lupasin että ostan muutaman oluen. Niin tein – ostin kymmenkunta putelia alkoholilla ja toinen mokoma alkoholittomia. Jokainen eri merkkiä ja laatua. Kyllä menivät sekaisin.
Jaa-a, itse olen viettänyt useita aattoja itsekseni ihan hyvässä hengessä. Aiemmassa kodissani, joka oli 1920-luvulla rakennettu pienkerrostalo, oli oikein tunnelmallista, kun naapurit lähtivät pois joulunviettoon, niin itse otin ilon irti ja lämmitin meidän taloyhtiön saunan, jossa saunoin oikein rauhassa (meillä ei ollut saunavuoroja, vaan nimi-listaan periaate saunan ja pyykkituvan kanssa) — ja tykkäsin feelistellä ulkona katsellen muiden tunnelmallisia jouluvaloja hiljaa lumisateessa. Kävin hautuumaalla tunnelmoimassa, ja söin oikein hyvin yötä myöden.
Viime jouluna vietimme nuorison kanssa aaton syöden kummityttäreni ja hänen äidin tekemiä susheja ja kaupan mutakakkua vaniljakastikkeella sekä juustojani ja hunajapomeloa 😀 oikein rento ja itse asiassa mukavin joulu aikoihin ilman pakkoa väkinäisesti syventyä evankeliumin lukemiseen ennen kinkkuun käymistä.
Olen usein leiponut itse jouleivät läheisille, jotka olen vienyt joskus aatto-aamuna ennen joulurauhan julistamista tai sitten joulupäiväksi… joskus erään entisen poikaystiksen kanssa söimme hänen jouluperinteen mukaisesti hänen tekemää poronlihaa ja jotakin perunaa/ laatikoita muistaakseni.
Kansainvälisessä lukiossa aikanaan opettajani kertoili, että Canadassa heillä olisi hyvin samanlaisia ruokia jouluna, mitä suomalaisissakin pöydissä, kun kuvailin hänelle rosollia ja mitä siihen tulee…
Kirkossa Tampereen keskustorilla olen joskus veljeni kanssa käynyt kaksin kuuntelemassa englantilaiset joululaulut, mikä oli myös mukavaa, kun siihen ei meidän osalta sisältynyt raskaan harrasta paatosta, vaan tunnelmointia vain.. 🙂