Kokeeko saatana Moskovassa häpeää ?

Ihmisillä taitaa olla suurimpien pelkojensa joukossa pelko menettää kasvonsa, eli joutua naurun alaiseksi muiden silmissä ja siitä koituva ”ikuinen” häpeä.

Paljon pelastaisi jo se, jos kykenisi, jota hyvin harva taitaa, eli osaisi nauraa itselleen ja virheilleen.

Aasin siltaa pitkin hyppäänkin venäjään ja Putiniin, joka nyt on joutunut naurun alaiseksi, vaikka eihän hänen ja heidän teurastusreissunsa toki ole naurun asia, mutta heidän voittamaton puna-armeijansa onkin osoittautunut pelkäksi osaamattomaksi rosvojoukoksi, joka pakenee häntä koipien välissä takaisin häpeämään, ei toki tekojaan vaan heikkouttaan ja sitä kautta naurun kohteeksi.

Hyvin vaikeata on arvailla tämän kasvonsa menettämisen seurauksia Putinin ja venäjän kohdalla, mitä vain voidaan odottaa, sillä heidän tapansa ”hävetä” poikkeaa merkittävästi länsimaiden tavasta kohdata häpeänsä.

Loppuun asti pyritään kulissit pitämään pystyssä ja sitä suurempi on häpeän määrä, mitä pidempään niitä pystyssä koitetaan pitää.

9 vastausta artikkeliin “Kokeeko saatana Moskovassa häpeää ?”

  1. En sinällään pidä hyvän ja pahan olemassaoloa oman totuuskäsitykseni mukaisena, mutta tuo kasvojen menettämisen pelko on mielenkiintoinen mietinnän aihe.

    Itse koen että esimerkiksi Itä-Aasiassa tällainen toistenkin puolesta toisten kasvojen säilyttämisen halu tuo kulttuuriin sekä ihmisten väliseen kanssakäymiseen hyvinkin kaunista hienotunteisuutta, Aasialaisia ihmisiä on myös stereotyyppisesti leimattu ilmeettömiksi ja jopa tunteettomiksi, mikä mielestäni ei kerro mitään ihmisen sisäisestä maailmasta, jota ei välttämättä tarvitsekaan vuodattaa kaikille. Tietyssä vetäytyvyydessa ja pidättyvyydessä on omat arvokkaatkin puolensa, kun yksilölle sallitaan oma tila pohtia ja tuntea asioita, jota tilaa myöskin kunnioitetaan toisissa.

    Meillä länsimaissa kaiken läpinäkyväksi ja avoimeksi perkaamisen mentaliteetilla on silläkin irvokkaan banaalit puolensa, mitä tälläkin palstalla urakalla kritisoitu — mutta siinä olen blogistin kanssa samoilla aukeamilla, että psykologisesti yksilön suhteessa omaan itseensä on tuo itselleen nauramisen taito sekä ymmärrys luopua kulisseista varmaankin tervehdyttävää.

    Ylen tiedepodcastien osastolla on mielestäni hieno sarja tunteista (https://areena.yle.fi/podcastit/1-50995033) sekä näiden funktioista, joita avaa hienosti Psykologi Katja Myllyviita.
    Esimerkiksi jakso häpeästä:

    https://areena.yle.fi/podcastit/1-50014718
    /
    ”Häpeän tunne on aina haitallinen, mutta pientä hyvääkin voi siitä löytyä —

    Häpeä syntyy ympäristöstä ja ympäristön asettamista vaatimuksista, tai niiden luomasta arvottomuuden tunteesta. Häpeän tunnetta edeltää yleensä aina jokin toinen tunne, ja usein se myös peitetään toisella tunteella. Häpeän tunne on tuskallinen ja voi synnyttää ongelmia, tai ainakin muita negatiivisia tunteita. Mikä häpeän tunteessa siis voi olla hyvää? Haastateltavana psykologi Katja Myllyviita.”

    Tunteet:

    Tunteet ovat elämän suola, mutta mistä ne syntyvät, missä ne tuntuvat ja mitä kaikkea ne voivat aiheuttaa? Milloin tunteisiin pitää puuttua, vai pitääkö? Tiedeykkösen neliosaisessa podcast-sarjassa käsitellään tunnetaitoja ja neljää tunnetta lisää: inhoa, rakkautta, häpeää ja kateutta. Aikaisemmassa tunnesarjassahan käsiteltiin iloa, surua, vihaa ja pelkoa. Psykologi Katja Myllyviita kertoo näistä jokapäiväisistä, mutta joskus hankalistakin tunteista. Professori Lauri Nummenmaan johtaman tutkimusryhmän julkaisemista kehon tunnekartoista selviää, missä päin kehoa ja millä tavoin tunteet tuntuvat.

  2. Omassa lapsuudessani pidettiin hyveenä lapsessa ujoutta ja vaatimattomuutta, nykyään se katsotaan kykenemättömyyden ja osaamattomuuden ilmentymäksi.
    Sanonta olikin, että vaatimattomuus kaunistaa ja ujous oli hyvän kasvatuksen osoitus lapsessa.

    1. Tuo on mielestäni erittäin mielenkiintoinen aihe miettiä, että miten kasvatuskäsityksemme vaikkapa on muuttunut — ja voivatko nuoret nykyään paremmin kuin ennen?

      Jos häpeä on kollektiivinen tunne, joka syntyy ympäristöstä ja ympäristön asettamista vaatimuksista, joita tämän päivän nuoret kokevat vahvasti niin, että he tavoittelevat täydellisyyttä ja kokevat suuria paineita siitä, että heidän tulisi aina olla iloisia ja reippaita koulussa ja tosi hyviä ja avuliaita kavereille — niin voisiko ajatella että perinteinen vaatimattomuuteen kasvattaminen voisikin ehkäistä tietynlaista ympäristön paineista aiheutuvaa häpeää sekä itsesyytöksiä, joilla tämän päivän nuoret piinaavat suotta itseään?

      1. Kyllä…ja kun katsoo nykyisiä tilastoja lasten ja nuorten mielenterveydellisistä ongelmista, niin materian ja rahan kaikkivoipaisuus on taustalla, kun kilpailuyhteiskunta kasvattaa robotteja koneistojensa rasvareiksi.
        Lisäksi nuoret kokevat yhteiskunnan olevan vain heille oikeuksia takaava instanssi ilman velvollisuuksia, eli kaiken salliva yhteiskunta tappaa terveen järjen käytön ja tilalle tulee moraalittomuuden markkinat.

        1. Helposti saatu on helposti menetetty sanoo sananlasku, eli jos kaiken saa siihen ponnistelematta, niin sen myös menettää.

  3. Tässä kateellisten maassa ei saa kehua itseään jos on jossain asiassa hyvä.

  4. In my opinion, Putin should be hanged just like what was done to former Nazi leaders in Germany.

    На мой взгляд, Путина надо повесить так же, как это сделали с бывшими нацистскими лидерами в Германии.

  5. Historia on täynnä sekavia rosvojoukkoja ja niiden ympärille rakennettuja valtakeskittymiä. Valitettavasti sekin malli voi toimia liian kauan.

  6. Putin katsoo asiaa oman nationalisminsa läpi. Itsensä hän luultavasti näkee historian suurmiehenä. Armeijan epäonnistuminen on varmasti katkera pala, mutta Putin yrittää pelastaa tilanteen kutsumalla lisää miehiä sotimaan. Huonon johtamisen, koulutuksen ja varustuksen takia se ei luultavimkin johda muuhun kuin suurempiin tappioihin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *