Yrityselämässä toimitaan pääsääntöisesti siten, että mitä korkeampi virka ja mitä suurempi vastuu, niin sitä osaavampi, pätevämpi ja kokenein henkilö tehtävään valitaan.
Onhan niitä toki sattunut ja sattuu yrityselämässäkin katastrofaalisia valintoja johtajaa valittaessa, mutta silloin kun sähkölaitoksen johtaja ei osaa tehdä johtopäätöksiä, niin loparit siitä seuraa, jos nyt tällainen rinnastus tähän sallitaan.
Mutta sitten yhteiskunnassamme suurinta valtaa ja ”vastuuta” omaava eduskuntalaitoksemme toimii toisin kuin yrityselämä, sinne valitaan henkilöt muun kuin osaamisen ja pätevyyden perusteella ja hallitukseenkin valitaan vastuuministerit, vaikka heillä hyvin harvoin on hajuakaan hallinnonalastaan.
Ministeritkin tehtävään valittaessa alkavat vasta opiskelemaan hallinnonalansa lainalaisuuksia ja toimintatapoja kokonaisuuksineen ja kun tulee sutta ja sekundaa, niin syy on aina muissa ja poliittinen vastuu on tuntematon käsite heidän moraalissaan.
Kaikista räikein esimerkki on nykyinen pääministerimme, joka nousi maan korkeimpaan virkaan ja suurinta valtaa käyttämään ”pystymetsästä”, jossa työkokemus oli kaupan kassalta ja pätevyys puoluepolitikoinnin selkäänpuukotuksista, jossa hipaisuja ei lasketa.
Häntä puolustellaan ja sanotaan, että vaikeista ajoista hän on hyvin selvinnyt, no, mikäs hätä hänellä on ollut selvitessä, toista se on ollut enemmistöllä kansasta, kun ovat joutuneet sijaiskärsijöiksi pääministerin tunaroinnin ja kykenemättömyyden seurauksena, jossa oma henkilökultti on ollut johtoteeman ja ulkoparlamentaaristen voimien vietävänä.
Mutta näin toimii demokratia päätöksineen ja jos se haluaa kaiken ulkokultaisuuden, osaamattomuuden ja kokemattomuuden nostaa prioriteettiensa kärkeen kun johtoa valitaan, niin se on vain hyväksyttävä, vaikka kuten nytkin nähdään pääministerimme osalta, niin jälki on kyllä karmivaa, ei hänen oman henkilökulttinsa osalta, vaan suomen kansaa kohtaan.
Sitten vielä ihmetellään, että miksi kansalaisista lähes puolet eivät äänioikeuttaan käytä vaaleissa, mutta sehän olisi sama, kuin ruoskijalle ruoskan antaisit.
Jos ihminen ennen eduskuntaan valintaansa on ollut rehellinen itselleen ja muille, niin sen koulun läpikäytyään ei sitä enää kyllä ole, siellä oppii ja opetetaan kuinka valehdellaan totisella naamalla ja kun selkäsi käännät niin kintaat viedään.
Arkadianmäki on varsinainen linna, jossa koijarit nauttivat yhteiskunnan erityssuojelua ja kohtelua ja mitä suurempi rosmo, sitä suurempi virka.
Täällä ne katastrofit ja väärän tiedon levittäjät piilevät, ei ministereissä.
Ilaskivikin /US puheenvuorossa on jo vanhuuden höperö hallituskiimassaan.
Tässä häntä hiukan oikaisee toimittaja J-P Vuorela:
”Erikoinen kohta Ilaskiven alustuksessa on tämä: ”Ministereitten CV:t, ansioluettelot ovat mitä mielenkiintoisinta luettavaa. Yliopiston nimikin on monilla mainittu, mutta ei sitä, onko suoritettu myös tutkinto.”
Jaa… Noin kahdessa sekunnissa selviää netistä kenelle tahansa, että Sanna Marin on hallintotieteiden maisteri Tampereen yliopistosta; Annika Saarikko filosofian maisteri Turun yliopistosta; ja Tytti Tuppurainen filosofian maisteri Oulun yliopistosta. Mika Lintiläkin on kyllä ihan julkisesti ”vain” hallintotieteiden kandidaatti.”
Mitäs H-a on töikseen tehnyt muuta kuin yliopistotutkinnon ja vain ”kielitieteissä”, ei mitään.
Entä P ? Ei mitään kuin yliopistoktutkinnon.
Entä Soini? Ei mitään kuin yliopistotutkinnon.
Kaikki vain ”hanttihommia” ennenpoliitiista ”leipää” !
Turhaa väkeä. Paskakuskejako sinne sitten pitäisi palkata ?
Arvostan yliopistossa suoritettua loppututkintoa, se kertoo siitä että ihminen on ahkera, keskittymiskykyinen ja pitkäjännitteinen. Mutta se mitä on oppinut on usein teorioita, sellaisiakin millä ei ole mitään tekemistä esimerkiksi ministerityön kanssa. En väitä että joku ministereistämme olisi mutta sekin on mahdollista että maisteriksi voi päästä kun on paksu nahka persuksissa, lukee ja tankkaa ikäänkuin ulkolukuna tutkintoon tarvittavat teoriat.
On varmaan niinkin että hyvä ei kenkään ministeri voi olla ilman hyviä avustajia.
Sitäkin mieltä olen että kun ihmisellä on luontaiset kyvyt yhteisten asioiden hoitoon ja nousee politiikassa ylemmäs kokemusten myötä niin paskakuskistakin voi tulla mainio ministeri, ainakin sellainen joka hyvin pärjää monelle ”paperiministerille”
Nyt näyttää siltä, että hallitus on hyvä yhteisö jo vastuussa olleen kokemuspolitiikan osalta, mutta myös ikärakenteen vuoksi, koska porukka toimii tiiminä.
Politiikan kokemus politiikassa on tärkeämpää kuin kokemus eriaisten lapioiden varressa.
Tiimityöllä todella saavutetaan tuloksia, hyviä ja vähemmän hyviä.
Eiköhän se ole meidän, eli äänestjien vika, jos Arkadianmäki on täynnä idiootteja. Kohta taas on vaalit, kannattaa siis tarkemmin miettiä, ketä äänestää.
Kansa ne sinne valitsee vaaleilla terv tepivaari