Miksi meidän suomalaisten, pitäis onni kätkeä, nautitaan me onnestamme, vaikka hampaat irvessä.
Koronakaan ei se ole, meitä saanut suremaan, Marinikin karenssissaan, baarin lähtee bailaamaan.
Onneksi on meillä Kiuru, joka laulaa nuotista, Marini kun vastuun väistää, että säilyis komeena.
Piikittömät joutuu meillä, metsäkaartiin liittymään, onnelliset jahtaa heitä, hirttoköydet käsissään.
Presidentti Niinistökin, heristeli nyrkkiään, mutta Sanna sanoi hälle, mene vaari lepäämään.
Venäjälle suomineito, rukkaset on antanut, vaikka Putin karhunpesään, myötäjäiset varannut.
Natokaan ei suomalaisten, sydäntä saa sykkimään, kansalaiset omin käsin, onneen vievät itseään.
Vaaleihin ei kansalaiset, innostusta herätä, himmeleistä paras heillä, roikkuu kurki hirressä.
Taitais olla pareet että, palattaisiin entiseen, jolloin viina, sauna, terva oli, avain tautiin jokaiseen.
Uskon että pian koittaa, koronalle kuolema, kunhan Kiuru maata johtaa, Marini on saikulla.
Eipä tässä itkuvirsiin, ole juuri aihetta, kunhan vielä jostain löytyis, sampo joka tuvasta.
Vaikka ei se onnellisuus, kumpuakkaan rahasta, on se hyvä renki meille, älköön uusi Jumala.
Hallitusta suotta meillä, kaikesta nyt haukutaan, vaikka naiset miesten antaa, vastuun ottaa sopastaan.
Sarikkokin punamultaan, taloansa värjäilee, toivoo että paska pysyy, Junttilaa kun ihailee.
Vihreät ei tiedä oikein, kääntyisikö oikeaan, vai pitäisikö vilkku panna, äärilaitaan vasempaan.
Kokoomuskin riehakkaasti, nostelee jo maljoja, mutta saattaa krapulassa, olla vaali aamuna.
Eiköhän tää tällä erää, riitä onnen tuojista, aamukahvi kymäksi ehti, sehän pitää kauniina.
pieni jatko )
Ilmastonkin muutoksesta, jotkut ovat huolissaan, miljardeja vuosia se, tupannut on muuttumaan.
Vilun jälkeen aina tulee, vähitellen lämmintä, hourupäisten päähän nouseen, keltaisenaan nestettä.
Maailman me pelastamme, ettei huku paskaansa, kaduillamme lapset huutaa, viekää autot talliinsa.
Vihreästä siirtymästä, pitäis olla onnessaan, vaikka vienyt meiltä jopa, siemenpernat laareistaan.
Nyt on vaade että kaikki, kiukaat, pesät tuhotaan, palkkioita romutukseen, valtiolta luvataan.
Minun sauna, hellan pesä, koivupuuta rakastaa, eikä tule herkustansa, ikipäivin luopumaan.
En sitä minäkään kyllä luovu puulämmitteisestä hella/leivinuunistani, enkä puulämmitteisestä saunastani.
Tarkka siitä olen, että piipunpäästä ei nouse tummaa savua, edes sytytettäessä.
Hienoa lyriikkaa on taas Arvi kirjoittanut osoittaen tarkkaa silmää siihen missä mennään.
Oli säe Saarikostakin, vahvaa faktaa runon muodossa sekin. Tämä meno Keskustassa Saarikon johdolla surettaa, Puoluetta joka on ihan oikeasti aatteineen keskustassa mielestäni tarvitaan vaikka itse en keskustalainen ole.
Oikea keskusta edelleen tarvittaisiin erään entisen ”maaseudun puolueen” tilalle.
Ex keksinny mitään muuta, hah?