Olen näillä sivuilla vähän sellainen yksinäinen ratsasta, tai lohi joka ui aina vastavirtaan ja nytkin meinaan tehdä sellaisen blogin aiheesta, josta itselläni eikä tutuillani ole henkilökohtaista kosketuspintaa kumpaankaan, eli leipäjonoihin eikä sossun luukkuun ja tutusti siitä lentää paskaa tuulettimeen.
Sanotaan suomen olevan hyvinvointi yhteiskunta ja lottovoittajien maa tänne syntyessään.
Mutta herääkin kysymys, että onko leipäjonot sitten vain välttämätön paha taikka hyve, joka on osoitus että kaveria ei jätetä.
Oma arvioni on, että leipäjonon asiakkaista valtaosalle, ei kaikille, jono antaa mahdollisuuden olla tekemättä elämäntapa muutosta, eli voivat hakea leipää ilmaisjakelusta, että siitä säästyvät rahat käytetään janon sammuttamiseen.
Eikä suinkaan päihteet ole ainut tekijä, joka vie leipäjonon asiakkaaksi, paljon on muitakin koukuttavia asioita, jotka ovat riistäytyneet hallinnasta ja kun kerran leivässä voi säästää, niin voidaan siitä liikenevät varat käyttää koukuttavan asian ruokkimiseen.
Tuhansin lienee niitä ihmisiä, jotka elävät niukan toimeentulon varassa ja saavat helpotusta joidenkin yhteiskunnan tukimuotojen kautta, mutta heitä ei näy leipäjonoissa, sillä he ovat priorisoineet elämänarvonsa tärkeimpien asioiden ympärille, eivätkä ole lähteneet hakemaan vaikeaan tilanteeseensa helppoa ratkaisua ja kun ei ole riippuvuussuhdetta ja addiktiota suuntaan eikä toiseen, niin jonon jatkeena ei heitä näy.
Joten, yhteiskunnan sosiaalipalvelut kyllä pitävät ihmisen poissa leipäjonoista, jos asiat laitetaan tärkeys järjestykseen, eli ensin työ ( arki ) ja sitten huvit, eikä päin vastoin.
Eli Suomen kaikki ( ”Hurstin valinnat”) ovatkin vain este muutokselle, joka jää tekemättä, kun ei puututa juurisyihin.
Varmaan totta toinen puoli Arvin provosoinnissa
Matti,- Asioista tulee puhua oikeilla nimillä ja hyssytely ja uhriutuminen on hurskauden pahimpia muotoja.
Ai meinaako Arvi, että on vähän kuin Bellerofon, joka uhmasi jumalia ratsastaessaan Pegasoksella Olympos-vuorelle? Kovin yksin tuskin joutuisit olemaan ainakaan kirjanoppineiden temppeleissä viisauden rakkauden puutteessa. Älyn ylimielisyyttähän täällä meillä suomalaisessa väestössä kumartavat kansalaiset läpi kaikkien yhteiskuntaluokkien asiantuntija-uskossaan, joten repäisehän siitä niiskurätti.
Onhan se varmasti jotenkin karkeasti ajatellen niinkin, että ne, joiden ylpeys tai muu itsepäisyys ei salli leipäjonoon alentumista turvautuvat kenties hyvinkin oikeistolaiseen heimoneuvokkuuteen, esimerkiksi vaikkapa nuori mies vailla tasa-arvoa saattaa suklaasilmineen tai siloposkineen raahata tikapuunsa jonkun pahaa-aavistamattoman, hyvin toimeentulevan YH-tädin sfääriin, kaataen sitten tikapuunsa tukevasti toisen sydäntä vasten, jonka lämpöisiin kammioihin aloittaa kiipeämisensä, valjastamalla vaikkapa näyttelijäntaitonsa omaan hyötykäyttöön, esittämällä isien hylkäämien lapsosten suurinta ritaria.
Tai joku toinen neuvokas voi ryhtyä tekemään kehollaan töitä, pyytäen asiakaspalvelu-suorituksestaan 50-100e/h rahallista korvausta turvautuessaan ikivanhaan ammattiin.
Kolmas kenties saattaa muuttaa osoitteensa jollekin maamme idyllisistä kalmistoista.
Kyllä hätä keinot keksii.
Kun yhteiskunta ei auta huonommin toimeen tulevien toimeen tuloa silloin on nuot ruoka jonot tarpeellisia
Mutta aina niistä hakee myös ne joita puute ei kosketa terv tepivaari
En tiedä, sanokaa jos olen väärässä ( mitä tapahtuu harvoin ) että minusta yhteiskunnan tukiverkko on jo niin tiheä, että sieltä ei putoa ja vaikka et tekisi elämäsi aikana päivääkään veronalaista työtä, niin silti voit elää säällistä elämää tukiaisten varassa ”kehdosta hautaan”.
No se tukiverkko on kuin seula siitä tippuu aika nopeasti pois varsinkin vanhukset ja lapset terv tepivaari
Ehkäpä se viinakortti voisi tulla takaisin…
Itse olen välillä joutunut turvautumaan kirkon ruoka-apuun vaikka vähäiset rahani ei mene alkoholiin.
Mulla on tuo viinakortti no eipä sitä ole muutenkaan joutunut käyttään terv tepivaari