Tavan takaa saa lukea lehdistä, kuinka Ukrainan poliittis/sotilaallinen johto kehuu Suomea ja Suomen taistelua Venäjää vastaan 39-44 ja vertaa nykyistä asemaansa meihin.
Mutta meillä olikin sellainen johto sodan aikana, että se näki rauhan olevan ainoa tae itsenäisyytemme turvaamiseksi ja vaikka alueluovutukset olivat raskaat, niin raskas rauha oli kuitenkin parempi, kuin koko maan alistaminen sirpin ja vasran alle.
Nyt tietenkin taas jotkut vääräleuvat sanovat, että emme olleet itsenäisiä, kun valvontakomissio valvoi Tornissa ja lakimme tarkistutettiin ennen täytäntöönpanoaan Kremlissä.
Mutta hopee ei ollut häpee, se oli voitto, kiitos sodanaikaisien sukupolvien ja kiitos sodanaikaisen poliittis/sotilaallisen johtomme, kun lopetitte kalliin veremme vuodattamisen ja vaikka rauhan ehdot olivat raskaat, niin parempi kuitenkin oli/on ollut elää siniristilipun hulmutessa, kuin kaksipäisen kotkan kynsissä.
On tietenkin pyhänhävästykseen verrattava teko, jos ja kun ehdottaa Ukrainan ”koomikolle” rauhan tietä ja kansalaistensa veren vuodatuksen lopettamista, kun maa on pommitettu kivikaudelle ja tapettu ja tuhottu kaikki elollinen tielleen osunut.
Kun Ukraina ihailee Suomen taistelua itsenäisyytensä puolesta suurta vihollista vastaan, niin mikäs siinä, mutta itse sanoisin heille, että jos ihailette, niin ihailtavaa on sekin, kuinka Suomen sodanaikainen valtiojohto päätyi rauhan tielle ja säästi kansakuntamme enemmältä kärsimykseltä raskaasta rauhasta huolimatta.
Siitä on jo 80 vuotta kun aseet laskettiin ja toivottavasti niihin ei enään tartuta Suomen ja Venäjän välillä.
Mutta mikäs minä ulkopuolisena olen ketään neuvomaan, kukin ristinsä kantaa, mutta itse otan hatun päästäni niiden edesmenneiden haudoilla, jotka katsoivat huonon rauhankin olevan parempi vaihtoehto, kun kyyditykset tapettavaksi Siperian aroille ja kansakunnan pyyhkimen pois kartaston sivuilta, sillä historia yleensä kirjoitetaan voittajan nuotistoa noudattaen.
Ehkä joku vielä uskoo, että Ukraina voittaa sodan, mutta minä uskon, että Ukraina voittaa itsenäisyytensä, laskiessaan aseensa ja vaikka kuten Suomessakin, rauhan ehdot tulevat olemaan raskaat, niin pareet sekin kuin ydinsota, sillä se on se, joka tien päässä odottaa ja siinä ei ole voittajia eikä häviäjiä.
Jos joku sanoo, että ei edes Putin uskalla nappia painaa, mutta onko Putin tähänkään asti toiminut niinkuin olemme ennakoineet, ei ole, vaan hän toimii mistään välittämättä, mistään piittaamatta, kunhan omat housumukset pysyvät puhtaana ja kansakunta huutaa uraata.
Onkohan liikaa pyydetty, että ei ammuttaisi viestin tuojaa, vaikka viesti ei omaan ”melankoliaan” kolahtaisikkaan, mutta viisauden alku on tunnustaa realiteetit, että koolla on väliä ja suuri on kaunista.
Jotain tolkkua Arvin rauhanpuheissa voisi olla sitä taustaa vastaan että kuvittelee Putinin venäjän rauhan jälkeen käyttäytyvän kuin Stalinin Neuvostoliitto.
Myllymatti,- mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma, kun on kyse venäjästä, joten en voi sinulle luvata ikuista rauhaa, vaikka niin haluaisinkin.
Ihan vakavissani minä kommentoin, ikuiset rauhat ovat satukirjoista
Ihan vakavasti minäkin vastasin.
On turha paasata rauhasta niïn kauan , kun putinan rikollissakilla ei ole aikomustakaan lopettaa murhaamistaj ukrainan valloittamista kokonaan.
Vasta, kun ryssä on pinteessä, se murhaajasakki voi suostua neuvottelemaan.
Juha,- jos meidän omassa sodassamme Neuvostoliitolle riitti sodan voittajana rajojen siirtely nykyisille paikoilleen ja kovat sotakorvaukset, niin olettaisin venäjälle riittävän siivu Ukrainasta, eli ne alueet joissa se nyt möyryää, sillä se saisi kasvonsa pestyä oman kansansa iltarukouksissa. Onhan se tietysti helvetillistä, että laitonta hyökkääjää palkitaan, mutta se tuntuisi olevan ainoa keino välttyä napinpainallukselta.
Oleta, mitä haluat – satuja on kiva uskoa.
Putina on kertonut tavoitteekseen vanhan Venäjän alueet – Suomi mukaan lukien.
Suuruudenhulu mielenvikainen diktaattori ei tule luovuttamaan ennenkuin pakosta.
Hyvähän se olisi jos rauhalle olisi tilaa, vaan kuten tässä sanottua, rauhalle ei ole mahdollisuuksia. Sääli.
Ryssäpaskijaiset hyökkäilevät pienten valtioiden kimppuun.
Nyt eurooppalaiset ymmärtävät ( ehkei arvi) , että Ukrainan sodassa on kysymys koko Euroopasta.
Eräs PB:n bloggaaja esitti Markku Huhtalalle alla olevan kysymyksen.
”Huhtalan tekstit menevät yhä sakeammiksi. Millaista korvausta näistä itänaapuri maksaa, sillä eihän kukaan tuollaista sontaa ilmaiseksi levitä, ei ainakaan selvinpäin.”
https://www.pirkanblogit.fi/2022/markku-huhtala/suomi-venajaseura-meni-minulla-tauolle/
*
Mielestäni saman kysymyksen voisi perustellusti esittää arville.
Länsimaiden pitää huolehtia siitä, että Venäjä ei sotaa voita, eli lisää ja raskaampaa aseistusta Ukrainalle myös sellaista jonka kantavuus riittää Venäjän puolelle.
Venäläisiltä ei asiasta tarvi kysellä eikä mielipiteitä kuulla.
Se rauha oli kallis jonka arvet ovat yhä.
Miksi koko maapallon asukkaat eivät osaa elää rauhassa?