Tervehdys kaikille Pirkan blogiin kirjoittaville kuin sen moniulotteiseen lukunautintoonkin osallistuville täältä itäisimmästä suomesta.
Näin talven kynnyksellä, kun taas aloitin lintujen ruokinnan, niin eilen tapasin monen vuoden jälkeen yhden harvinaisuuden ja yhden kaipaamaani linnun ruokinta-automaatiltani, jonka luulin jo kuolleen sukupuuttoon, vaikka se vielä joitakin vuosia sitten oli aika yleinenkin lintulaudallani.
Ehei, ei se ollut rauhankyyhky, se ei ole vielä kuollut, vaikka nykyään se koetaan harmittavana pahanilman lintuna, joka on uhkana häiritä läsnäolollaan sotahaukkojen reviirejä.
Se pieni kulkija oli Töyhtötiainen ja kun se takatukka märkänä sateisena päivänä katseli minua oksaltaan, niin se korvasi sillä hetkellä kadonneen rauhankyyhkynkin puuttumisen.
En tiedä mikä on Töyhtötiaisen saanut lähes katoamaan linnustostamme, kun muita tinttilajeja kyllä piisaa, liekkö tehometsätalous vai jokin muu luonnon ”myrkky” syynä sen häviämisessä ja jos siihen syyllistä etsitään, niin se löytyy kunkin omasta peilistä, tahtoo sitä tai ei.
Toinen vähän säväyttänyt tapaus sattui toissa aamuna kun affenia peratessa rantavedessä, heittelin perkuut rantaveteen jossa vettä riitti vain nilkkaan asti, niin kaksi haukea tuli muutaman metrin päässä minusta hakemaan oman osuutensa perkuista, niin ajattelin että kesyiksipä ovat tulleet, vai liekkö nälkä ajanut nekin rajan tälle puolelle, tämä Karjalan Pyhäjärvi kun on rajajärvenä itäisen naapurin kanssa.
Eipähän ole kohdalleni aikaisemmin sattunut, että haukikin tulee ikäänkuin valmiiseen pöytään.
Olisikohan siihenkin syyllisenä ”kaikkeen syyllinen metsätalous”.
Arvin luontokuvauksista tuli mieleen oman isoisäni lapsuudenkoti Karjalassa sekä hiljattain kuuntelemani lukupiirin podcast Richard Powersin kirjasta Ikipuut:
”Mitä luonto merkitsee, kun se vähenee kiihtyvää vauhtia? Millainen on puun sielunelämä? Richard Powersin Ikipuut -romaani vie lukijan ihmiskunnan suurimpien kysymysten äärelle.
Podcastin vierailevan tähden luontotoimittaja Markku Sipin mielestä Ikipuut todistaa, miksi luontoaktivistit ovat oikeassa: he näkevät enemmän. Annaleena Jalavalle Ikipuut on ylistyslaulu, joka muokkasi hänen käsitystään puista. Anna Tuluston mielestä romaani pakottaa kysymään, onko puilla itseisarvo ja mitkä ovat puiden oikeudet. Pietari Kylmälä miettii, että ajatus puiden arvosta herättää ihmisissä myös pelkoa: mitä meille jää jäljelle jos puut saavat oikeudet?
Jaksossa mainittiin pitkä lista puista ja metsistä kertovaa kirjallisuutta:
Robert Holdstock: Alkumetsä
Sanna Hukkanen & Inkeri Aula: Metsänpeitto
Pekka Juntti, Anssi Jokiranta, Anna Ruohonen, Jenni Räinä: Metsä meidän jälkeemme
Eeva Kilven runot ja päiväkirjat
Anni Kytömäki: Margarita
Stefano Mancuso: Loistavat kasvit
Paul Nurse: Mitä on elämä? Viisi askelta biologian ymmärtämiseen
Kalle Päätalo: Iijoki-sarja
Matias Riikonen: Matara
Olli Sinivaara: Puut
J. R. R. Tolkien: Kaksi tornia”
(https://areena.yle.fi/podcastit/1-61297832)