Olen tässä joskus tuumaillut isänmaallisuutta ja sitä, mikä saa kansalaiset tuntemaan ylpeyttä suomalaisuudestaan ja että mihin lokeroon itseni tässä sijoitan.
Jos nyt esimerkiksi suomalaiset voittavat jääkiekon MM tai Olympiakultaa, niin jo ollaan tukka sekaisin onnesta ja ihastellaan sankareitamme, kun ilmaveivillä saivat vietyä mustan lätkän ”ylä mummoon”. Mutta itselleni se ei tuo väristyksiä suuntaan eikä toiseen, koska en seuraa koko lajia, niin en silloin poraa suomenlippua märäksi isänmaallisista onnen kyyneleistäkään. Ja onhan näitä lajeja muitakin, joissa en yhdy kollektiiviseen riemuun muiden tavoin kuten esimerkiksi Formulat ja potkupallot, sählyt ja koripallot mm. Hiihtoa ja ampumahiihtoa olen seurannut, mutta sekin taitaa nyt jäädä vähemmälle, kun politiikka on noussut voittajaksi. Joten jos urheilu tekee isänmaallisen, niin sitten en sitä ole.
En tiedä voiko sitä sanoa isänmaallisuudeksi, kun ennen sain tuntea Snelmanin ja Paasikiven sormieni välissä, niin se toi hyvän mielen, nyt kun euroja ja senttejä hypistelen, niin kiroan koko valuutan ja ne henkilöt, jotka isänmaallisen Graniitin vaihtoivat kissankultaan.
En varmasti vuoden 1995 jälkeen ole liiemmin itsenäisyyttämme juhlistanut ja syy kyllä tiedetään, kun jouduimme komentotalouden vangiksi, jossa ylin juomanlaskija ja ylipappi asuu rajojemme ulkopuolella ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.
Sanotaan, että kun veikkaat, niin suomalainen voittaa aina, mutta tämäkin harrastus itseltäni puuttuu ja lopetin uhkapelin jo silloin, kun 20 pennin pajatso vaihtui 50 penniseen.
Alkon pitkäripaista en ole yli kymmeneen vuoteen kätellyt, enkä näin ollen hoilaa juovuspäissäni olen suomalainen renkutusta.
Mutta turvallisuuden tunne ja tunne että saamme elää ilman sodan pelkoa ja uhkaa toivat kiitollisuuden ja isänmaallisen ylpeyden pintaan ja nöyrän kiitoksen menneille sukupolville. Nyt sekin on tiessään, kun sotilasliiton jäsenyys ja rautaesirippu rajallamme ei tuo turvallisuuden tunnetta, vaan päin vastoin kadottaa sen.
Sitä minä vähän ihmettelen, että isänmaallisuutta tuolla juhlitaan suomen lippuja suudellen ja siihen kietoutuen, mutta kuitenkin samat henkilöt ovat koko ajan niitä suomalaisuuden tunnustuksellisia ja perinteellisiä isänmaalle ominaisia kivijalkoja murentamassa suuria savijalkoja kumartaen.
Koti, uskonto ja isänmaa äidinkielineen, tämä koossapitävä lauseke on se joka pitää kaiken sen sisällään joka on isänmaallisuutta itselleni ja taitaapa olla nykyään, että se luokitellaan vihapuheiden ja taantumuksen joukkoon kuuluvaksi.
Ruotsalaisia emme ole, Venäläisiksi emme halua tulla, kunpa vielä joskus saisimme olla Suomalaisia, isäntinä omassa maassamme ilman ulkoparlamentaarista ohjausta ja pakkoa.
Tänä päivän rauha on kirosana ja verta pakkiin on suurta isänmaallisuutta ja mitä enemmän aseita ja tuhovoimaa, niin sitä turvattomammaksi ainakin minä tunnen itseni, vaikka ei minua sota pelota, sitä niittää mitä kylvää sanotaan ja viha tunnetusti kasvattaa vihaa ja itse en vihaa tunne ketään enkä mitään kohtaan, vain pettymystä tietyistä asioista tiettyyn suuntaan.
Olen itsepäinen isänmaallinen ilman isänmaata ja isänmaalla tarkoitan omaa tupaa ja omaa lupaa, joita eivät ulkomaanelävät määrittele mikä on oikein ja mikä väärin heidän kakkunsa kasvattajana ja kaleerilaivansa soutajana.
Uuden hallituksen myötä koti-uskonto-isänmaa tuovat leikkauslistat ja heikoimpia sorretaan. Media valmistaa meitä siihen hyvään.
Niilo, mielestäsi liene tuplalapsilisät ja sähköavustukset kaikkein hyvätuloisimmillekin ovat hyvää taloudenpitoa? Kerrohan, että millä pirulla nykyhsllituksen mukaista politiikkaa voidaan jatkaa ja kuinka kauan?
Onko Kreikka, Italia ja vaikkapa Portugali talouksia joiden esimerkki on todellakin tavoittelemisen arvoinen?
Mitäs Arvi, jos palaisit ihannemaailmaasi, perisuomalaisuuteen siellä Itä-Savon perukoilla.
Kynnät, kylvät, korjaat, 3 lypsävää kantturaa ja sikala, teurastat, kalastat savolaisveistämälläsi puupuatilla, valmistat ruoat, maakellarit, karbidilamppu ja pärevalo, avotulisija pirtissä ja huuva. Ponupannu, japsiautoosi häkäpönttö ( Sipilä neuvoo), piikkikangat pientilan ympärille ja Suomen pystykorva portille haukkumaan ulkosuomalaiset. Markat taskussa kylille.
Kyllä se siitä…
Sotke sinä Heikki ihan rauhassa sitä oravanpyörääsi siellä Pyynikin rinteillä, minä elelen täällä, en Itä-Savon vaan Pohjois- Karjalan laulumailla ja ainoastaan joskus siellä kivikylässä piipahdan teitä kulutushysteerikkoja välttelemässä, ettei henkinen köyhyys vaan pääse tarttumaan palttooni liepeeseeni.
Minä uskallan sanoa että ennen vuotta 1995 oli suomessa kaikki paremmin, sinä Heikki et sitä rohkene lausua ääneen vaikka mielessäsi niin ajatteletkin, koska haluat olla osallisena siinä yhteisessä kultapossukerhossa, missä yhtä totuutta kumarretaan.
Meinaatko, että jo 1989-1995 pankkikriisin aiheuttama talous-työttömyyskatastrofikin oli parempi kuin nyt ?
Kenelle oli ja kenelle ei ja jos siihen syyllistä etsitään, niin se oli usko rahan kaikkivoipaisuuteen ja sitä otettiin niin että ranteita pakotti, ajattelematta että joskus se taantumakin koittaa ja silloin katsotaan miehen lisäksi myös se nuttu, että kuka on elänyt kohtuudessa, varautuen aina pahimman varalle, kun taas ne jotka pistivät haisemaan vaikka ei paskattanutkaan, niillä onkin sitten housunetumusta keltainen ja takaa ruskea.
Näyttää taas olevan jälkiviisautta. Tuskin ne 500 000 työtöntä tai normaalisti eläneet ja asunnon ostajat olivat syyllisiä, vaan pankit.
En tiedä jälkiviisaudesta, mutta viisas olin silloin, kun pankit kaksin käsin tarjosivat lainaa omaa tupaa ostaessani, mutta otin vain sen verran kuin tarvitsin omanrahan osuuden lisäksi ja sain velat maksettua pahimman laman jo kolkutellessa kansakunnan porstuassa. Tiedän useita jotka ottivat lainaa asuntoon yli sen tarpeen ja osteskelivat sitten itselleen sirkushuveja ja elintasonsa nostoa velkarahalla, mutta tulihan se arki vastaan ja jälki kuten kaikki tietävät oli karmeaa. Se oli sitä keinottelijoiden ja huijareiden kulta-aikaa, kun toisten hätä oli toisten onni, kun kaverille ei jätetty kuin manillaköyden pelastus.
Niin minäkin, mutta asuntoni ostajalla oli rahat valmiina maksaa myymäni asunto, mutta eipä ollut enää kaupantekotilaisuudessa niinä päivinä juuri kuin korot hyppäsivät taivaisiin ja päivässä kaikki romahti.
Se oli Helsingissä, jossa asunnot olivat miljoonaluokkaa, kun täällä pelattiin nappikauppaa.
https://www.suomenuutiset.fi/nationalismi-hyvaksi-eika-katoamassa-minnekaan-professorit-puolustavat-kansallismielisyytta/
Nationalismi on hyväksi eikä se ole katoamassa mihinkään – professorit puolustavat kansallismielisyyttä.
Miksi nationalismi toimii ja miksi se ei ole katoamassa – tähän kysymykseen vastasi amerikkalaisen kansainväliseen politiikkaan erikoistuneen älykkölehden Foreign Affairsin artikkelin kirjoittaja, Columbian Universityn sosiologian ja poliittisen historian professori Andreas Wimmer.
Profesori Wimmer väittää, että nationalismi ei suinkaan ole mikään ääriliike, ”olemme kaikki nationalisteja”.
Kaikilla Suomalaisilla on melkoinen annos isänmaallisuutta joissakin maakunnissa se matelee pohjamudissa mutta kyllä niistäkin sitä kotimaan rakkautta silti löytyy tarpeen mukaan
Itse kun menen pohjanmaalle tunnen olevani kotona ja samoin tunnen kun olen lapissa ja tunturissa
Mikään asia ei minua kummassakaan hetkauta mihinkään
Molemmissa on vähän sama asia reilu jätkä on kaikkien tuttu toimii kummassakin terv tepivaari
No, ainakin Suomessa saamme vapaasti olla samaa ja erimieltä asioista. Läheskään kaikissa maissa se ei ole mahdollista, varsinkaan ei tuossa itänaapurissa.
Timo, sulla on pointti.