En voi käsittää tätä jälkiviisaiden viisautta, jotka nyt ovat verenmaku suussa valmiita vetämään kaikki ne kaulakeinuun, jotka ovat olleet kosketuksissa, joko suoraan tai välillisesti venäjän ja venäläisen talous ja jopa kulttuuristen toimijoiden kanssa.
Nyt kauhistellaan, että kuinka te julkesitte, että ettekö te osanneet yhtään ennakoida mihin venäjä on menossa, kun sinisilmäisesti olitte totalitaristisen hallinnon juoksupoikina ja sen etujen ajajina.
Minä olen pitänyt ja pidän yhä kaikista tärkeimpänä ulkopoliittisissa suhteissamme suhdettamme venäjään ja vaikka nyt näyttääkin kanssakäyminen muodostuneenkin ylivoimaiseksi Ukrainakysymyksen johdosta, niin siitä huolimatta suhteemme venäjään on meille joko mahdollisuus tai haitta, riippuen valtiojohtomme omaksumasta linjasta.
Ja olipa nyt valtiomuoto venäjällä mikä tahansa, niin toimeen on tultava ja rautaesiripun rakentaminen ei ainakaan takaa suhteiden myöhempää normalisoitumista.
Minua vähän huvittaa valtiojohtomme kissanhännän veto siitä, että otetaanko suomen maaperälle ydinaseita vai ei, sillä ei ole mitään merkitystä, sillä kyllä ne ohjukset osuvat maaleihinsa tuhansienkin kilometrien päästä, tulevat ne sitten idästä tai lännestä.
Vaikka olen saanut puolustusvoimiemme ylipäällikön kritisoimisesta monta kutsumanimeä, niin silti en jaksa hänen rooliaan ymmärtää Putinista kertovana matkasaarnaajana, sillä hyvä kello kauas kuuluu, paha kello vieläkin kauemmas, vaikka Putinin toimet eivät nykyään hurraa huutoja ansaitse, niin siltikin pidättäytyisin sentraali santran roolista vaikka kuinka sitä tivattaisiin, joten vaikeneminen on kultaa ja se olisi sitä tässäkin tapauksessa vaikka kuinka sielua korventaakin.
Niinistö olisi halukas kutsumaan Amerikan presidentin suomeen, mutta kysyn että miksi. Hänen tulisi kutsua Putin maahamme ja jos hän ei kutsua heti noudattaisikaan, niin sen tulee olla koko ajan voimassa, se on sitä oikeaa rauhantyötä ja voittaa korkeammatkin rautaesiriput rajallamme.
Niin, että sotarikollinenko tänne pitää kutsua ?
No, tulkoon vaan, niin Suomi panee hänet poseen, kun muilla menee puput pöksyyn.
Niin sotaa ei olisi tullut jos Ukraina olisi nostanut kädet pystyyn tai toivottanut tervetulleeksi?
Venäjä ei tunne maansa rajoja Krimi oli osoitus siitä.
Niilo,- Käsittelen toisissa blogeissani sitten Ukrainan kysymystä lähemmin, nyt oli vaan alustukseni aihe lähinnä suhteemme venäjään nyt ja tulevaisuudessa.